|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Ajatuksia Raamatullisesta paimenuudesta
Paikallisseurakunnan paimenuus on ratkaisevassa asemassa siihen nähden millä tavalla paikallinen seurakunta toimii ja tekee hengellistä työtä. Kun tutkimme Raamatun sanasta paimenutta ja siihen liittyvää johtajuutta, niin joudumme toteamaan, että iso osa nykyisten seurakuntien paimenuudesta ei perustu Raamatun sanan opetukseen, vaan ihmiskäskyihin ja epäraamatullisiin opetuksiin. Toki se on totta ja meidän tulee nähdä, että tietenkin on olemassa sellaisia seurakuntia, joissa paimenuus toimii aikalailla Raamatun opetuksen mukaisesti. Kirjoituksessani käyn läpi mitä Raamattu opettaa paimenuudesta ja millaisia vääristymiä vaikuttaa liian monissa seurakunnissa koskien paimenuutta ja seurakunnan johtamista. Kirjoitukseni pääpaino on siinä millaista on Raamatun totuuden sanan opetus paimenuudesta. Pääpaino on siis Jumalan tahdon ja asetusten mukaisessa seurakunnan johtamisessa, mutta sen ohessa joudun ottamaan esille vääristymiä liittyen seurakunnan johtamiseen. Nykyään monissa seurakunnissa sen johtajilta puuttuu hengellinen näkökyky, jonka seurauksena he kutsuvat eksyttäjiä puhumaan seurakuntiin, tämä on erittäin iso ongelma nykyisin, jota myös käsittelen jonkin verran. Kirjoitukseni ei ole kaikenkattava, vaan käsittelee tätä aihetta tietyistä näkökohdista käsin. Kehotan sinua tutkimaan ja koettelemaan kirjoitukseni Jumalan sanan avulla rukouksen kera.
Sisällys:
Monilla paikkakunnilla seurakunnat tekevät erilaisia arvioita siitä keitä
he kutsuvat puhumaan ja vierailemaan seurakuntiinsa. Nämä erilaiset
arviot voivat koostua seuraavanlaisista asioista (Arviot kirjoitan
kursiivilla ja sen jälkeen tavallisella tekstillä oman arvioni):
Pyritään etsimään puhujia seurakunnan hengelliseen tarpeeseen siinä
merkityksessä edesauttaako puhuja viemään seurakuntaa eteenpäin uskossa.
Seurakunnan vanhimmisto arvioi yhdessä kuinka puhujan persoona ja
armoitus palvelisi seurakuntaa.
Ensimmäiseksi tulisi tutkia sitä mitä Raamattu opettaa uskosta sekä
seurakunnan paimenten (vanhimmat) tulisi rukoilla Jumalan
johdatusta siihen ketä Hän haluaa lähettää opettamaan ja varustamaan
seurakuntaa kasvamaan uskossa eteenpäin. Tämän päivän iso ongelma on
ihmispäätökset seurakunnissa. Rukouksessa ei kysytä sitä mikä on Herran
tahto ja ketä Herra suosittelee. Sen sijaan turvaudutaan ihmisten
tekemiin arvioihin ja päätöksiin.
Seurakunnat toimivat suosituksen pohjalta etsiessään ja valitessaan
seurakuntaan puhujia ja sananjulistajia. Suositusten perusteina ovat
julistajan oman seurakunnan tai uskonyhteisön suositus, julistajan työn
hedelmä suosittelee (josta seurakunta tunnistaa oikean hedelmän), joku
tuttu henkilö tai hänen tuntevan henkilön suositus, henkilökohtainen
keskustelu sananjulistajan kanssa.
Raamatun ensimmäinen kriteeri sananjulistajan ja Herran palvelijan
suositukseen tulee tulla Herralta (2 Kor 10:18). Seurakunnan
paimenten tulee olla niin lähellä Herraa rukouksessa ja paastossakin,
että he kykenevät tunnistamaan sen ketä Herra suosittelee. Jos
hengellisestä työstä puuttuu kaikkein tärkein asia, eli Herran kanssa
neuvottelu ja Herran suositus, niin silloin ajaudutaan
tekemään vääriä ratkaisuja ihmismielen mukaan, jotka palvelevat
ainoastaan ihmisen korvasyyhyä, mutta ei todellista totuuden tuntemista.
Silloin kun seurakunnan paimenet ovat Herran neuvottelussa ja kuulevat
sen ketä Herra suosittelee, niin he voivat saada sen suoraan rukouksessa
tai jonkun luotettavan uskovan ja seurakunnan kautta, joka vahvistaa sen
mitä Herra on puhunut paimenille. Eräs iso ongelma tämän päivän
seurakunnan työssä ovat monenlaiset palaverit, tapahtumat ja niiden
järjesteleminen, eli monenlainen touhu ja toiminta, mutta läheinen suhde
Jumalaan ja siihen ketä Herra suosittelee puuttuu.
Jos läheinen suhde Jumalan kanssa puuttuu eikä paimenet kuule Herran
ääntä ketä Hän suosittelee, niin se paljastaa sen etteivät paimenet elä
lähellä Herraa. Tämän seurauksena he eivät myöskään kykene ymmärtämään
Jumalan sanan totuutta ja opetusta niin kuin se tulisi ymmärtää. Tämä
johtaa siihen, että tällaiset "paimenet" erehtyvät myös kutsumaan
seurakuntaan puhumaan kaikenlaisia eksyttäjiä. Liian monissa
seurakunnissa "paimenet" ovat ihmisten valitsemia, ei Jumalan.
Todelliset paimenet kykenevät kuulemaan Jumalan äänen sekä sen ketä
Herra suosittelee, eivätkä he kutsu seurakuntaan eksyttäjiä, jotka
saastuttavat ja turmelevat opetuksellaan seurakunnan uskovien sydämiä.
Todelliset paimenet käyttävät runsaasti aikaa tutkiakseen sitä mikä on
Jumalan tahto sekä millaiset ovat puhujien taustat ja opetukset. Jos
näin ei tehdä, niin se osoittaa paimenen olevan ihmisen valitsema, ei
Jumalan asettama.
Yleensä aina paimenet sanovat kaikkein tärkeimmän suosituksen
perustuvan Jumalan johdatukseen ja ohjaukseen, koska seurakunta ja
paimenet sanovat olevansa avoimia Pyhälle Hengelle ja Jumalan
johdatukselle.
Jos seurakunta kutsuu eksyttäjiä puhumaan seurakuntaan, niin puheet
Jumalan johdatuksesta ovat vain puheita, mutta ei todellisuutta, sillä
Jumala ei johdata eksyttäjiä saastuttamaan seurakunnan uskovia.
Silloin kun paimenet sanovat olleensa Jumalan johdatuksessa kutsuessaan
puhujia, jotka ovat kuitenkin eksyttäjiä, niin kyseessä on ollut joko
ihmisen oma lihallinen arvio tai sielunvihollisen hengen valheellinen
kuiskuttelu, jota paimenet ovat luulleet Jumalan ääneksi.
Useat nykyajan (eivät kaikki) seurakunnat ja niiden "paimenet"
ovat ajautuneet luopumukseen ja eksymykseen, jonka seurauksena he
kutsuvat puhumaan julistajia, jotka opettavat muun muassa
seuraavanlaisia vääriä opetuksia: he opettavat juopumista Pyhässä
Hengessä; voitelun hakeminen kuolleilta ja hautausmailta;
menestysteologia, joka opettaa positiivista tunnustamista, uskovan
synnittömyyttä, JDS-oppia, ihmisestä tulee pikku-jumala, maallisen
omaisuuden tavoitteleminen, väärä opetus sairauksista, jonka mukaan
uskova ei voi sairastaa minkäänlaisia sairauksia; Jeesuksen Jumaluus
kielletään sanomalla ettei Jeesus tehnyt ihmeitä Jumalana, vaan pelkkänä
ihmisenä; vääränlainen ihmeiden ja merkkien korostaminen; uskovan
sydämessä voi asua riivaajahenkiä jne.
2 Kor
4: Ef 4: Tiit
1: Raamatun
opetuksen mukaan kaikenlainen Jumalan sanan väärentäminen ja väärä opetus
tulee pysyä poissa seurakunnasta. Seurakunta voi eksyä opettamaan väärin,
mutta kun se on tunnistettu, niin silloin seurakuntana tulee tehdä
parannusta ja hylätä väärä opetus. Seurakunta on kutsuttu totuutta noudattaen
rakkaudessa juurtumaan Herraan Jeesukseen, joka tarkoittaa sitä ettei
seurakunta saisi kutsua eksyttäjiä saastuttamaan seurakunnan uskovien
sydämiä. Seurakunnan
paimenten tulee kyetä ymmärtämään Jumalan sanan totuuden mukainen opetus
sekä neuvomaan ja ohjaamaan uskovia pois epäraamatullisista opetuksista.
Jos paimenet yhä uudelleen kutsuvat eksyttäjiä puhumaan seurakuntaan, niin
se paljastaa sen etteivät paimenet ole Jumalan valitsemia tai sen että he
ovat eksyneet pois Raamatullisesta paimenuudesta. On erittäin
huolestuttavaa, että useassa seurakunnassa paimenuus ei ole Jumalan
valitsemaa, vaan ihmisen oma asetus ja valinta. Todellinen paimenuus ei
yhä uudelleen kutsu eksyttäjiä saastuttamaan seurakunnan uskovien sydämiä.
Seuraavissa otsikoissa käyn läpi erilaisia ajatuksia, joita esitetään
kun pyritään puolustamaan omia valintoja seurakunnan toiminnassa. Nämä
puoltavat ajatukset puhuvat enemmän uskonnollisuudesta kuin Jumalan voiman
ja totuuden sanan tuntemisesta kun ja jos toiminta ei perustu Jumalan
sanan totuuteen. Jos ja kun usko perustuu uskonnollisuuteen
eikä Jumalan voiman ja totuuden sanan tuntemiseen, niin silloin ihminen on
kavalien eksytyksien vietävissä. Tällainen ihminen luulee tuntevansa
totuuden ja siksi hän puolustelee uskoansa uskonnollisilla fraaseilla
ymmärtämättä koko Jumalan sanan totuutta.
Jumalan voima ja sielunvihollisen petollisuus
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän Jumalan voimaan kuin
sielunvihollisen petollisuuteen. Seurakunnan
paimenet,
jotka luulevat uskovansa enemmän Jumalan voimaan kuin sielunvihollisen
petollisuuteen eivät voi kutsua seurakuntaan eksyttäjiä puhumaan, eivätkä voi
kannattaa eksyttäväisiä oppeja. Silloin kun uskova ihminen kannattaa
eksyttäväisiä oppeja sekä kutsuu eksyttäjiä puhumaan seurakuntaan, niin
hän on langennut sielunvihollisen petoksen pauloihin luullen sitä Jumalan
voimaksi. Jer
17:9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa
sen tuntea? Silloin kun
paimenet eivät ole Herran neuvottelussa eivätkä kuule sitä ketä Herra
suosittelee, niin he hyvin helposti luulevat eksytyksen olevan Jumalan
voimaa. Miksi he eksyvät ja vääristävät Jumalan voiman? Kun et ole Herran
neuvottelussa, vaan turvaat ihmisen sydämen arviointiin, niin synti ja
eksytys pettää ihmisen sydämen. Raamatun sana sanoo ihmisen sydämen
olevan petollinen ja siksi meidän tulee turvata Herraan kaikessa. Mark
12:24 Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette
tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? Room
1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös
kreikkalaiselle. 1 Kor
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen
joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Totta kai
meidän uskovien ihmisten tulee uskoa enemmän Jumalan voimaan kuin
sielunvihollisen petollisuuteen. Silloin kun uskomme enemmän Jumalan
voimaan kuin sielunvihollisen petollisuuteen, niin sen tulisi johtaa
siihen ettemme itse lankea tukemaan eksyttäjiä sekä eksytyksiä ja pidä
niitä Jumalan tekoina. Raamatun opetuksen mukaan Jumalan voima pitää yhtä
Jumalan sanan totuuden kanssa. Todellinen
Jumalan voima ja Jumalan voiman tunteminen on kytketty pelastuksen
evankeliumiin. Jos erehdymme pitämään eksytystä Jumalan voimana, niin se
osoittaa ettemme ymmärrä pelastuksen evankeliumia oikealla tavalla, vaikka
luulemme ymmärtävämme. Jumalan voiman ja evankeliumin väärin ymmärtäminen
ajaa ihmisen valheen pauloihin tekemään tekoja, jotka eivät ole Jumalasta. Olen
huomannut sen että silloin kun uskova ihminen ei ymmärrä oikealla tavalla
Jumalan armoa ja pelastuksen evankeliumia, niin hän usein eksyy pois
totuudesta uskomaan valheita, eksyy pois Jumalan teoista tekemään lihallisia
tekoja tai ajautuu tekemään tekoja, joita riivaajahenget sanovat ja
valehtelevat Jumalan teoiksi. Uskova ihminen, joka ei ymmärrä Jumalan
tekoja ja Jumalan tekojen vaikutuksia eksyy tukemaan ja toteuttamaan
sielunvihollisen valheenvoimalla tehtyjä tekoja. Eksytykseen ajautumisen
voimakkain tekijä on ettei ihminen ymmärrä Jumalan tekoja ja niiden
vaikutuksia. Välttääksesi eksytyksen ja sen tukemisen,
sinun tulee ymmärtää evankeliumi, Jumalan armo ja Jumalan voima oikealla
tavalla.
Jumalan totuus ja vihollisen valhe
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän Jumalan totuuteen
kuin vihollisen valheeseen. Matt
24: 2
Tess 2: Herra
Jeesus sanoi monien väärien kristuksien (voideltujen) ja
profeettojen nousevan vähän ennen Jeesuksen tulemusta ja he tekevät suuria
tunnustekoja ja ihmeitä valheenvoiman kautta eksyttäen jos mahdollista,
jopa valitutkin. Herra Jeesus sanoi, että Hän on sanonut opetuslapsilleen
(kaikille opetuslapsille kaikkina aikoina Raamatun sanan kautta)
tämän jo ennalta. Meidän
tulee ottaa vakavasti Herran Jeesuksen sanat sekä antaa Hänen juurruttaa
itsemme Pyhässä Hengessä Jumalan sanan totuuteen, koska muuten tulemme
eksymään pois totuudesta tässä lopunajassa. Eksytykseen lankeaminen ja sen
hyväksyminen paljastaa sen ettei tällainen ihminen usko Jumalaan, Jumalan
sanan totuuden mukaisesti, vaikka hän voi uskotella itselleen pitävänsä
kiinni Jumalan sanan totuudesta. Raamatun
sana todistaa sen että uskova ihminen voi luulla uskovansa enemmän Jumalan
totuuteen kuin vihollisen valheeseen, mutta hän elää kuitenkin valheessa
ja eksytyksessä luullen sitä Jumalan totuudeksi. Koska hän ei ymmärrä
Jumalan sanan totuutta, niin hän erehtyy ja eksyy luulemaan
riivaajahenkien opetuksia ja valhevoiman tunnustekoja Jumalan teoiksi. 1 Tim
4: Lopunajan
luopumus on Herran sallimaa ja Raamatun opetuksen mukaan jotkut (valitettavastii
todella monet) uskovat eksyvät pois totuudesta lopunaikana vähän ennen
Herran Jeesuksen tulemusta. Ainoa asia joka estää meitä eksymästä on
rakkaus Jumalaan Pyhässä Hengessä sekä Jumalan sanan totuudesta kiinni
pitäminen uskossa kasvaen kohti syvempää Jumalan tuntemista. Jos edellä
sanottu ei ole totta eikä tapahdu meidän elämässämme, niin silloin
ajaudumme eksytyksen kavaliin pauloihin lopunajassa. Monet tämän
päivän seurakuntien paimenet eivät ymmärrä lopunajan olevan Jumalan sallimaa eksytyksen
aikaa, jossa jokainen sellainen uskova ihminen tulee eksymään saatanan
kavaliin juoniin, joka ei rakasta Herraa ja pysy Jumalan sanan totuudessa.
Kyse on vakavasta asiasta, sillä lopunajan luopumus ja eksytys johdattaa
siihen uskovat ihmiset lopulta iankaikkiseen kadotukseen elleivät he tee
parannusta ja hylkää eksytystä ja luopumusta sydämestään ja palaa totuuden
tielle. Totta kai
meidän tulee luottaa ja uskoa enemmän Jumalan totuuteen kuin vihollisen
valheeseen, mutta meidän tulisi myös tutkia ja koetella omaa sydäntämme,
että onko uskomme kiinni Jumalan sanan totuudessa vai olemmeko erehtyneet
luulemaan vihollisen valhetta totuudeksi. 2 Kor
2:11 ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät
ole meille tuntemattomat. 2 Tim
3: Sinun ei
tule pelätä eksytyksiä, mutta sinun tulee kuitenkin ymmärtää se että
lopunajassa, jota elämme esiintyy paljon eksytyksiä, joita monet luulevat
Jumalan teoiksi. Eksytyksessä ja luopumuksessa on sellainen piirre, että
sen kautta ihminen eksyy yhä pidemmälle vääryydessä ja pahuudessa, jolloin
he eksyttävät ja itse eksyvät koko ajan syvemmälle eksytyksen kavaliin
juoniin. Silloin kun
sinä rakastat Jumalaa Pyhässä Hengessä ja haluat elää ja kasvaa
totuudessa, niin sinä opit tuntemaan totuuden Jumalan sanan kautta. Samoin
opit tuntemaan ja välttämään saatanan juonet, jotka eivät ole meille
tuntemattomia jos tunnemme ja ymmärrämme Jumalan sanan totuuden opetuksen.
Jos eksymme mukaan eksytykseen, niin silloin emme ole vielä oppineet tuntemaan
Jumalan sanan totuutta, niin kuin se tulisi tuntea ja ymmärtää. Luuk
18:8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin,
kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Herra
Jeesus sanoi löytäneekö Hän uskoa maan päältä kun Hän tulee takaisin.
Jakeessa oleva usko sana tarkoittaa uskoa, varmuutta ja uskollisuutta.
Jeesuksen sanojen mukaan todellista Raamatullista uskoa ei ole kovinkaan
paljon kun Hän tulee takaisin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lopunajan
paimenuus on monin paikoin pahasti vääristynyttä sekä epäraamatullista. Meidän
tulisi uskovina ottaa todella vakavasti Herran Jeesuksen sanat ja tutkia
Jumalan sanan edessä onko paimenuutemme, seurakuntaelämä sekä
uskonelämämme Jumalan tahdon mukaista vai onko siihen päässyt vaikuttamaan
epäraamatullisia opetuksia. Silloin kun
uskovan ihmisen sydämessä ei ole uskon varmuutta pelastuksesta ja kuinka
Herraan Jeesukseen tulisi uskoa, niin uskova ei kykene olemaan uskollinen
Jumalalle, vaan hän eksyy kaikenlaisiin eksytyksiin. Lopunajan iso ongelma
uskovien keskuudessa on uskon varmuuden ja uskollisuuden puuttuminen. Ps
111:10 Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka
sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti. Herran
pelko, eli Herran kunnioittaminen, johon tietenkin yhdistyy Jumalan
rakastaminen johdattaa uskovan ihmisen uskon varmuuteen ja uskollisuuteen
Jumalaa kohtaan, koska Herran pelko antaa viisautta ja ymmärrystä ymmärtää
Jumalan tahtoa.
Jumalan johdatus ja vihollisen eksytys
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän Jumalan johdatukseen
kuin vihollisen eksytykseen. Eksyksissä
olevat paimenet sanovat luottavansa enemmän Jumalan johdatukseen kuin
vihollisen eksytykseen. Jos se olisi totta, että uskova uskoo enemmän
Jumalan johdatukseen kuin vihollisen eksytykseen, niin hän ei tukisi
eksytyksiä, eikä kutsu eksyttäjiä puhumaan seurakuntaan. Kun ja jos
seurakunnan "paimenet" kutsuvat eksyttäjiä yhä uudestaan puhumaan
seurakuntaan, niin se paljastaa heidän luulevan eksytystä Jumalan
johdatukseksi. Jes
48: Jer
31:9 Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat
rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät
kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni. Jos uskova
on ihan oikeasti Jumalan johdatuksessa, niin hän on suostunut olemaan
Herran opetuksen (totuuden sanan) alaisuudessa ja silloin hän on
kasvanut ja oppinut vaeltamaan Herran tiellä niin kuin sillä tulee
vaeltaa. Jos hän tukee eksytyksiä, niin hän ei ole ollut Herran
neuvottelussa, vaan on oman järkensä avulla arvioinut ja tutkinut asioita,
jonka tähden hän on joutunut eksyksiin. Silloin kun
uskova on ottanut vaarin Jumalan käskyistä, niin hän kykenee olemaan
Jumalan johdatuksessa. Jos hän ei ole ollut Herran neuvottelussa eikä ole
ottanut vaarin Jumalan käskyistä, niin hän eksyy pois totuudesta, koska
hän on luottanut ihmisen arviointiin enemmän kuin Jumalan sanan totuuteen. Silloin kun
uskova ihminen on Jumalan johdatuksessa, niin hän vaeltaa Jumalan Hengessä
(Pyhä Henki) rukouksessa viipyen, jonka seurauksesta Jumalan sanan
lupauksen mukaan hän ei kompastu (ei eksy). Jos uskova rukoilee ja
eksyy, niin hän ei ollut rukouksessa ja Herran neuvottelussa, vaan hän on
luonut omista toiveistaan ja haluistaan omatekoisen jumalan, jota hän
rukoilee, ei kuitenkaan Pyhässä Hengessä, vaan uskonnollisuuden hengessä. Uskova
ihminen, joka ei tunne Jumalaa ja Jumalan sanan totuutta muodostaa
sydämeensä omatekoisen jumalakuvan, joka innostuu valheenhengen voimalla
tehdyistä teoista sekä epäraamatullisista opetuksista, koska hän
on uskonnollisuuden ja lihallisuuden vallassa. Ihminen, joka ei tunne
totuutta lihallisuuden ja uskonnollisuuden kautta eksyy kannattamaan
riivaajien oppeja ja valheenvoiman tekoja. Riivaajien
opit vääristävät Jumalan sanan totuutta siten että se näyttäisi olevan
Jumalan sanaa olematta kuitenkaan Jumalan sanan totuutta. Jer
49:16 Sinun peljättävyytesi, sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut,
joka asut kallionrotkoissa, vallitset kukkulain korkeudet. Vaikka tekisit
pesäsi korkealle niinkuin kotka, minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo
Herra. Eräs
eksytyksen ominaisuus on sydämen ylpeys, joka pettää ja eksyttää ihmisen
pois totuudesta ja Jumalan tahdosta. Jokainen meistä uskovista voi eksyä
pois totuudesta jossakin kohden. Jos uskova ei tunnusta eksymystään, niin
hän sydämensä ylpeydessä eksyy yhä syvemmälle eksytyksen kavaliin juoniin.
Kun teemme parannusta, niin Jumala antaa meille anteeksi eksymyksemme ja
johdattaa meitä totuuden tiellä. Hoos
13: Eräs syy
eksymykseen seurakunnan paimenten elämässä on kylläisyyden tunne, jossa
ihminen on tyytyväinen Herran hyvyydestä, mutta ei enää tiedosta omaa
asemaansa pienenä ja vajavaisena Herran palvelijana. Silloin kun et enää
näe omaa asemaasi oikeassa valossa, niin sydämesi ylpistyy sen kaiken
hyvän keskellä mitä Herra sinulle armostaan antaa ja siksi sinä unohdat
Herran, vaikka luulet vielä palvelevasi Herraa ja siksi sinä eksyt pois
totuudesta. Kol 2: Silloin kun
uskova Pyhässä Hengessä ja totuudessa juurtuu, rakentuu ja vahvistuu
uskossa sekä elää kiitoksen mielellä Jumalaa kohtaan, niin eksytyksen on vaikeampi pettää
häntä. Jos uskova ihminen eksyy kannattamaan
eksytyksiä, niin hän ei ole antanut totuuden juurtua, rakentaa ja
vahvistaa hänen sydäntään eikä hän ole elänyt kiitosmielellä Jumalaa
kohtaan. Sellaisen ihmisen kiitoksen sanat ovat olleet sananhelinää, ei
aitoa ja todellista kiitollisuutta. Meidän
tulee uskoa enemmän Jumalan johdatukseen kuin vihollisen eksytykseen ja
kun niin teemme, niin silloin emme kannata, emmekä hyväksy eksytyksiä,
emmekä kutsu eksyttäjiä puhumaan seurakuntaan, vaan elämme ja vaellamme
totuudessa.
Jumalan varjelus ja vihollisen väijytys
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän Jumalan
varjelukseen kuin vihollisen väijytykseen.
Ps 31:23 Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra
varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin.
Ps 40:11 Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun
armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.
Esra 8:31 Sitten me lähdimme liikkeelle Ahava-joelta
ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä mennäksemme Jerusalemiin. Ja
meidän Jumalamme käsi oli meidän päällämme, ja hän pelasti meidät
vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä.
Herran varjelus eksytyksistä ja vihollisen väijytyksistä ei ole
automaatio uskovan elämässä. Jumala on luvannut varjella uskolliset ja ne
jotka Jumalaa rakastavat totuudessa, mutta jos uskova ihminen sydämensä
ylpeydessä kannattaa eksytyksiä, niin silloin hän eksyy, koska hän on
sydämensä ylpeydessä rajannut itsensä ulos Jumalan varjeluksesta.
Totta kai meidän tulee uskoa enemmän Jumalan varjelukseen kuin vihollisen
väijytykseen, mutta silloin meidän myös tulee ojentautua Jumalan sanan
totuuden mukaisesti.
Jumalan seurakunta ja seurakunnattomuus
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän Jumalan
seurakuntaan kuin seurakunnattomuuteen.
Raamattu opettaa yhdestä seurakunnasta maailmanlaajuisesti ja
paikkakunnittain. Tämä yksi seurakunta on Jumalan seurakunta, joka
tarkoittaa sitä, että kaikki uskovat paikkakunnalla kuuluvat yhteen ja
samaan seurakuntaan Jumalan silmissä uudestisyntymisen perusteella.
Apt 2:47 Ja kiittäin Jumalaa olivat kaiken kansan suosiossa. Ja
Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevaisia seurakunnalle. (Biblia)
Biblian teksti on lähellä alkutekstin merkitystä, joka sanoo Herran
lisänneen seurakuntaansa päivittäin niitä, jotka saivat pelastuksen.
Raamatun opetuksen mukaan Herra on lisännyt jokaisen uudestisyntyneen
uskovan seurakuntaansa, eli Jumalan seurakunnan jäseneksi. Raamatun
opetuksen mukaan Jumalan seurakuntaan ei liitytä paperijäsenyyden kautta,
koska Jumala itse lisää uudestisyntyneen uskovan Jumalan seurakunnan
jäsenyyteen Pyhän Hengen osallisuuden kautta.
1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut
yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai
vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Raamatun opetuksen mukaan kaikki uskovat kuuluvat yhteen ja samaan
Jumalan seurakuntaan, koska Jumala on kastanut heidät Pyhässä Hengessä
yhdeksi ruumiiksi, eli yhdeksi seurakunnaksi. Raamatun opetuksen mukaan
ei ole olemassa seurakunnatonta uskovaa, koska kaikki uskovat kuuluvat
samaan Jumalan seurakuntaan. Uskova voi kuitenkin jäädä pois seurakunnan
yhteydestä
jättäytymällä pois uskovien yhteydestä (seurakunnan yhteydestä),
mutta silloinkaan hän ei ole seurakunnaton, vaan poissa seurakunnan
yhteydestä.
Uskonnollinen ihminen uskottelee uskovansa Jumalan seurakuntaan enemmän
kuin "seurakunnattomuuteen", mutta samalla hän elää hajaannuksessa
jossakin uskon yhteisössä kieltäen ja vastustaen yhden Jumalan
seurakunnan kokoontumista yhtenä seurakuntana paikkakunnalla. Jos ihan
oikeasti uskoo Jumalan seurakuntaan, niin silloin siinä samassa tulisi
rukoilla sekä tavoitella seurakunnan ykseyttä, koska Jumalan seurakunta
on hajaannuksen tilassa erilaisissa uskonyhteisöissä ja niiden
ulkopuolella.
Ef 4:
Silloin kun uskovat eivät halua ojentautua Raamatulliseen yhden
seurakunnan mallin mukaiseen seurakuntaelämään, niin he eivät suostu ja
halua nöyryydessä, hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsiä toinen
toisiaan rakkaudessa, vaan he haluavat rakentaa omaa valtakuntaansa omien
sääntöjensä mukaisesti. Jumalan seurakunnan ykseys on Jumalan tahdon
mukaista yhteyttä ja ikävä kyllä hajaannuksessa eläminen hajottaa ja
estää Jumalan tahdon mukaisen seurakuntaelämän ykseyden toteutumista.
Jumalan valitsemat paimenet pitävät kiinni Jumalan seurakunnan
ykseydestä, mutta ihmisen valitsema paimen tukee hajaannusta ja vastustaa
Jumalan tahdon mukaista Jumalan seurakunnan ykseyttä.
Raamatun opetus yhdestä Jumalan seurakunnan kokoontumisesta
paikkakunnalla kuuluu uskon alkeisiin, siihen samaan sarjaan alkeista,
johon kuuluvat yksi Jumalan Henki, yksi toivo, yksi Herra, yksi usko,
yksi kaste ja yksi Jumala. Jos todella uskoo Jumalan seurakuntaan, niin
silloin rukoilee ja tekee jotakin sen eteen, että seurakunta voisi päästä
hajaannuksesta Jumalan tahdon mukaiseen ykseyteen. Jumalan seurakunnan
ykseys ei toteudu, jos jäämme tyytyväisenä hajaannukseen ja pidämme
kynsin ja hampain kiinni siitä mitä olemme saavuttaneet hajaannuksen
tilassa.
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän rohkaisuun kuin
pelotteluun.
1 Tess 2:
Hebr 10:
Raamatulliseen rohkaisuun kuuluu sellainen rohkaiseminen, joka kannustaa
elämään totuudessa ja tunnistaa todellisen Jumalan rakkauden ja totuuden.
Jumalan valitsemat paimenet eivät hyväksy eksytyksiä eivätkä anna
eksyttäjän saastuttaa seurakuntalaisten sydämiä väärien opetuksien
kautta.
Eksytyksistä ja eksytyksistä varoittaminen ei ole uskovien
pelottelemista, vaan seurakunnan varjelemista saastumisesta pimeyden
lähteestä. Seurakuntaa ei johdeta pelottelemalla, vaan
totuutta noudattaen rakkaudessa, joka takaa myös sen ettei seurakuntaan
päästetä eksyttäjiä puhumaan.
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän valon voittavan
kuin pimeyden.
Matt 6:23 Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on
pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri
onkaan pimeys!
Jos ihan oikeasti uskot siihen, että valo voittaa pimeyden, niin silloin
et kutsu eksyttäjiä puhumaan seurakuntaan. Kun ja jos kutsut eksyttäjiä
puhumaan seurakuntaan, niin silloin luulet pimeyden olevan valoa. Silloin
kun uskovan hengelliset aistit ovat vioittuneet, niin hän voi luulla
pimeyttä valoksi ja jos näin on niin kuinka suuri pimeys voikaan olla
ihmisen sydämessä?
1 Kor 15:33 Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee."
Jumalan valitsemat paimenet kykenevät erottamaan eksytyksen eivätkä he
päästä eksyttäjiä turmelemaan hyviä tapoja (totuus) huonon
hedelmän kautta (eksytys ja valhe).
Apt 6:
Jumalan valitsemat paimenet eivät laiminlyö rukousta ja sanan palvelusta,
joka tarkoittaa sitä, että he viipyvät rukouksessa ja sanan tutkimisessa.
Tällä tavalla toimien paimenet kykenevät erottamaan totuuden ja valheen
eivätkä ota eksyttäjiä puhumaan seurakuntaan. Jumalan sana ja seurakunnan
työ menestyy silloin kun paimenet ja seurakunta toimivat Jumalan tahdon
mukaisesti.
Oman sydämen puhtaus ja lähimmäisen virheet
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän oman sydämen
puhtauden hoitamiseen kuin lähimmäisen virheiden ja vikojen etsimiseen.
1 Joh 3:7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se,
joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
1 Joh 4:6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee
meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme
totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
On totta, että meidän uskovien tulee keskittyä oman sydämen puhtauden
hoitamiseen, eli antaa Herran Jeesuksen, Hänen verensä ja totuuden sanan
puhdistaa meidän sydämemme, eikä keskittyä etsimään lähimmäisten
virheitä.
Onko silloin oma sydän puhdas jos nähdään asiallinen, lähimmäistä
kunnioittava ja Raamatun sanaan totuuteen perustuva opetus ja ilmoitus
eksytyksestä vain ja ainoastaan lähimmäisten virheiden ja vikojen
etsimisenä? Uskolla ja totuudella puhdistettu sydän ei näe todellisen
eksytyksen paljastamista virheiden ja vikojen etsimisenä, vaan
Raamatullisena toimenpiteenä, mikä on eräs alue, joka kuuluu uskon- ja
seurakuntaelämään.
Raamattu opettaa ettei kukaan ja mikään saisi eksyttää Jumalan
seurakuntaa ja että se joka tuntee Jumalan tuntee myös totuuden Hengen ja
eksytyksen hengen. Todelliset Jumalan voitelemat paimenet tuntevat
totuuden sekä ymmärtävät eksytyksen vaanivan seurakuntaa kaiken aikaa.
Totuudessa vaeltaminen pitää eksytyksen poissa seurakunnasta. Todellisen
paimenen keskipiste on Herrassa Jeesuksessa ja Jumalan teoissa, mutta hän
myös tiedostaa eksytyksen olemassaolon.
Positiivisuus ja negatiivisuus
Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän positiivisuuteen
kuin negatiivisuuteen.
Silloin kun uskova ihminen eksyy uskomaan eksytyksen ja eksyttäjän olevan
Jumalasta, niin hän uskoo enemmän negatiivisuutta kuin positiivisuutta,
vaikka hän itse luuleekin uskovansa enemmän positiivisuuteen. Ikävä kyllä
useat seurakuntien johtajat (eivät kaikki) ovat eksyksissä eivätkä
siksi kykene tunnistamaan eksytyksiä ja sen tähden he ovat osallisia
eksytykseen.
Eksytyksen hyväksyvä uskova (paimenetkin) voi sanoa hänellä olevan
todellinen huoli uskovista, jotka uskovat enemmän vihollisen voimaan kuin
Jumalan voimaan. Silloin kun eksytys paljastetaan, niin on nimenomaan
kyse siitä että uskotaan enemmän Jumalan voimaan kuin vihollisen voimaan.
Eksytyksen paljastaminen tapahtuu Jumalan voiman avulla.
Vaikka me uskovina uskommekin enemmän Jumalan voimaan kuin vihollisen
voimaan, niin emme saa aliarvioida vihollista, joka Herran Jeesuksen
sanojen sekä esim. Paavalin opetuksen pystyy eksyttämään monia uskovia
lopunaikana. Sellainen uskova, joka ei ymmärrä edellä olevaa Raamatun
sanan opetusta on jo nyt tässä hetkessä eksyksissä koskien sitä aikaa
missä elämme ja niitä eksytyksiä, joita ajassamme jo nyt esiintyy.
Matt 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja
nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että
eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Eksyksissä oleva uskova voi ajatella ettei eksytys voi menestyä eikä
vihollinen kykene menestymään eksytyksen kautta siten, että monet uskovat
voisivat eksyä lopunajassa. Raamatun opetuksen mukaan väärät voidellut ja
profeetat eksyttävät lopunajassa suurien tunnustekojen ja ihmeiden kautta
jos mahdollista, jopa valittujakin (uskovia).
Vihollinen ei ole tietenkään Jumalaa suurempi, mutta sillä on
potentiaalia eksyttää lopunajassa, jota nyt elämme jos mahdollista
valitutkin. Meidän tulee julistaa Jumalan suuria tekoja eikä keskittyä
eksytykseen, mutta silloin kun eksytys tulee kohdalle, niin meidän
tehtävämme on paljastaa se jos sen näemme ja ymmärrämme.
Raamatullinen paimenuus ja ihmistekoinen paimenuus
Olen kokenut voimakkaasti sydämelläni saaneeni tämän kirjoituksen
Jumalalta. En varmasti osaa kaikkea tuoda oikein esille, mutta tutki ja
koettele kirjoitukseni, joka on erityisesti suunnattu seurakuntien
johtajille sekä tietenkin myös kaikille uskoville.
Jer 10:
Jumala tulee myös tässä ajassa lopettamaan joillakin paikkakunnilla
sellaisen seurakunnan työn, jossa seurakunnan johtajat ovat luottaneet
omaan järkeensä eivätkä etsineet Herran tahtoa.
Jer 12:10 Monet paimenet ovat turmelleet minun viinitarhani, tallanneet
minun peltopalstani, tehneet ihanan peltopalstani autioksi erämaaksi.
Myös tässä ajassa monet seurakuntien johtajat ja vastuuhenkilöt ovat
turmelleet Jumalan seurakuntaa sallimalla kaikenlaisen vääryyden ja
eksytyksen pesiytyä seurakuntiin.
Jer 23:
Tässä ajassa on monia seurakuntien johtajia, jotka eivät ole pitäneet
huolta seurakunnasta, vaan he ovat tehneet pahoja tekoja sallien
kaikenlaisen vääryyden ja eksytyksen tehdä pesänsä seurakuntiin. Jumala
tulee rankaisemaan tällaisia vääriä ja kehnoja paimenia sekä niitä
paimenia, jotka ovat sallineet eksytyksen turmella ja saastuttaa
seurakuntia. Rankaisuna heidän pahat tekonsa tulevat ilmi kaikkien
nähtäviksi ja heidän salaiset synnit tulevat paljastumaan. Joitakin Herra
lyö sairaudella (kaikki sairaudet eivät ole Jumalan kuritusta).
Tulevina päivinä jotkut kehnot paimenet tullaan tuomitsemaan sellaisella
tavalla, että Herra ottaa heidät pois tästä ajasta kuoleman kautta, koska
he eivät halunneet tehdä parannusta pahoista teoistaan. Jumala kutsuu
armossaan kuitenkin sinua parannukseen, joka olet seurakunnan
johtajistossa osallistunut eksytyksen ja vääryyden suosimiseen.
5 Moos 28:
Monet uskovat ihmiset luulevat ja uskovat ettei Jumala koskaan
rankaise kansaansa sairauksien kautta. Raamattu todistaa, että Jumala voi
antaa monenlaisia sairauksia niiden uskovien elämään, jotka eivät ole
kuuliaisia Jumalalle ja sallivat eksytysten eksyttävän Jumalan kansaa.
Kaikki sairaudet eivät ole Jumalan antamia, mutta Jumala voi antaa
sairauksia rangaistuksena meille uskovillekin jos olemme häntä kohtaan
uskottomia emmekä halua tehdä parannusta synneistämme ja eksymyksestämme.
1 Kun 12:
Israelin kuninkaan Jerobeamin aikana Jerobeam eksytti kansaa palvomaan
epäjumalia. Jerobeam pystytti uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan
keskuudesta papeiksi kaikenlaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä,
eli oikeita pappeja.
Tässä nykyisessä ajassa on myös paljon seurakunnan johtajia ja paimenia,
jotka eivät ole Jumalan valitsemia, vaan ihmisten valitsemia ja asettamia
vääriä paimenia, jotka eksyttävät seurakuntaa sallimalla monenlaisten eksytysten
tulemisen seurakuntiin. Kuten Jerobeam keksi omasta päästään asioita
miten Jumalaa tulee palvella, niin myös tämän ajan ihmisten asettamat
paimenet keksivät omasta päästään opetuksia ja käytäntöjä miten Jumalaa
tulisi palvella.
Hes 34:
Niin kuin tuli Herran sana Israelin paimenille heidän kelvottomuutensa
tähden, niin myös tässä ajassa Jumala tuo nuhteen sanan monille (ei
kaikille) paimenille, jotka paimentavat kelvottomasti Herran
seurakuntaa.
Osa paimenista kaitsee itseään, ei seurakuntaa. Näiden kelvottomien
paimenten toiminta keskittyy oman hyvinvoinnin varmistamiseen ja siksi he
haluavat miellyttää ihmisten korvasyyhyä turvatakseen oman
toimeentulonsa. He eivät kaitse laumaa Jumalan sanan totuudella ja
rakkaudella, vaan korvasyyhyllä, joka sopii kaikille niille, jotka
haluavat sanomaa omaan korvasyyhyynsä.
He eivät ole vahvistaneet heikkoja eivätkä auttaneet synnin haavoittamia
uskovia totuudella ja rakkaudella, vaan ovat joko julistaneet heille
korvasyyhyyn tai jättäneet heidät kokonaan ilman minkäänlaista hoitoa
jättäen heidät osattomiksi totuuden ja rakkauden eheyttävästä hoidosta.
He eivät ole etsineet eksyneitä, vaan ovat eksyttäneet heitä seuraavat
uskovat ihmiset. He ovat hallinneet ja johtaneet laumaa tylysti käyttäen
hengellistä väkivaltaa. Osa seurakuntalaisista on ajautunut pois uskosta
heidän käsittelynsä takia tai sitten osa uskovista on vetäytynyt
yksinäisyyteen nuolemaan haavojaan, koska eivät enää pysty luottamaan toisiin
uskoviin ihmisiin.
Jumala tulee lopettamaan ja lakkauttamaan monien tällaisten väärien ja
kehnojen "paimenien" toiminnan" sekä johdattaa haavoille jätetyt uskovat
terveen ja Raamatullisen seurakunnan pariin, jossa todelliset paimenet
auttavat uskovia kasvamaan uskossa niin kuin Raamattu opettaa.
Sak 10:
Niin kuin oli Vanhan Liiton aikana, niin on myös tässä Uuden Liiton
ajassa, jota parhaillaan elämme. Monet seurakuntien johtajat eksyttävät
seurakuntia valheellisten ja petollisten näkyjen kautta. He tuovat väärää
lohdutusta, joka perustuu petokseen. Jumala tulee rankaisemaan heitä
elleivät he tee parannusta. Käyn läpi
lyhyesti Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa paimenuudesta käsin. Ilm 2: Efeson
seurakuntaan yritti pujahtaa valheapostoleita turmiollisine oppeineen.
Myös tässä ajassa monet valheapostolit pyrkivät kiertämään seurakunnissa.
Efeson seurakunta vihasi nikolaiittain tekoja, joka perustui yhden miehen
johtajuuteen sekä siinä vaikutti haureellisuus ja seksisynnit sekä
epäjumalille uhratun ruoan syömistä. Jumala sanoo vihaavansa nikolaiittain
tekoja ja teko sana on monikossa ja siksi myös yhden miehen johtajuus on
asia, jota Jumala vihaa. Tässä ajassa monissa seurakunnissa yksi mies
johtaa seurakuntaa vanhinten yläpuolellä. Tässä asiassa meillä
seurakunnissa olisi paljon korjattavaa. Efeson
seurakuntaa kehotettiin tekemään parannusta ja tekemään ensimmäisiä
tekoja, eli rakastamaan Jumalaa. Nykyajan seurakuntien paimenten tulisi
opettaa Jumalan rakastamisen olevan tärkein asia ja kun se saavuttaa
seurakunnan uskovien sydämet, niin silloin seurakunta saa nähdä Jumalan
tekoja. Ilm 2: Smyrnassa
paimenet olivat opettaneet seurakuntaa ymmärtämään Kristuksen tähden
tulevan pilkan ja kärsimyksen tärkeän merkityksen. Tässä on esimerkkiä
tämän päivän paimenille. Ilm 2: Pietari
kirjoitti kirjeessään, että jotkut uskovat olivat hylänneet suoran tien (totuuden
tien) ja eksyneet seuraamaan Bileamin tietä, joka rakasti vääryyden
palkkaa (2 Piet 2:15). Pergamon seurakunnassa oli myös niitä, jotka
pitivät kiinni Bileamin opista, johon kuului myös epäjumalille uhratun
syöminen sekä haureelliset seksisynnit. Koska Bileamin oppiin kuului myös
vääryyden palkka, eli rahan vastaanottaminen väärän opetuksen kautta, niin
todennäköisesti Pergamossa oli joitakin "paimenia", jotka rahastivat
seurakuntaa opettaen heille oppeja, jonka kautta he hyväksyivät
haureellisen seksin harjoittamisen seurakuntalaisten keskuudessa sekä
muita syntejä. Nykyisessä
ajassakin monet seurakuntien paimenet opettavat ihmisten korvasyyhyyn
sallimalla seksisyntejä ja muuta syntiä vääryyden palkan tähden. He
rahastavat seurakuntalaisia väärien opetuksen kautta ja kun he opettavat
ihmisten korvasyyhyyn, niin syntiä rakastavat ihmiset maksavat heille
siitä joskus jopa isojakin summia rahaa jne. Pergamon seurakunnassa
vaikutti myös nikolaiittain oppia, eli yhden miehen johtajuutta yli
vanhinten. On sanomatta selvää, että tällaisista opetuksista ja synneistä
tulee tehdä parannusta, niin kuin Raamattukin sen sanoo tässä kohdassa.
Ilm 2: Tyatiran
seurakunnassa paimenet olivat opettaneet oikein rakkaudesta, uskosta,
palvelemisesta ja kärsivällisyydestä, mutta he suvaitsivat naista,
Iisebeliä, joka oli tekeytynyt profeetaksi ja pyrki eksyttämään
seurakuntaa harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.
Näistä vääristä asioista seurakuntaa kehotettiin tekemään parannusta. Nykyään
myös monissa seurakunnissa voi olla opillisesti monet asiat oikein, mutta
paimenet hyväksyvät ja sallivat haureuden seurakunnassa eivätkä uskalla
puuttua siihen. Raamattu opettaa ettei haureelliset ja avionrikkojat saa
periä Jumalan valtakuntaa. Seurakuntien paimenten on tässäkin asiassa
uskallettava opettaa niin kuin Raamattu opettaa, koska on kyse siitä missä
sielu viettää iankaikkisuuden. Ilm 3: Sardeen
seurakunnassa ei valvottu hengellistä elämää. Heillä oli uskovan nimi, eli
he sanoivat olevansa uskossa, mutta olivat uskonnollisia ja hengellisesti
kuolleita. Sardeessa ei vahvistettu ihmisiä oikealla tavalla uskomaan
Herraan Jeesukseen. Sardeen seurakuntaa kehotettiin tekemään parannusta.
Sardeessa oli myös muutamia harvoja, jotka olivat kuitenkin oikeassa
uskossa. Tässä
nykyajassa on myös Sardeen kaltaisia seurakuntia, joissa harvat ovat enää
uskossa ja suurin osa uskonnollisia ihmisiä, mutta hengellisesti
kuolleita, siksi he eivät ymmärrä ja erota totuutta ja valhetta ja heille
käy kaikenlainen eksytys ja väärä opetus. Heidän tulee tehdä parannusta,
että he saisivat syntinsä anteeksi sekä pääsisivät totuuden tuntoon.
Tällaisessa seurakunnassa paimenuus ei ole Raamatullisella perustuksella
eikä Pyhän Hengen johdossa, vaan ihmisjärjen hallinnassa ja kontrollissa.
Ilm 3: Filadelfian
seurakunnasta sanotaan, että sillä oli vain vähän voimaa, joka voi viitata
seurakunnan jäsenten vähäiseen lukumäärään, koska he olivat ottaneet
vaarin Jumalan sanasta eivätkä kieltäneet Herraa Jeesusta, niin se kertoo
Jumalan voiman voimallisesta vaikutuksesta uskovien sydämessä. He olivat
kärsivällisiä sanassa, joka kertoo myös voimallisesta Pyhän Hengen
vaikutuksesta uskovan sydämessä. Tänä
päivänä seurakuntien ei tule luottaa ihmisten suureen määrään seurakuntien
kokouksissa, vaan Jumalan voimaan, vaikka seurakunnan väkimäärä olisi
vähäinen. Seurakuntien paimenten tulee opettaa seurakuntalaiset luottamaan
Jumalan voimaan eikä ihmismäärän paljouteen. Ilm 3:
Laodikean seurakunta ei ollut kylmä eikä palava, vaan penseä, eli haalea
ja veltto hengellisesti, joka piti itseään hengellisesti rikkaana, joka
ei mitään tarvitse, mutta heiltä puuttui rakkaus totuuteen. Jumala
kehotti heitä tekemään parannuksen.
Myös monissa nykyajan seurakunnissa niin paimenet kuin seurakuntakin on
hengellisesti veltto ja haalea, eli uskonnollinen, joka uskollisesti
pyörittää uskonnollista kokoustoimintaa, mutta mitään ei tapahdu, koska
totuus ja rakkaus puuttuu sydämestä. He eivät usko tarvitsevansa enää
mitään, koska he kokevat, että heillä on jo kaikki mitä he tarvitsevat,
vaikka todellisuudessa toiminta ja usko on ylpeää uskonnollisuutta, ei
aitoa Raamatullista uskoa. Heidän tulee tehdä parannusta, että he
pääsevät totuuden tuntoon ja oikealle uskontielle.
Jer 3:15 Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he
kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.
Jumala antaa seurakunnalle Hänen mielensä ja sydämensä mukaisia paimenia,
jotka kaitsevat seurakuntaa ymmärryksellä ja taidolla totuudessa ja
rakkaudessa Pyhässä Hengessä.
Elämme sekavaa aikaa, mutta Jumala on ennallistamassa seurakuntaa
takaisin alkuseurakunnan tilaan. Tässä ennallistamisessa Jumala voitelee
ja armoittaa Raamatullisen paimenuuden ja palauttaa paimenuuden
sellaiseksi jollaiseksi se on alunperin tarkoitettu.
Apt 20:
Raamatullinen ja Jumalan asettama johtajuus paikallisessa seurakunnassa
on annettu ryhmälle miehiä, jotka ovat vanhimpia, paimenia ja
kaitsijoita.
Raamatun opetuksen mukaan yksi mies ei saa johtaa seurakuntaa ja sen
tähden kaikenlaiset tittelit ja viritelmät, jossa yksi mies on
yläpuolella seurakunnan vanhinten on epäraamatullista ja väärää
paimenuutta. Raamattu ei opeta mitään kirkkoherrasta, johtavasta
pastorista, hallituksen puheenjohtajasta tai muustakaan sellaisesta,
jossa yksi mies asettuu tai asetetaan vanhinten yläpuolelle johtamaan
seurakunnan toimintaa ja hengellistä työtä.
Matt 20:
1 Piet 5:
Raamatullinen paimenuus ei ole ihmisten hallitsemisen väline, vaan
palvelevaa johtamista, jossa paimenet auttavat seurakunnan jäseniä
kasvamaan uskossa sekä löytämään paikkansa ja palvelemaan seurakuntaruumiissa.
Raamattu opettaa Herran Jeesuksen olevan Ylipaimen, joka tarkoittaa sitä
että jokainen uskova, joka asettuu vanhinten yläpuolelle asettuu
Jeesuksen paikalle Ylipaimenen tehtävään. Jumala on asettanut seurakunnan
järjestyksen ja paimenuuden siten, että Jeesus Ylipaimenena saisi johtaa
seurakunnan työtä. Heti kun joku ihminen ottaa Jeesuksen paikan asettuen
vanhinten yläpuolelle yksin johtamaan seurakuntaa, niin sellainen
seurakunta on eksynyt pois Jumalan asettamasta seurakuntajärjestyksestä
ja on siinä kohden eksynyt eksytykseen väärästä paimenuudesta.
1 Tim 5:17 ¶ Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat,
pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka
sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.
Alkutekstin mukaan Raamattu sanoo vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin
johtavat. Raamatun opetuksen mukaan sellaisia paimenia tulee kunnioittaa
kahdenkertaisen kunnian ansainneina, jotka hyvin johtavat seurakuntaa.
Tämä tarkoittaa sitä ettei kehnoa tai väärää paimenuutta tarvitse
kunnioittaa eikä uskova edes saisi olla sellaisen paimenuuden
alaisuudessa, joka on kehnoa ja väärää. Kehno ja väärä paimenuus ei kuulu
Jumalan seurakunnan elämään.
Jos seurakunnan paimenet eivät huolehdi tehtävistään ja syyttävät
seurakuntalaisia omista laiminlyönneistään, niin silloin on kyse kehnosta
paimenuudesta, josta tulee tehdä parannus. Hyvin usein nykyajan
"paimenet" vaativat itselleen arvostusta ja kunnioitusta ymmärtämättä
sitä, että seurakunnan hyvin johtaminen on tie ja polku arvostukseen ja kunnioitukseen.
1 Tim 3:
Seurakunnan kaitsijoiden, eli paimenten tulee olla nuhteettomia miehiä,
joka on yhden vaimon mies. Paimenen tulee olla hengellisesti raitis eikä
hän saa olla kaikenlaisten eksytysten tuulten vietävissä. Maltillinen
sanan voisi kääntää hyväkäytöksinen. Paimenen tulee käyttäytyä hyvin ja
asiallisesti. Säädyllisyys tarkoittaa siveyttä, joka tarkoittaa sitä,
että paimenen tulee elää siveydessä. Paimenen tulee olla myös
vieraanvarainen. Paimenten tulisi myös kyetä taitavasti opettamaan
Jumalan sanaa, joka tarkoittaa sitä että opetuksen tulee olla
oikea-aikaista, jolloin se tavoittaa uskovan juuri siinä kasvunvaiheessa
missä hän on.
Paimenilla ei saa olla päihtymisen kanssa ongelmia eikä
päihderiippuvuuksia. Tappelija sana voitaisiin kääntää ja ymmärtää myös
ei riitaisa henkilö. Paimenten tulee olla lempeitä eivätkä he saa olla
riitaisia. Paimen ei saa olla rahanahne eikä hän saa palvella paimenena
rahanahneudesta käsin tavoitellen taloudellisia etuisuuksia, vaan hänen
motiivinsa paimenuuteen tulee lähteä palvelemisesta, jossa hän asettaa
itsensä palvelijan paikalle, epäitsekkäästi ja uhrautuvasti asettaa
lähimmäisen edun oman edun edelle.
Paimenten tulee myös kyetä hoitamaan omaa kotiansa hyvin ja varsinkin
oman perheen ihmissuhteiden tulee olla hyvässä kunnossa. Jos oman kodin
asiat eivät ole kunnossa, niin silloin ei voi myöskään pitää huolta
seurakunnasta, joka on perhettä paljon isompi kokonaisuus. Paimen ei saa
olla vastakääntynyt, koska silloin hän Raamatun opetuksen mukaan paisuu
ja ylpistyy.
Tiit 1:
Paavalin kirjeessä Tiitukselle on paljon samoja asioita ja ominaisuuksia,
joita paimenilla tulee olla kuin mitä oli kirjeessä Timoteukselle. Käyn
läpi niitä asioita, joita ei ole Timoteuksen kirjeessä.
Paimen ei saa olla itserakas, koska silloin hän ei ajattele seurakunnan
parasta, vaan omaa etuansa. Paimen ei saa olla herkästi vihastuva ja
suuttuva, vaan lempeä ja pitkämielinen, koska seurakunnassa ihmisillä on
monenlaisia sydämen haavoja, joita tulee taidolla ja maltilla kohdata.
Paimen ei saa juosta rahallisen voiton perässä, jonka Raamattu opettaa
olevan häpeällistä voiton etsimistä ja pyytämistä.
Paimenen tulee rakastaa hyvää ja karttaa kaikenlaista pahaa. Paimenen
tulee olla oikeamielinen eikä hän saa olla puolueellinen, vaan puolueeton
ja tasapuolinen rakkaudessa seurakuntalaisia kohtaan. Paimenen tulee olla
pyhä, joka tarkoittaa Jumalalle erottautumista ja pyhää elämää, eli
pyhityselämän tulee olla hyvässä kunnossa. Paimenen tulee kyetä
hillitsemään itsensä.
Paimenen tulee pysyä kiinni Raamatun sanan totuuden opetuksessa sekä
hänen tulisi kyetä neuvomaan muita Jumalan sanalla sekä kyetä kumoamaan
Jumalan sanan kautta vastaansanojien väitteet ja paljastaa Jumalan sanan
totuuden kautta mahdolliset eksytykset, jotka pyrkivät pääsemään
turmelemaan seurakuntaa.
Hebr 13:
Raamattu opettaa että seurakuntalaisten tulee olla seurakunnan paimenille
(johtajat) kuuliaisia ja tottelevaisia, koska he valvovat
seurakuntalaisten sieluja ja he joutuvat tekemään tiliä Jumalalle siitä
kuinka he ovat toimineet paimenina seurakunnan hyväksi. Seurakunta ei saa
nousta paimenia vastaan, vaan heidän puolestaan tulee rukoilla ja heitä
tulee kunnioittaa ja toimia niin, että paimenet ilolla voisivat kaitsea
seurakuntaa. Tässä kohden täytyy muistaa se että 1 Tim 5:17:n opetuksen
mukaan paimenten tulee myös hyvin johtamisen kautta saavuttaa seurakunnan
luottamus ja kunnioitus. Paimenet eivät saa alkaa vaatimaan itselleen
kunnioitusta, koska kunnioitus saavutetaan hyvän johtamisen kautta.
Herra Jeesus on Hyvä Paimen, joka on oman verensä kautta pelastanut
meidät synnin ja saatanan orjuudesta Jumalan lapseuteen. Jeesus Hyvänä
Paimenena tekee meidät kykeneväisiksi kaikkeen hyvään, niin että voimme
toteuttaa Jumalan tahtoa. Jumalalle kunnia aina ja iankaikkisesti
Herramme Jeesuksen kautta, amen.
Petri Paavola 7.6.2016
Lähteet:
|
|