Luku 8: Älkää estäkö heitä

Markku Särelä: Raamattu kertoo kolme eri tapausta Jeesuksen elämästä, joista käy ilmi hänen suhteensa lapsiin. Jeesuksen suhtautuminen luo oikean pohjan lapsikastekysymykselle. Ensimmäisessä tapauksessa Jeesus vastaa kysymykseen, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. (Matt. 18:1-14; Mark. 9:33-37; Luuk. 9:46-48). 52) Jeesus asettaa lapsen aikuisen esikuvaksi ja sanoo: "Totisesti minä sanon teille, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 18:3). Kysymyksessä ei ollut varttunut lapsi, vaan pienokainen (Matt.18:6: "pieni"). Koko esikuva menettää merkityksensä, jos kertomuksen lapsi ajatellaan itsenäisiin tahdonratkaisuihin kypsyneeksi. Kysymyksessä oli Vanhan liiton armolupauksista osallinen lapsi, joka uskoi. Jeesus varoitti: "Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18:6). Kertomuksessa mainitaan, että Jeesus "kutsui tykönsä lapsen" (Matt.18:2). Tästä maininnasta ei käy ilmi, tuliko lapsi itse vai tuotiinko hänet. Jeesus kutsui tykönsä sellaisen lapsen, joka oli paikalla. Vertauskohdan kärki ei suuntaudu lapsen kävelytaitoon tai muihin avuihin, vaan "lapsenkaltaisuuteen". Siinä suhteessa kaikkein lapsenmielisin on paras esikuva, kun taas itsenäisiin tahdonratkaisuihin pystyvä tai suorastaan jumalallisilla asioilla järkeilevä henkilö on Jeesuksen antaman esikuvan vastakohta. (s.49-50)

Matt 18:
1 ¶ Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen (paidion), asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Alkutekstin mukaan Herra Jeesus kutsui lapsen luoksensa. Tämä todistaa lapsen olleen sellaisessa iässä, jossa hän ymmärsi puhetta. Kyseessä ei ollut siis sylivauva, vaan lapsi joka käveli omin jaloin Jeesuksen luokse.

Herra Jeesus opetti opetuslapsilleen nöyrtymistä sellaisen lapsen kaltaiseksi, joka kykeni ymmärtämään Hänen puheensa ja tulemaan Hänen pyynnöstään Hänen luoksensa. Raamattu edellyttää Jumalan luokse tulevalta uskoa Häneen. Herran Jeesuksen esimerkki lapsesta, joka ymmärsi Hänen puheensa ja tuli Hänen luokseen Jeesuksen pyynnöstä on totisesti todiste uskosta, jonka johdosta ihminen tulee Jeesuksen luokse uskomalla Häneen.

Alkuteksti käyttää lapsesta sanaa paidion, joka tarkoittaa myös sellaista lasta, joka kykenee ymmärtämään puhetta ja kävelemään omin jaloin. Matteus luku 18 todistaa selkeästi, että lapsi kykeni ymmärtämään puhetta sekä kävelemään omin jaloin. Herra Jeesus sanoi, että se joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi (joka ymmärsi puheen ja tuli Jeesuksen pyynnöstä Hänen luokseen) on suurin taivasten valtakunnassa. Kyse ei siis ollut sylivauvan kaltaisesta lapsesta, eikä tämä kohta tue kirkollista lapsikastetta, vaan päinvastoin kumoaa sen osoittamalla uskoa, joka edellyttää ymmärrystä sekä kykyä tulla henkilökohtaisesti Jeesuksen luokse.

Raamattu käyttää sylivauvasta sanaa prefos-prephos, joka käy selvästi ilmi esimerkiksi näistä jakeista:

Luuk 2:
15 Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".
16 Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen (prefos), joka makasi seimessä.
 

1 Piet 2:2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset (prephos) sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,

Kun Raamattu puhuu vastasyntyneistä lapsista, eli sylivauvoista, niin se käyttää sanaa prefos.

Markku Särelä: Toisessa tapauksessa Jeesus siunaa lapsia (Matt. 19:13-15; Mark. 10:13-16; Luuk. 18:15-17). 53) Lapsia "tuotiin" eli kannettiin Jeesuksen tykö. Opetuslapset moittivat tuojia. Mutta Jeesus suorastaan närkästyi siitä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö 54) heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta." (Mark. 10:14). Matteus ja Markus käyttävät Jeesuksen tykö tuoduista lapsista sanaa paidion, jota Uusi Testamentti käyttää 0 – 12 - vuotiaista. 55) Luukkaan sananvalinta on mielenkiintoinen: "He toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (kai ta brefee)." (Luuk. 18:15). Luukkaan "pienistä lapsista" käyttämä sana brefos on äskensyntynyt lapsi, vauva. Samaa sanaa käytetään myös sikiöstä. Luukkaan maininnasta, että Jeesus siunasi myös pieniä lapsia, käy ilmi, että kysymyksessä olivat lapset sylivauvoista jonkin verran isompiin asti, siis kaikki lapsenmieliset. Muille Jeesus sanoi: "Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." (Luuk. 18:16). Lapset eivät kuuluneet luonnostaan Jumalan valtakuntaan, vaan heidän täytyi ottaa se vastaan. Sitä varten olivat silloin voimassa vielä myös Vanhan liiton sakramentit, ympärileikkaus ja uhrit, lupauksineen. Nyt oli näiden sakramenttien varsinainen sisältö, Jeesus, paikalla. Lasten estäminen Jeesuksen tykö tulemasta oli suuri synti ja
ristiriidassa Vanhan liiton sakramenttien kanssa. Jeesus osoittaa tässä kertomuksessa, että on vain yksi tie Jumalan valtakuntaan. Se on sama lapselle ja aikuiselle. Aikuisen täytyy ottaa vastaan lapsen tavoin Jumalan valtakunta. Muuten hän jää sen ulkopuolelle. Uudestikastajat opettavat kahta eri tietä Jumalan valtakuntaan. Heidän mukaansa lapsi olisi otollinen Jumalalle ilman uskoa, 56) mutta aikuinen uskon kautta (s. 50-51)

Luuk 18:
15 ¶ Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (prefos), että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten (paidion) tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi (paidion), se ei pääse sinne sisälle."

Luukkaan evankeliumin 18 luvussa on sylivauvoja (prefos), jotka tuotiin Jeesuksen luokse sekä lapsia (paidion), jotka ymmärsivät puhetta ja Jeesuksen kutsusta menivät Hänen luokseen. Herra Jeesus käytti sanaa paidion lapsista, jotka kykenivät itse tulemaan Hänen luokseen, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Jeesus jatkoi sanoen, että joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuten lapset (paidion), jotka ymmärsivät puhetta ja tulivat Jeesuksen pyynnöstä Hänen luokseen ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Herra Jeesus opetti Uuden Liiton uskon järjestystä. Lapset (paidion) kuulivat ja ymmärsivät Jeesuksen puheen ja he uskoivat Jeesuksen kutsua ja pyyntöä tulla Hänen luokseen menemällä Hänen luoksensa. Herra Jeesus opetti, että Jumalan valtakunnan kutsu tulee ottaa vastaan samalla tavalla kuin lapset (paidion), jotka uskoivat Jeesusta tulemalla Hänen luoksensa. Uskoa voi kaikki ihmiset, niin pienet kuin isot, jotka ymmärtävät evankeliumin Herrasta Jeesuksesta ja uskovat Häneen. Tämä kohta ei opeta sylivauvakastetta, vaan henkilökohtaista uskoa Herraan Jeesukseen. Herra Jeesus siunasi lapsia, mutta ei kastanut heitä.

Itse asiassa luterilainen kirkko opettaa opettaa montaa erilaista tietä Jumalan luokse (sylivauvoille kasteessa ilman omaa uskoa ja aikuisille kasteen kautta kun he uskovat Jeesukseen tai vain ilman uskoa liittyvät kirkkoon).

Markku Särelä: Kolmas kertomus puhuu lapsista, jotka huusivat pyhäkössä ylistystä Jeesukselle (Matt. 21:15,16). 57) Nyt närkästyivät ylipapit ja kirjanoppineet. Silloin Jeesus sanoi: "Ettekö ole koskaan lukeneet: Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen?" Kiitos on uskon hedelmä. jos lapsilla on uskon hedelmiä, heillä on uskokin. Uskon hedelmää, kiitosta, on jo imeväisellä. Jeesus ei tee eroa pienemmän ja vähän varttuneemman imeväisen välillä. Niihin aikoihin lasta saatettiin imettää kaksi - kolmekin vuotta (2 Makk.7:27), Tällä ei ole kuitenkaan olennaista merkitystä kastekysymystä ajatellen. 2 – 3 -vuotias ei voi tehdä aikuisen tapaan tietoisia ratkaisuja uskon asioissa. Hänen kasteelle tulemisensa riippuu vanhempien päätöksestä. Olennaista aiheemme kannalta on, että imeväiset uskovat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Johannes Kastajalla oli Pyhä Henki jo, kun hän oli äitinsä kohdussa. Hän kuuli Marian Pyhässä Hengessä lausumat sanat ja "hypähti ilosta" (Luuk. 1:41-44).
58) Ei ole olemassa mitään estettä, ettei kaste voisi synnyttää lapsessa pelastavaa uskoa. Päinvastoin Raamatun lapsen uskoa koskevat maininnat vahvistavat sen. (s.51-52)

Matt 21:
12 ¶ Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet.
13 Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi’, mutta te teette siitä ryövärien luolan."
14 Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
15 Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle," niin he närkästyivät
16 ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ‘Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen’?"

Lapset jotka huusivat Pyhäkössä sanoen "Hoosianna Daavidin pojalle" kyseessä oli taas ymmärtävässä iässä olevat lapset, ei sylivauvat, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa puhua. Herra Jeesus ei tarkoittanut, että imeväisiässä olevat sylivauvat ylistäisivät kiittäen Jumalaa, vaan sitä että imeväisiässä olevat tulevat kiittämään Jumalaa kun he oppivat puhumaan.

Särelä opettaa ihan oikein ettei 2-3 vuotiaat lapset voi tehdä tietoisia ratkaisuja uskon asioissa. Särelä opettaa siinä väärin kun hän kirjoittaa, että lapsen kasteelle tuleminen riippuu vanhempien päätöksestä. Raamattu ei opeta missään kohtaa, että sylivauvojen tai pienten lasten kastaminen riippuu vanhempien päätöksestä kastaa heidät. Täten Särelän opetus on väärä opetus.

Särelä opettaa väärin ja ristiriitaisesti kirjoittaen ettei 2-3 vuotiaat lapset kykene tekemään tietoisia ratkaisuja uskon asioissa, mutta kuitenkin imeväisiässä olevat lapset uskovat Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Särelä vetoaa Johannes Kastajaan, jolla oli jo Pyhä Henki äitinsä kohdussa. Olen vastannut tähän väitteeseen otsikossa Johanneksen kaste ja lapset. Johannes Kastajan tapaus ei vahvista kirkollista sylivauvakastetta, sillä Johannes Kastaja oli Messiaan sanansaattaja, jonka tehtävä oli osoittaa kansalle Jeesus Israelin kansan Messiaana, joka Jumalan Karitsana ottaa pois maailman synnit. Johannes Kastajan tapaus oli poikkeus ja erikoistapaus, jota ei tapahtunut kenellekään muulle lapselle eikä tule tapahtumaan.

Raamatun opetuksen mukaan vesikaste ei synnytä pelastavaa uskoa, sillä pelastava usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta ja siihen uskomisesta:

Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

Room 10:
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Markku Särelä: Lapsikasteen hylkääjät väittävät, ettei lapsi voi uskoa. Koska kaste ei ilman uskoa hyödytä, he jättävät lapset kastamatta. He eivät ole voineet todistaa Raamatulla, ettei lapsi usko. Tässäkin asiassa todistustaakka on heidän. Jeesuksen mukaan lapsi uskoo. Näin eräältä
uudestikastajien pääväittämältä putoaa pohja. Tutkiessamme imeväisten uskoa meillä on edessämme Jumalan ihmeellinen, salattu maailma. Lapsen uskoa emme voi järjellämme emmekä psykologian laeilla selittää. Joudumme nöyrästi, mutta kiitollisina sanomaan: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." (Matt. 19:26). Usko ja pelastus ovat ihmisille mahdottomia, mutta Jumalalle mahdollisia. Tästä aiheesta Jeesus puhuikin heti sen jälkeen kun hän oli puhunut lasten uskosta. Meidän on nöyrinä uskottava Raamatun sana. Sitä pitemmälle emme pääse eikä ole tarpeenkaan. (s. 52)

Luuk 18:
15 ¶ Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (prefos), että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten (paidion) tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi (paidion), se ei pääse sinne sisälle."

Herra Jeesus ei ottanut uskon esikuvaksi imeväisikäisiä sylivauvoja (prefos), koska heillä ei ole kykyä ymmärtää puhetta ja uskoa. Herra Jeesus otti uskon esikuvaksi sellaisen lapsen uskon, joka kykenee ymmärtämään puhetta ja uskomaan Jeesukseen tulemalla henkilökohtaisesti Jeesuksen luokse Hänen pyynnöstään. Särelän oppi on Raamatun vastainen.

Markku Särelä: "Jumalan salaisuuksia" (1 Kor. 4:1) eli armonvälineitä tulee hoitaa siten, että niiden tarkoitus voi toteutua, ei vastoin niiden tarkoitusta. Siitä syystä emme epää kastetta lapsilta, koska siten jättäisimme heidät vaille Jeesuksen antamaa siunausta. Jumala ei ole tosin sitonut itseään armonvälineisiin, mutta meillä ei ole mitään lupausta siitä, että hän toimisi niiden ulkopuolella. Me emme voi jäädä sen varaan, mitä Jumala salatussa viisaudessaan voi tehdä. Siksi emme uskalla emmekä halua jättää lapsia kastamatta.

Raamattu ei opeta sylivauvojen kastamista, sillä Raamatun mukaan vain ne kastettiin, jotka tekivät parannuksen ja uskoivat Herraan Jeesukseen. Kun lapsi kasvaa ja tekee parannuksen sekä uskoo Herraan Jeesukseen, niin hänet voidaan kastaa vedessä. Sylivauvojen kirkollinen kastetoimitus on turha teko, eikä se ole Raamatullinen kaste, vaan uskonnollinen perinnäissääntö ja väärä harhaoppi.

Alla on linkki Raamatun opetus vesikasteesta koko kirjoitukseen, käsittäen kaikki kirjoituksen 27 lukua:

Raamatun opetus vesikasteesta (kaikki luvut)

Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James Version 1769
Markku Särelä: Lapsikaste on raamatullinen
Vesikaste Raamatun opetuksen valossa
Sakramentti
myjewishlearning.com
apokryfikirjat.com/didakhe