Raamatun "ristiriidat" vanha testamentti

Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta

Raamatun ”ristiriidoista” ja
niiden oikeanlainen ymmärtäminen

Monet ovat nähneet paljon vaivaa etsiessään ”ristiriitoja” Raamatusta. Mutta kun tarkastelemme näitä ihmisten esittämiä ristiriitoja, niin ne johtuvat usein siitä, että ei tunneta Raamatun alkukieltä eikä sen aikaista kulttuuria eikä käsitteitä. Kun tutkimme Raamatussa esiintyviä ”ristiriitoja”, niin huomaamme, että ristiriita on ihmisen väärässä tulkinnassa, pilkkaajien tahallisessa vääristelyssä, sekä käännösten virheissä, ei Raamatussa eli Jumalan sanassa.

Tähän sivulle kokoan esimerkkejä siitä kuinka väärät tulkinnat Raamatun ”ristiriidoista” eivät olekaan ristiriitoja, vaan niihin löytyy selkeä Raamatullinen selitys.

Huom! Päivitän sivuja sitä mukaan kun saan valmiiksi uusia kohtia, joista selviää, että ”ristiriitaan” löytyykin Raamatullinen selitys.

Seuraavaksi kohtia, joissa on esitetty olevan ristiriita, mutta joissa ei kuitenkaan ole mitään ristiriitaa. Löydät kohdat myös sisäisten linkkien kautta:

Vanha testamentti:

- Kaksi erilaista luomisjärjestystä? (1 Moos 1-2)
- Kuoliko Aatami syödessään hyvän- ja pahantiedon puusta? (1 Moos 2:16,17)
- Isien pahat teot ja lapset(2 Moos 20:5)
- Lepakko ei ole lintu (3 Moos 11:13-19)
- Heinäsirkan jalat (3 Moos 11:20-23)
- Ikuinen säädös? (3 Moos 16:29-31)
- Onko ihmisen sielu sydämessä vai veressä? (3 Moos 17:11-14)
- Ahimelek vai Abjatar? (1 Sam 21:1-6)
- Onko lukumäärä 800 000 vai 1 100 000? (2 Sam 24: 9)
- Strutsin poikaset (Job 39:13-16)
- Kuka tuli kuninkaaksi Joosian jälkeen? (Jer 22:11)
- Israelilaisten määrä(1 Kun 20)
- Kedolla ollut karja kuoli(2 Moos 9)
- Kuka tappoi Goljatin? (2 Sam 21:19)
- Montako hevosvaljakkoa Salomolla oli?(1 Kun 4:26)
- Montako eläintä Nooan piti ottaa arkkiin ?(1 Moos 6:19)
- Missä Ussa kuoli?(2 Sam 6:6)
- Montako ratsumiestä Daavid ottaa vangiksi Sooban kuninkaalta?(2 Sam 8:4)

Vanha testamentti

Kaksi erilaista luomisjärjestystä?

1 Moos 1:ssa kerrotaan selvästi , että eläimet luotiin ennen ihmistä. Mutta 1 Moos 2:ssa tulee helposti se kuva, että ihminen luotiin ensin ja sen jälkeen eläimet. Se johtuu siitä 33/38 käännös ei käännä 2 Moos 19:sta oikein. Tarkastelemalla Vanhaa Bibliaa, joka on tarkasti käännetty hebreasta meille selviää, että Raamattu puhuu yhdestä luomisjärjestyksestä.

Vanha Biblia: 1 Moos 2: 1 Ja niin taivas ja maa päätettiin, ja kaikki heidän joukkonsa.
2 Ja Jumala oli päättänyt seitsemänteen päivään (asti) työnsä, kuin hän tehnyt oli, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa, kuin hän tehnyt oli. 3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen; että hän lepäsi hänessä kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (täydellisesti) teki. 4 Ja näin on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sillä ajalla jolla Herra Jumala teki maan ja taivaan. 5 Ja kaikkinaiset pensaat kedolla, jotka ei ennen olleet maan päällä, ja kaikkinaiset ruohot kedolla, jotka ei ennen kasvaneet. Sillä ei Herra Jumala antanut vielä sataa maan päälle, eikä ollut ihmistä, joka maata viljeli; 6 Vaan sumu nousi maasta, ja kasti kaiken maan. 7 Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi. 8 Ja Herra Jumala istutti Paradisin Edenissä itään päin, ja pani siihen ihmisen, jonka hän tehnyt oli. 9 Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset nähdä ja hyvät syödä, ja elämän puun keskelle Paradisia, niin myös hyvän ja pahan tiedon puun.

- 18 Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää. 19 Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.

Jae 1 kertoi luomisen päättyneen, josta kerrottiin edellisessä luvussa eli 1 Moos 1:ssa.

Jakeesta 4 lähdetään kertomaan sitten sitä mitä tuossa luomisessa tarkemmin tapahtui koskien ihmistä sekä, että taivas ja maa olivat tulleet, koska ne luotiin, sillä ajalla jolla Herra oli tehnyt maan ja taivaan.

Jae 5 kertoo sen, että tuossa luomisessa tehtiin kaikkinaiset pensaat, joita ei ennen ollut maan päällä, ja kaikkinaiset ruohot, joita ei ennen kasvanut maan päällä. Sillä sadetta ei vielä ollut eikä ihmistä maan päällä,

Jae 6 kertoo, että sumu nousi maasta ja kasteli kaiken maan

Jae 7 kertoo, sitten vasta ihmisen luomisesta, eli luomisjärjestys on ihan sama, mutta tässä ei kaikkea toisteta, sillä nyt keskitytään ihmiseen. Jumala teki sitten ihmisen (hebr. Adam= ihminen) maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihminen tuli (alkutekstin mukaan) eläväksi.

8. jae kertoo että Jumala teki paratiisin (hebr. gan = puutarha) Eedeniin ja asetti sinne ihmisen.

9. Jumala teki vielä ihmisen luomisen jälkeen lisää puita ihanaisia ja hyvää hedelmiä tuottavia, ja elämän puu tehtiin keskelle paratiisia sekä myös hyvän ja pahan tiedon puu tehtiin sinne.

Jae 19 kertoo, että koska Jumala oli tehnyt (oli siis jo aikaisemmin tehnyt, oli tehnyt = mennyt aikamuoto) eläimet, toi Hän ne Adamin eteen. Eli kysymyksessä ei ole kaksi erilaista luomisjärjestystä, vaan yksi samanlainen luomisjärjestys. 1 Moos 1 kuvaa kronologista luomisjärjestystä tarkkoja yksityiskohtia, mutta 1 Moos 2 ei kerro kronologista järjestystä, vaan kertoo tarkkoja yksityiskohtia mm. ihmisen luomisesta, mutta ei kumoa 1 Moos 1:n luomisjärjestystä, niin kuin se selvästi kävi ilmi tarkasta käännöksestä eli Vanhasta Bibliasta.

Lisäselvitys:

1 Moos 2:19 Ja Herra Jumala teki(VAJITSER= perusmuodossa on JATSAR) maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

TUO JAE alkaa sanalla vajitser; joka on imperfektissä vav konsekutiivissa, joka hebreankielessä voi vastata pluskvamperfektia.

Esim. 4 Moos 1:48: For the LORD had spoken (VAJEDAVER) unto Moses, saying,

Tuossa jakeessa on vav konsekutiivi imperfektissä eli oli puhunut.

Näin ja koska Jumala loi eläimet ennen ihmistä, niin kuin 1 Moos 1 sen kertoo, eli vanha Biblia kääntää täsmälleen oikein eli:

1 Moos 2:19 Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.

Näin ei tuossa ole mitään epäselvää. Jumala oli jo tehnyt eläimet ja siksi toi ne Aatamin eteen, että hän nimittäisi ne.

Eräs merkittävä todiste sille, että Jumala loi ensin eläimet löytyy myös 1 Moos 2:19:sta ja se on näissä sanoissa: toi hän ne (eläimet) Adamin eteen

Huomaa sanat: Toi ne ihmisen eteen! Tämä todistaa myös sen, että eläinten luominen oli jo tapahtunut ennen Aatamin luomista ja eläimet olivat jo olemassa ennen kuin Aatami luotiin. Aatami oli paratiisissa, joka tarkoittaa hepreaksi puutarhaa. Eli Aatami oli jo paratiisissa ja Raamattu sanoo, että Jumala TOI eläimet sinne. Eli Jumala oli ensin luonut eläimet ja sitten Hän loi ihmisen ja siirsi ihmisen paratiisiin ja toi sinne eläimet, jotka olivat luotu ennen Aatamia. Ja sen jälkeen Jumala teki Eevan Aatamin kyljestä. Jos Jumala olisi luonut eläimet paratiisissa, niin ei Hänen olisi tarvinnut niitä tuoda paratiisiin, mutta Hän ne toi sinne, koska ne olivat jo olemassa. Tämä myös todistaa, että 1 Moos 19:ssa oleva vav konsekutiivi tarkoittaa tuossa kohden OLI TEHNYT. Näin luomisjärjestys on ihan oikea, eli ensin eläimet ja sitten Aatami ja sitten Eeva.

Kaksi erilaista Jumalaa?

Raamatun sanomaa vastaan hyökkäävät tahot sanovat, että Raamatussa on kaksi eri Jumalaa, joista Jumala (Elohim), joka on Luoja ja ylläpitäjä sekä Jahve-Jumala (JHVH), joka on sodan- ja ukkosenjumala. Nämä Raamattua vastaan hyökkäävät tahot sanovat, että Elohim Jumala esiintyy ensimmäisessä luomisessa, koska 1 Moos 1 käyttää sanaa Jumala (Elohim) luodessaan taivaat, maan, eläimet, kasvit ja ihmisen; Jahve-Jumala esiintyy sitten 1 Moos 2 luvussa, jossa puhutaan toisesta luomisesta, jonka suorittaa Jahve-Jumala (JHVH_Elohim), koska tässä luvussa ei puhuta Jumalasta, vaan Herra Jumalasta.

Niin kuin edellä kävi selkeästi ilmi, Raamattu ei opeta kahdesta eri luomisesta, vaan 1 Moos 1 ja 1 Moos 2 kertovat yhdestä ja samasta luomisesta. Se miksi 1 Moos 1 luku käyttää sanaa Jumala (Elohim) ja 1 Moos 2 luku sanoja Herra Jumala (JHVH Elohim) johtuu siitä koska Raamatun ilmoittamalla Jumalalla on monta erilaista nimeä, joka tarkoittaa yhtä ja samaa Jumalaa. Yhden ja saman Jumalan erilaiset nimet kuvaavat sitä millainen Raamatun opettama yksii Jumala on, sillä jokainen Jumalaa tarkoittavat sana merkitsee jotakin ja kuvaa sitä millainen Jumala on. Yhden ja saman Jumalan nimiä on VT:ssa muun muassa:

Jumala Elohim (Elohim; Jumala, tuomari), Herra Jumala JHVH Elohim (JHVH; Herra, olemassaoleva - Elohim; Jumala ja tuomari), Kaikkivaltias Jumala El Shaddai (El; Jumala, voima ja kyky - Shaddai; Kaikkivaltias ja kaikkiriittävä), Jumala El (El; voima ja kyky), Jumala Elah (Elah; Jumala), Jumala Adonai (Adonai; Herra ja Jumala).

Raamattu ei opeta, että on olemassa kaksi erilaista Jumalaa (Elohim ja Jahve-Jumala), vaan että yhdellä ja samalla Jumalalla on monia erilaisia nimiä, joiden merkitykset kuvaavat myös sitä millainen on Raamatun opettama ja ilmoittama Jumala.

Kuoliko Aatami syödessään hyvän- ja pahantiedon puusta?

1 Moos 2:
16 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
17 mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

Tämä Raamatun kohta kertoo, että jos Aatami syö hyvän- ja pahantiedon puusta, hänen pitää kuolemalla kuoleman. Kun se sitten tapahtui, niin kuoliko Aatami, koska hän eli Raamatun opetuksen mukaan 930 vuotta?

(J.B. Green literal translation) 1 Moos 2:
16 ¶ And Jehovah God commanded the man, saying, You may freely eat of every tree in the garden;
17 but of the Tree of the Knowledge of Good and Evil you may not eat, for in the day that you eat of it, you shall surely die.

J.B.Green kääntää alkukielen mukaan ihan oikein, eli siinä on sana shall, joka on futuurin tunnus, eli tulet kuolemaan.

Eli Jumala sanoi: sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, sinä tulet kuolemalla kuolemaan. Tässä on kaksi ulottuvuutta eli hengellinen kuolema, jossa ei ole yhteyttä Jumalaan sekä ruumiillinen kuolema.

Aatamille tapahtui se, että kun hän lankesi syntiin, niin hän joutui epätäydelliseen, eli synninalaiseen tilaan, josta seurauksena on ruumiin kuolema. Mutta tuo ruumiin kuolema ei tapahtunut heti, sillä Jumala sanoi tulet kuolemaan (futuuri).

Hengellisen kuoleman ”perintö” tuli myös maailmaan:

Room 5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-

Ef 2:
4 ¶ mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-
6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,

Raamattu opettaa, että ihmiset, jotka ovat elossa ovat kuolleita syntiensä tähden, eli he ovat kuolleita Jumalaan nähden eivätkä eläviä Jumalalle, vaikka elävätkin. Eli tuo kuolema tarkoittaa, että ei ole yhteyttä Jumalaan, eivätkä he elä pelastettuina Jumalan yhteydessä.

Myös Jeesus sanoi saman:

Matt 8:22 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".

Eli 1 Moos 2:16,17:ssa ei ole ristiriitaa. Ristiriita syntyy siitä, kun ei tunne Raamatun taustoja sekä sen aikaista kielen kulttuuria, eli mitä sanonnat tarkoittavat.

Isien pahat teot ja lapset

Raamatun sanaa vastustavat ihmiset sanovat, että Raamatussa on ristiriita, koska Raamattu sanoo, että Jumala ei rankaise lapsia isien pahojen tekojen takia, mutta toisessa kohtaa Raamattu sanoo, että Jumala kostaa isien pahat teot lapsille.

5 Moos 24:16 Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden.

Raamattu opettaa, että lapsia ei rangaista isien syntien tähden, vaan jokaista rangaistaan omien syntien tähden.

2 Moos 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;

Ex 20:5 thou shalt not bow down unto them, nor serve them; for I the LORD thy God am a jealous God, visiting the iniquity of the fathers upon the children unto the third and fourth generation of them that hate Me;

Yllä oleva jae on juutalaisten rabbien kääntämästä Raamatusta (JPS 1917), joka käännetty hepreasta englantiin. Jakeen ajatus on että Jumalaa vihaavien isien pahat teot siirtyvät aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalaa vihaava isä opettaa lapsensa vihaamaan Jumalaa ja tekemään syntiä Jumalaa vastaan. Näin tämä syntinen perintö voi siirtyä polvesta polveen.

Raamattu ei opeta, että Jumala rankaisee lapsia isien pahoista teoista, vaan päinvastoin Raamattu opettaa, että Jumala ei rankaise lapsia isien pahoista teoista, vaan että isät opettavat pahat tekonsa lapsilleen.

Lepakko ei ole lintu

3 Moos 11:
13 Linnuista (owph) taas inhotkaa näitä; älköön niitä syötäkö, vaan olkoot inhottavia: kotka, partakorppikotka ja harmaa korppikotka,
14 haarahaukka ja suohaukkalajit,
15 kaikki kaarnelajit,
16 kamelikurki, pääskynen, kalalokki ja jalohaukkalajit,
17 huuhkaja, kalasääksi ja kissapöllö,
18 sarvipöllö, pelikaani ja likakorppikotka,
19 haikara ja sirriäislajit, harjalintu ja yölepakko.

Raamatun sanaa pilkkaavat sanovat, että Raamattu sanoo lepakon olevan lintu. Tämä väite on väärä, sillä Raamattu ei opeta lepakon olevan lintu.

3 Moos 11:13 on heprean sana owph (ofe), joka tarkoittaa siivekkäitä lentäviä eläimiä. Linnut ja lepakot kuuluvat molemmat siivekkäiden ja lentävien eläinten lajeihin.

5 Moos 14:
11 Kaikkia puhtaita lintuja (tsippor) te saatte syödä.
12 Mutta nämä ovat linnuista ne, joita älkää syökö: kotka, partakorppikotka, harmaa korppikotka,
13 haarahaukka ja suohaukkalajit,
14 kaikki kaarnelajit,
15 kamelikurki, pääskynen, kalalokki, jalohaukkalajit,
16 huuhkaja, kissapöllö, sarvipöllö,
17 pelikaani, likakorppikotka, kalasääksi,
18 haikara, sirriäislajit, harjalintu ja yölepakko.

Heprean sana tsippor tarkoittaa lintua. Lepakko on mainittu tässä lintujen listassa, mutta se ei tarkoita sitä, että Raamattu opettaa lepakon olevan lintu. Jumalan antoi jo aikaisemmin käskyn siivekkäistä lentävistä eläimistä, joihin myös linnut ja lepakot kuuluvat, eli Raamattu erottaa linnut ja lepakot omaksi lajikseen. Raamattu ei siis opeta lepakon olevan lintu.

Otan esimerkin. Jos sanon, että lentäviä siivekkäitä lajeja näkyy ilmassa. Näen linnuista lokin, haukan, tiiran ja sudenkorennon. Jokainen ymmärtää, että puhuin aluksi lentävistä siivekkäistä eläinlajeista. Kun puhuin linnuista, niin tarkoitin lintuja ja kun lopuksi sanoin ja sudenkorennon, niin sudenkorento ei tietenkään ole lintu, mutta lisäsin sen kuitenkin lintujen jälkeen, koska sellainen lenteli ilmassa.

Sama asia on ilmaistu Raamatussa, jossa ensin puhuttiin siivekkäistä lentävistä eläimistä ja sitten linnuista ja lepakosta. Raamattu ei opeta lepakon olevan lintu.

Heinäsirkan jalat

3 Moos 11:
20 ¶ Ja kaikkia siivellisiä pikkueläimiä, jotka liikkuvat neljällä jalalla, inhotkaa.
21 Kuitenkin saatte siivellisistä pikkueläimistä, jotka liikkuvat neljällä jalalla, syödä niitä, joilla jalkojen yläpuolella on kaksi säärtä hypelläksensä niillä maassa.
22 Niistä te saatte syödä seuraavia: heinäsirkkalajeja, solam-sirkkalajeja, hargol-sirkkalajeja ja haagab-sirkkalajeja.
23 Mutta kaikkia muita siivellisiä pikkueläimiä, joilla on neljä jalkaa, inhotkaa.

Jotkut sanovat, että Raamatussa on virhe, koska Raamattu sanoo, että heinäsirkalla on neljä jalkaa. Samoin he sanovat Raamatussa olevan virheen, koska Raamattu väittää, että on olemassa nelijalkaisia pikkueläimiä (hyönteiset).

Nuo edellä olevat väitteet ovat vääriä. Totta kai Jumala sekä Mooses tiesivät, että heinäsirkalla on kuusi raajaa. Raamattu sanoo, että niistä jotka käyvät neljällä jalalla ja joilla on jalkojen yläpuolella kaksi säärtä hypelläkseen niillä maassa. Neljä jalkaa plus kaksi säärtä joilla hypellään tekee yhteensä kuusi raajaa (jalkaa). Raamattu sanoo kuin sanookin oikean lukumäärän, eli kuusi.

Raamattu ei väitä, että on olemassa nelijalkaisia hyönteisiä. 3 Moos 11:20-23 kertoo, että syötäviä heinäsirkkalajeja on kolme ryhmää, jotka ovat solam-sirkkalajeja, hargol-sirkkalajeja ja haagab-sirkkalajeja. Jae 23 tarkoittaa, että muita heinäsirkkalajeja ei saanut syödä kuin noita kolmea lajia. Raamattu ei siis puhunut 3 Moos 11:20-23 hyönteisistä, vaan koko ajan heinäsirkkalajeista.

Uuden Liiton järjestys on kumonnut lain ruokasäädöksistä, eli näitä käskyjä ei tarvitse noudattaa VT:n lain mukaan. Jokaisella on kuitenkin myös Uudessa Liitossa oikeus syödä terveellisesti ja välttää epäterveellistä ruokaa, mutta se ei ole VT:n lain alla olemista, koska Uudessa Liitossa on oikeus syödä tai olla syömättä.

Ikuinen säädös?

3 Moos 16:
29. Tämä olkoon teille ikuinen (olam) säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.
30. Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä.
31. Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla; se olkoon ikuinen säädös.

Hebrenkielen sana olam tarkoittaa ikuista, sekä pitkää ajanjaksoa. 3 Moos 16:29-31 sovittavana verenä käytettiin eläinuhrin verta. Jeesus Kristus toi iankaikkisen sovituksen ristinkuoleman kautta ja näin ollen 3 Moos 16:29-31 jakeiden käsky eläinuhrin veren kautta saatavasta syntien sovituksesta päättyi Jeesuksen Kristuksen ristin kuolemaan.

Olam sanan käyttö iankaikkisena tai pitkänä ajanjaksona määräytyy sen mukaan kuinka se asettuu Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Sillä jo 1 Moos 3:15 profetoi Kristuksesta, joka on Hän, eli se vaimon siemen, joka murskaa käärmeen (saatanan) vallan. Näin ollen tuo 3 Moos 16:29-31 säädös ei ole ikuinen, vaan se oli pitkäaikainen aina Herra Jeesuksen ristinkuolemaan asti.

Onko ihmisen sielu sydämessä vai veressä?

1 Moos 2:7: Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Ensin Jumala teki maan tomusta ihmisen ruumiin ja sitten puhalsi ihmiseen elämän ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ruumis oli ensin, joka oli eloton ilman elämää. Kun Jumala puhalsi elämän sieraimiin niin silloin vasta ihmisestä tuli elävä sielu. Huomaa nyt, mitä Raamattu sanoo; eli ensin ruumis eli keho, josta Raamattu käytti nimitystä ihminen, joka ei ollut elävä heti, vaan vasta kun Jumala puhalsi elämän hengen niin vasta silloin ihmisestä tuli elävä sielu.

Käännös hebreasta: Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän ja ihmisestä tuli elävä.

Käännös: Jay. B. Green literal translation: And Jehovah God formed the man out of dust from the ground, and blew into his nostrils the breath of life; and man became a living soul (nefesh).

Nefesh tarkoittaa sellaista, että jossakin( ihminen tai eläin) on elämä tai tämä joku on elävä, koska ilman nefeshiä ei ruumiissa ole elämää ja ruumis kuolee. Hebreankielessä on ns. juurikirjaimisto, joka tarkoittaa sitä, että tavallisesti kolme konsonanttia muodostaa sananjuuren, josta sitten muodostuu lisää sanoja. Nefesh sanan juurikirjaimet ovat Nun, Pe eli Fe ja chet, josta muodostuu sana Nafach (puhallus, henkäys). Jumalan puhaltaessa (henkäys) elottomaan ihmiseen (ruumiiseen, adam), ihmiseen tuli elämä ja hänestä tuli elävä.

Sielu eli elämä on ihmisessä hengen kautta, jonka kautta sielu elää ruumiissa. Mutta tämä sielu elämä on kytketty ihmisen ruumiintoimintoihin eli esim. jos ihmisestä vuotaa verta tarpeeksi paljon ulos, ruumis kuolee ja henki irtautuu ruumista.

4 Moos 19:
18 Ottakoon sitten joku, joka on puhdas, isoppikorren ja kastakoon sen siihen veteen ja pirskoittakoon sitä tuohon majaan ja kaikkiin sen esineihin ja ihmisiin (nefesh), jotka siellä olivat, samoinkuin siihen, joka on koskenut luuhun tai surmattuun tai muulla tavoin kuolleeseen tai hautaan..

3 Moos 17:
11 Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
12 Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta.
13 Ja kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan.
14 Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.

Lev 17:
11 For the life of the flesh is in the blood: and I have given it to you upon the altar to make an atonement for your souls: for it is the blood that maketh an atonement for the soul.
12 Therefore I said unto the children of Israel, No soul of you shall eat blood, neither shall any stranger that sojourneth among you eat blood.
13 And whatsoever man there be of the children of Israel, or of the strangers that sojourn among you, which hunteth and catcheth any beast or fowl that may be eaten; he shall even pour out the blood thereof, and cover it with dust.
14 For it is the life of all flesh; the blood of it is for the life thereof: therefore I said unto the children of Israel, Ye shall eat the blood of no manner of flesh: for the life of all flesh is the blood thereof: whosoever eateth it shall be cut off.

Sielu ei ole veressä eikä sydämessä, vaan elämän henki on koko ihmisessä. 3 Moos 17:ssa jakeet 11 ja 14 on väärin käännetty; eli Raamattu ei opeta, että lihan sielu on veressä, vaan siten kuin King James version oikein kääntää hebreasta, eli: Lihan elämä on veressä, sillä veri ylläpitää ruumiin (lihan) elämää.

Jumala muovasi ensin maan tomusta ruumiin, joka oli aluksi eloton, johon tuli henki, elämä ja sielu kun Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen:

Alkuteksti sanoo elämän henkäyksen. Eli alussa oli ihmisen eloton ruumis, jonka Jumala loi maan tomusta. Tämän jälkeen Jumala puhalsi elämän henkäyksen ihmisen sieraimiin ja näin ihmisestä tuli elävä sielu.

Elämän henki (henkäys) teki ihmisestä elävän sielun. Ymmärrän että henki (elämän henki) ylläpitää ihmisessä elämää, joka tekee ihmisen sielun eläväksi (tunteet, tahto, ajatukset mieli, oma persoona). Hengen ja sielun yhteys on erottamaton, sillä toista ei voi olla ilman toista. Ruumis voi olla erossa hengestä ja sielusta ja näin oli myös ennen kuin Jumalan puhalsi elämn henkäyksen Aadamiin ja samoin käy kuolemassa, jossa henki ja sielu jättävät ruumiin. Sielu ei ole veressä ja verenkierrossa.

Juutalaiset ovat kääntäneet hepreaksi englantiin JPS käännökseen jakeen näin:

(JPS) For the life of the flesh is in the blood; and I have given it to you upon the altar to make atonement for your souls; for it is the blood that maketh atonement by reason of the life.

Suomennos: Sillä lihan elämä on veressä; ja Minä olen sen teille antanut alttarille, syntienne sovitukseksi; sillä se on veri, joka tuottaa sovituksen elämän tähden.

Tuo jae selventää sen, että sielu ei ole veressä, mutta lihan elämä on kytketty vereen ja verenkiertoon, joka ylläpitää ruumiin elämää, mutta henki ylläpitää sielun elämää. Ja kun ihminen kuolee, niin hänen ruumiinsa mätänee maan multiin, mutta henki ja sielu jatkavat olemassaoloaan odottaen Jumalan suurta tuomiopäivää, jolloin Jumala tuomitsee uskottomat iankaikkiseen kadotukseen ja johdattaa Jumalan omat iankaikkiseen elämään Uuteen Jerusalemiin.

Sielu ja henki ovat erottamattomat, jotka kuuluvat yhteen, sillä elämän henkäys (henki) teki sielusta elävän, eli ihmisestä, jolla on tahto, tunteet, mieli, ajatukset ja oma persoona. Elämän henki ylläpitää sielun elämää, sillä elämän henkäys (henki) teki eläväksi sielun, jolloin ihminen tuntee, ajattelee, tahtoo ja tiedostaa oman olemassaolonsa. Tämä tulee esille luomisessa, kun Jumala puhalsi elämän henkäyksen ihmiseen. Elämän henki antoi elämän koko ihmiselle ruumiille ja sielulle. Veri ja verenkierto ylläpitää lihan elämää, mutta elämän henki hallitsee myös verenkiertoa ja koko elämää.

Kun ihminen kuolee, niin elämän henki ja sielu jättävät ruumiin ja ruumis maatuu maan mullaksi. Elämän henki ja sielu asuvat ihmisen ruumiissa. Tarkkaa määritelmää tälle on mahdotonta antaa, että missä kohtaa meissä, mutta sen tiedämme, että henki ja sielu asuvat meidän ruumiissamme. Elämän henki antaa sielulle kyvyn ymmärtää, tuntea, ajatella jne.

Sitten kun ihminen tulee uskoon, niin elämän hengen lisäksi hänen sydämeensä tulee asumaan Pyhä Henki. Pyhä Henki ohjaa ja opettaa uskovalle hengellisiä asioita (Raamatun totuutta ja rakkautta), ja elämän henki ylläpitää meissä sielun ja ruumiin elämää. Pyhä Henki ylläpitää meidän sydämessämme hengellistä elämää, eli Pyhä Henki antaa Jumalan sanan kautta hengellistä ravintoa sielulle.

Ahimelek vai Abjatar?

1 Sam 21:

1 Ja Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Mutta Ahimelek tuli vavisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: "Miksi sinä tulet yksin, eikä ole ketään sinun kanssasi?"

2 Daavid vastasi pappi Ahimelekille: "Kuningas on käskenyt minut asialle ja sanoi minulle: ‘Älköön kukaan saako tietää mitään siitä asiasta, jolle minä sinut lähetän, ja siitä käskystä, jonka minä olen sinulle antanut’. Ja palvelijat minä olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan.

3 Anna nyt minulle, mitä sinulla on, viisi leipää, tahi mitä muuta löytyy."

4 Pappi vastasi Daavidille ja sanoi: "Tavallista leipää minulla ei ole; ainoastaan pyhää leipää on, jos vain palvelijat ovat karttaneet naisia".

5 Daavid vastasi papille ja sanoi hänelle: "Totisesti olivat naiset eristettyinä meistä niinkuin ennenkin, milloin minä olen retkelle lähtenyt; ovatpa palvelijain reputkin aina olleet pyhät, vaikka retki on ollutkin tavallinen retki. Sitä enemmän leipä repuissa nyt pysyy pyhänä."

6 Niin pappi antoi hänelle pyhää leipää; sillä siellä ei ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli siirretty pois Herran edestä, että sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.

2 Sam 8:

17 And Zadok the son of Ahitub, and Ahimelech the son of Abiathar, were the priests; and Seraiah was the scribe;

17 Saadok, Ahitubin poika, ja Ahimelek, Ebjatarin poika, olivat pappeina, ja Seraja oli kirjurina

Mark 2:

25 And he said unto them, Have ye never read what David did, when he had need, and was an hungred, he, and they that were with him?

26 How he went into the house of God in the days of Abiathar the high priest, and did eat the shewbread, which is not lawful to eat but for the priests, and gave also to them which were with him?

25 Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä,

26 kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?

Jeesus sanoi, että ylipappi Abjatar antoi näkyleivät Daavidille, kun taas 1 Sam 21:ssa on, että pappi Ahimelek antoi nuo näkyleivät Daavidille. Tämän kohdan voi ymmärtää kahdella eri tavalla:

Raamatun aikana oli yleistä ,että ihmisillä oli monia nimiä sekä, että pojilla oli Isänsä nimi. Ylipappi Ahimelek oli Ebjatarin eli Abjatarin poika ja häntä varmaankin kutsuttiin myös tuolla nimellä eli Abjatariksi, siksi Jeesus sanoi Ahimelekia Abjatariksi.

Jos esim. presidentti Urho Kekkosesta puhuttaisiin jälkeenpäin niistä vuosista kun hän oli poika ja kävi koulua, niin voitaisiin sanoa: Presidentti Urho Kekkonen kävi tätä koulua vuonna ”silloin ja silloin”. Ei olisi väärin sanoa näin, vaikka Kekkonen ei ollut presidenttinä lapsena. Mutta nimitys presidentti on hyväksyttävä maininta puhuttaessa jälkeenpäin, sillä presidenttinä Kekkonen parhaiten muistetaan, ei koulupoikana. Näin myös Jeesus pystyi sanomaan ylipappi Abjatarin aikana, vaikka hän ei olisi ollutkaan ylipappina, vaan hänen isänsä oli ylipappina. Mutta sanonta ylipappi Abjatarin aikana olisi sitenkin hyväksyttävä, sillä hän oli elossa tuona aikana ja hänet muistetaan parhaiten ylipapin ”tittelistä”.

Onko lukumäärä 800 000 vai 1 100 000?

2 Sam 24: 9 Ja Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän: Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä.

1 Aik 21: 5 Ja Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli yksitoistasataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä.

2 Sam 24:9 käyttää hebr. sanaa chajil sotamiehistä, joka tarkoittaa erikoisesti armeijassa palvelevaa koulutettua sotilasta, mutta 1 Aik 21:5:ssa käytetään hebr. sanaa ish, joka tarkoittaa miestä, ei sotilasta.

Näin ei ole ristiriitaa näiden kohdan välillä, jotka puhuvat samasta asiasta siten, että 2 Samuel 24:9 kertoo sotilasarmeijan koon, mutta 1 Aik 21:5 kertoo koko Israelin kansan miesten lukumäärän, siis muutkin kuin ne, jotka olivat kuninkaan armeijassa. Eli molemmat luvut ovat oikein ja kertovat kahdella eri tavalla lukumäärän eli sotilaiden ja koko Israelin kansan miesten lukumäärän.

Lisäselvitys:

Alla on Jewish society Bible:n käännös (JPS), joka on käännetty hebreasta, ja jonka ovat kääntäneet juutalaiset. On huomattavaa, että tämä käännös rabbien hyväksymä.

(JPS) 2 Sam 24:9 And Joab gave up the sum of the number of the people unto the king: and there were in Israel eight hundred thousand valiant (khalil) men (ish) that drew the sword; and the men of Judah were five hundred thousand men.

(JPS) 1 Aik 21:
5 And Joab gave up the sum of the numbering of the people unto David. And all they of Israel were a thousand thousand and a hundred thousand men (ish) that drew sword; and Judah was four hundred three-score and ten thousand men that drew sword.
6 But Levi and Benjamin he did not number among them; for the king’s word was abominable to Joab.

Hebreankielen sanojen selvennys:

khalil = sotilas, armeijan mies
ish= mies

2 Sam 24:9 antaa sen luvun, joka oli Israelin armeijan eli sotilaiden määrä. Siinä sanotaan, että Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotamiestä (armeijan sotilasta). Mutta huomaa, että 1 Aik 21:5 kertoo koko Israelin mies luvun (all they of Israel), joka oli yksitoistasataa tuhatta. Eli näissä kahdessa kohdassa on molemmissa oikeat luvut, mutta toisessa kerrotaan armeijan lukumäärä ja toisessa koko miesmäärän lukumäärä.

Se, että Juudaan heimon lukumäärässä on eri luku johtuu siitä, että 1 Aik 21:6 kertoo, että Jooab ei ottanut Leevin ja Benjaminin heimoja mukaan Juudaan lukmäärään. Mutta 2 Sam 24:9 kertoi, että Juudaan kuului kaikkiaan viisisataa tuhatta miestä.

Näin ei ole mitään ristiriitoja.

Ristiriita tulee siitä, kun ei tunneta alkukielen tekstiä, sekä käännös ei ole sanatarkka.

Strutsin poikaset

Job 39:
13 ¶ (39:16) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 (39:17) Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 (39:18) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 (39:19) Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.

Raamattua pilkkaavat ihmiset sanovat, että Raamatussa on virhe, koska Raamattu sanoo strutsin hylkäävän poikasensa. Tämä väite on väärä, sillä Raamattu ei sano ihan näin. Tämä väite on pilkkaajien väärä tulkinta Job 39:13-16 kohdasta.

Strutsit ovat huolehtivaisia vanhempia ja pitävät hyvää huolta poikasistaan. Job 39:13-16 ottaa esille erään kohdan strutsin käyttäytymisestä. Strutsin pesä on kaivettu maahan, josta petoeläimet kykenevät rikkomaan munat ja tuhomaan pesän. Kun strutsi löytää pesänsä tuhottuna, niin se hylkää sen riippumatta siitä onko kaikki munat tuhottu.

Kun luet Job 39:13-16 tuon yllä olevan kohdan valossa niin näet, että Raamattu puhuu juuri siitä. Jakeessa 15 kerrotaan petoeläimistä, jotka voivat rikkoa pesän. Jae 16 kertoo siitä kuinka strutsi on silloin tyly poikasilleen kun löytää pesän rikottuna ja hylkää koko pesän, niin kuin munat (ja niistä kuoriutuvat poikaset) eivät olisikaan sen omia.

Kuka tuli kuninkaaksi Joosian jälkeen?

Jer 22:11 Sillä näin sanoo Herra Sallumista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian sijaan ja joka on vaeltanut pois tästä paikasta: Hän ei enää tänne palaja;

2 Aik 36: 1 Maan kansa otti Joosian pojan Jooahaan ja teki hänet kuninkaaksi Jerusalemiin hänen isänsä jälkeen. 2 Jooahas oli kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta.

Kriitikot sanovat, että tässä on ristiriita, sillä toinen kohta sanoo Joosian pojan olevan Sallum ja toinen kohta sanoo Joosian pojan olevan Jooahas. Mutta ei tässä ole mitään ristiriitaa, sillä Sallumia kutsuttiin myös nimellä Jooahas. Juutalaisten keskuudessa tällainen oli hyvinkin tavallista. 1 Aik 3:15 on myös todisteena sille, että Sallum on sama henkilö kuin Jooahas, sillä siinä sanotaan, että Joosian neljäs poika on Sallum.

1 Aik 3:15 Ja Joosian pojat olivat esikoinen Joohanan, toinen Joojakim, kolmas Sidkia, neljäs Sallum.

Israelilaisten määrä

1 Kun 20:
14 Ahab kysyi: "Kenen avulla?" Hän vastasi: "Näin sanoo Herra: Maaherrain palvelijoitten avulla". Ahab kysyi vielä: "Kuka alottaa taistelun?" Hän vastasi: "Sinä".
15 Niin hän katsasti herrain palvelijat, ja niitä oli kaksisataa kolmekymmentä kaksi. Niitten jälkeen hän katsasti kaiken väen, kaikki israelilaiset, joita oli seitsemäntuhatta.
16 Ja he tekivät hyökkäyksen puolenpäivän aikana, kun Benhadad oli juovuksissa ja joi lehtimajoissa, hän ja ne kolmekymmentä kaksi kuningasta, jotka olivat tulleet hänen avuksensa.
17 Maaherrain palvelijat hyökkäsivät ensimmäisinä. Silloin Benhadad lähetti tiedustelemaan, ja hänelle ilmoitettiin: "Miehiä on lähtenyt liikkeelle Samariasta".
18 Hän sanoi: "Jos he ovat lähteneet liikkeelle rauha mielessä, niin ottakaa heidät kiinni elävinä; ja jos he ovat lähteneet taistellakseen, ottakaa heidät silloinkin kiinni elävinä".
19 Mutta kun maaherrain palvelijat ja sotajoukko, joka seurasi heitä, olivat hyökänneet kaupungista,
20 surmasivat he miehen kukin. Niin aramilaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa. Mutta Benhadad, Aramin kuningas, pääsi muutamien ratsumiesten kanssa pakoon hevosen selässä.
21 Mutta Israelin kuningas lähti liikkeelle ja valtasi hevoset ja sotavaunut; ja niin hän tuotti aramilaisille suuren tappion.

4 Moos 1:45-46 ja 2 Moos 12:37 sanovat, että Israelissa oli yli kuusisataatuhatta sotamiestä sekä sen yli lapsia, naisia ja vanhuksia moninkertainen määrä. 1 Kun 20:15 ilmoittaa, että israelilaisia oli seitsemäntuhatta. Jotkut sanovat että tässä on ristiriita, kun Israelin koko Israelin väki oli pudonnut kuningasten kirjassa vain seitsemääntuhanteen.

Kun katsomme koko tekstiyhteyden 1 Kuningasten kirjan 20 luvussa, niin huomaamme, ettei siinä ole mitään ristiriitaa, vaan ristiriidan ovat luoneet sellaiset henkilöt, jotka eivät ymmärrä Raamattua ja vielä sen lisäksi haluavat tahallaan vääristellä Raamatun sanaa.

Jae 14 kertoo, että taisteluun osallistui Israelin maan ruhtinasten (alkukielessä on sana sar, joka tarkoittaa ruhtinasta, prinssiä, johtajaa) nuoria miehiä, joita oli kaksisataa kolmekymmentä kaksi (jakeen 15 mukaan). Jae viisitoista kertoo, että kaikki Israelin väki katsastettiin, joita oli seitsemäntuhatta. Kysymyksessä ei ollut koko Israelin kansan lukumäärä, vaan niiden israelilaisten, jotka osallistuivat tuohon taisteluun. Jakeet 16-19 todistavat tämän asian. Jae 16 sanoo, että he hyökkäsivät aramilaisia vastaan. Tämä he tarkoittaa sitä koko sotajoukkoa, eli 232 ruhtinasten nuorta miestä ja 7000 sotilasta. Ensimmäisenä hyökkäsi ruhtinasten nuoret miehet ja sitten sotajoukko. Raamattu kertoo, että sotajoukko on ne 7000 israelilaista, ei siis koko Israelin kansan väkimäärä.

Kun Raamattua lukee niin sitä tulee lukea tarkasti, eikä katsoa vain yhtä jaetta, sillä muut jakeet usein selittävät sen mitä koko kokonaisuus tarkoittaa. Jakeen 15 seitsemäntuhatta tarkoittaa israelilaisten sotajoukkoa, joka osallistui tuohon taisteluun. Kysymyksessä ei ollut koko Israelin armeija, vaan kaikki ne, jotka osallistuivat tuohon taisteluun. Kun lukee koko tekstiyhteyden, niin se selittää mitä seitsemäntuhatta israelilaista tarkoittaa, ei koko Israelin kansaa, vaan sotajoukkoa, joka taisteli aramilaisia vastaan.

Kedolla ollut karja kuoli

2 Moos 9:
17 Jos sinä vielä estät minun kansaani etkä päästä heitä,
18 niin katso, huomenna tähän aikaan minä annan tulla ylen ankaran raesateen, jonka kaltaista ei ole Egyptissä ollut siitä päivästä saakka, jona sen perustus pantiin, aina tähän asti.
19 Lähetä siis nyt saattamaan suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on kedolla. Sillä kaikki ihmiset ja karja, jotka ovat kedolla ja joita ei ole korjattu kotiin, joutuvat raesateen alle ja kuolevat.’"
20 Se faraon palvelijoista, joka pelkäsi Herran sanaa, toimitti silloin palvelijansa ja karjansa huoneiden suojaan;
21 mutta joka ei välittänyt Herran sanasta, se jätti palvelijansa ja karjansa kedolle.
22 ¶ Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade kohtaa koko Egyptin maata, ihmisiä, karjaa ja kaikkia kedon kasveja Egyptin maassa".
23 Niin Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi jylistä ja lähetti rakeita, ja tulta iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita yli Egyptin maan.
24 Ja rakeita tuli, ja tulta leimahteli rakeiden keskellä. Raesade oli ylen ankara, niin ettei sellainen ollut kohdannut koko Egyptin maata siitä ajasta saakka, jolloin se tuli asutuksi.
25 Ja rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla oli, sekä ihmiset että karjan; ja rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut.

Jotkut esittävät väärää kritiikkiä ja ristiriitaa sanomalla, että Jumala lupasi tuhota egyptiläisten karjaeläimet hevoset mukaan lukien (2 Moos 9), ja että Raamatussa on ristiriita koska 2 Moos 14 luvussa faaraon sotajoukot seurasivat sotavaunu hevosilla sekä ratsumiesten kanssa israelilaisia.

Edellä oleva kriitiikki ja ristiriita on väärä informaatio, sillä Raamattu ei sano sitä mitä nämä Raamattua vastaan hyökkäävät tahot väittävät.

Jakeessa 19 sanotaan se mitä on sanottu ja tarkoitettu. Kaikki karjaeläimet sekä ihmiset, jotka olivat kedolla, eli taivasalla kuolivat, mutta jotka olivat kotiin korjattuja (talleihin ja suojaan) eivät kuolleet. Faaraon armeijan hevoset olivat tietenkin suojassa talleissaan tai jossakin muualla, mutta eivät taivasalla. Taas kerran vääristelijöiden vääristelyt kumoutuvat, sillä Raamattu sanoi, että kaikki ne karjaeläimet kuolevat, jotka jäävät taivasalle ilman suojaa.

Kuka tappoi Goljatin?

Raamatun sanomaa vastustavat tahot sanovat, että Raamatussa on ristiriita kun Raamattu sanoo Daavidin tappaneen Goljatin ja toisessa kohtaa sanotaan, että Elhanan tappoi Goljatin. Kun tutkimme Raamattua, niin huomaamme, ettei tässäkään ole ristiriitaa.

1 Sam 17:
4 Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.
5 Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, ja rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.
6 Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs.
7 Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä. ..........
49 Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa.
50 Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.
51 Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he.

Raamattu opettaa selkeästi, että Daavid tappoi Goljatin. Elhanan ei tappanut Goljatia.

2 Sam 21:19 Taas oli taistelu filistealaisia vastaan Goobissa. Elhanan, Jare-Ooregimin poika, beetlehemiläinen, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka peitsen varsi oli niinkuin kangastukki.

Heprealainen Raamattu on alunperin kirjoitettu eläimen nahasta tehtyyn kääröön ja papyrukselle (papyruskaislasta tehtyä paperia), jotka kuluivat käytössä ja sen tähden kirjanoppineiden tuli käsin kopioida uusia kopioita vanhojen tilalle. Tämä kopiointityö tuli tehdä huolella ja niin se tehtiinkin. Mutta muutamassa kohdassa on kopioijille tapahtunut inhimillinen virhe. 2 Sam 21:19 kohdassa on tapahtunut tällainen kopiointivirhe, sillä tekstissä tulisi lukea että Elhanan surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen. Elhanan ei siis surmannut Goljatia, vaan Goljatin veljen, jonka nimi oli Lahmi.

Onneksi Raamattu on kirjoitettu siten, että monet tapahtumat ja asiat on kerrottu useammassa kohdassa. Tällä tavoin kopiointivirheiden mahdollisuus vähenee ja voimme tarkistaa sen miten asia on oikein tapahtunut. Jumala antoi sanansa ihmisten kirjoitettavaksi ja uskon, että Jumala tiesi kuinka ihminen voisi tehdä virheen Hänen sanaansa, siksi Hän on antanut sanansa siten, että sama asia on kerrottu monta kertaa, että virheiden mahdollisuus jäisi minimiin. 1 Aikakirja 20:5 kertoo saman tapahtuman, kun 2 Sam 21:19:

1 Aik 20:5 Taas oli taistelu filistealaisia vastaan, ja Elhanan, Jaaorin poika, surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen, jonka peitsen varsi oli niinkuin kangastukki.

Elhanan tappoi Lahmin, joka oli gatilaisen Goljatin veli. Elhanan oli Jare-Ooregimin poika ja Jare-Ooregimia kutsuttiin myös nimellä Jaaor. Näin ei tässäkään kohden ole mitään ristiriitaa, vaan Daavid tappoi Goljatin ja Elhanan Lahmin, joka oli Goljatin veli.

Montako hevosvaljakkoa Salomolla oli?

Raamattua vastustavat tahot sanovat, että Raamatussa on ristiriita, koska ensimmäinen kuningasten kirja sanoo, että Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hevosvaljakkoa ja toinen aikakirja sanoo, että Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa. Kyseessä ei ole välttämättä ristiriita, vaan kopiointivirhe tai sitten on kysymys hevosten ja tallien määristä.

1 Kun 4:26 Ja Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hevosvaljakkoa vaunujaan varten ja kaksitoista tuhatta ratsuhevosta.

On esitetty, että tässä jakeessa olisi kysymys hevosten määrästä, jotka olivat Salomonin hevostalleissa. Toisen aikakirjan 9 luvun jae 25 viittaisi tähän:

2 Aik 9:25 Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä; ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin.

Hevosvaljakko sana on hepreaksi hevostalli. 1 Kun 4:26 ja 2 Aik 9:25 on molemmissa kohdissa heprean sana urvah, joka tarkoittaa tallia. 2 Aik 9:25 jakeessa olevassa urvah sanassa on hepreankielen jod kirjain keskellä sanaa, jonka perusteella, jotkut juutalaiset Raamatun tuntijat ovat sanoneet, että 1 Kun4:26 kertoo hevosten määrästä ja 2 Aik 9:25 tallien määrän. 2 Aik 9:25 olevassa hebpreankielen urvah (neljätuhatta) sanassa on jod kirjain keskellä sanaa, kun sitä ei esiinny muualla VT:ssa, vaan ainoastaan tässä yhdessä kohdassa 2 Aik 9:25 on urvah sanan keskellä jod kirjain. Jod kirjaimen lukuarvo on kymmenen ja sen perusteella jotkut juutalaiset Raamatun tuntijat ovat sanoneet, että 2 Aik 9:25 kertoo tallien määrän ja urvah sanan keskellä oleva jod kirjain kertoisi sen että yhdessä tallissa on kymmenen hevosta, jolloin neljässätuhannessa tallissa olisi neljäkymmentä tuhatta hevosta.

Toinen tulkinta on se, että 1 Kun 4:26 kertoo koko valtakunnan tallien määrän ja 2 Aik 9:25 kertoo vaunukaupunkien ja Jerusalemissa olevien tallien määrän.

Kolmas vaihtoehto on se, että kyseessä on kopiointivirhe. Heprealainen Raamattu on alunperin kirjoitettu eläimen nahasta tehtyyn kääröön ja papyrukselle (papyruskaislasta tehtyä paperia), jotka kuluivat käytössä ja sen tähden kirjanoppineiden tuli käsin kopioida uusia kopioita vanhojen tilalle. Tämä kopiointityö tuli tehdä huolella ja niin se tehtiinkin. Mutta muutamassa kohdassa on kopioijille tapahtunut inhimillinen virhe ja eritoten numeroiden lukumäärien kohdalle on sattunut näitä kopiointivirheitä. Onneksi Raamattu on kirjoitettu siten, että monet tapahtumat ja asiat on kerrottu useammassa kohdassa. Tällä tavoin kopiointivirheiden mahdollisuus vähenee ja voimme tarkistaa sen miten asia on oikein tapahtunut.

Jumala antoi sanansa ihmisten kirjoitettavaksi ja uskon, että Jumala tiesi kuinka ihminen voisi tehdä virheen Hänen sanaansa, siksi Hän on antanut sanansa siten, että sama asia on kerrottu monta kertaa, että virheiden mahdollisuus jäisi minimiin. 1 Kun 4:26 ja 2 Aik 9:25 lukumäärissä voi siis olla kopiointivirhe siten, että Raamatun tuntijoiden mielestä 1 Kun 4:26 on kopiointivirhe, jos kyseessä on kopiointivirhe. Jos kyseessä on numeroiden lukumäärän kohdalla kopiointivirhe, ei se kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että kuningas Salomolla oli paljon hevostalleja, joista osa on yhä vielä tänä päivänä olemassa.

Montako eläintä Nooan piti ottaa arkkiin?

Raamatun sanomaa vastaan hyökkäävät tahot sanovat, että Raamatussa on ristiriita, koska 1 Moos 6 sanotaan, että kaikista eläimistä piti viedä arkkiin kaksi paria ja 1 Moos 7 sanoo, että puhtaista eläimistä pitää viedä arkkiin seitsemän paria, koiraita ja naaraita. Kun tutkimme nämä molemmat kohdat Raamatun sanan valossa, niin huomaamme ettei kysymyksessä ole ristiriita.

1 Moos 6:
17 Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva.
18 Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniäisi sinun kanssasi.
19 Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras.
20 Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä.

Juutalaisten käännös hepreasta englantiin Jewish Publication Society Old Testament kääntää 1 Moos 6:19 näin: And of every living thing of all flesh, two of every sort shalt thou bring into the ark, to keep them alive with thee; they shall be male and female.

Jakeessa 19 on hepreankielen sana chai, joka tarkoittaa elämää ja elävää (ihmistä ja eläintä). Jumala käski Nooaa tuomaan kaikista elämistä kaksi kutakin lajia, koiras ja naaras.

1 Moos 7:
1 ¶ Ja Herra sanoi Nooalle: "Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.
2 Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras.
3 Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä.

1 Moos 7 Jumala tarkentaa, että puhtaita eläimiä tuli ottaa arkkiin seitsemän paria ja epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras. Puhtaita eläimiä käytettiin ruoka ja uhritarkoituksiin ja siksi, niitä tuli olla enemmän kuin epäpuhtaita eläimiä. Tässäkään kohtaa ei ole kysymys ristiriidasta, sillä puhtaita eläimiä tuli olla seitsemän paria ja epäpuhtaita kutakin yksi pari. 1 Moos 6 kertoo asian yleisluontoisesti ja 1 Moos 7 kertoo asian tarkasti yksityiskohtia myöten.

Missä Ussa kuoli?

Raamatun sanomaa vastaan hyökkäävät ihmiset sanovat, että Raamatussa on ristiriita, koska toinen Samuelin kirja sanoo Ussan kuolleen Naakonin puimatantereen luona ja ensimmäinen aikakirja sanoo Ussan kuolleen Kiidonin puimatantereen luona. Tässäkään kohtaa ei ole mitään ristiriitaa, kun asia tutkitaan Raamatun valossa.

2 Sam 6:
6 Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat.
7 Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen, Jumalan arkin ääreen.
8 Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa, aina tähän päivään saakka.

1 Aik 13:
9 Mutta kun he tulivat Kiidonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä tarttuaksensa arkkiin, sillä härät kompastuivat.
10 Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja hän löi hänet sentähden, että hän oli ojentanut kätensä arkkiin, ja niin hän kuoli siihen, Jumalan eteen.
11 Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä sen paikan nimenä on Peres-Ussa vielä tänäkin päivänä.

Tässä kohtaa ei ole mitään ristiriitaa, sillä Naakonin puimatanteretta kutsuttiin myös nimellä Kiidonin puimatanner ja se sai myös nimekseen Peres-Ussa. Samaa paikkaa ja aluetta kutsutaan useinkin monella erilaisella nimellä. Esimerkiksi Amerikan kaupunkia New Yorkia kutsutaan myös nimellä Big Apple (iso omena). Ussan kuolinpaikan eri nimet eivät ole ristiriidassa koska sitä paikkaa kutsuttiin eri nimillä ja sen lisäksi se sai myös uuden nimen Peres-Ussa, koska Herra mursi Ussan siellä.

Montako ratsumiestä Daavid ottaa vangiksi Sooban kuninkaalta?

Raamatun sanomaa vastustavat tahot sanovat, että Raamatussa on ristiriita, koska toisessa Samuelin kirjassa ja ensimmäisessä aikakirjassa on ratsumiesten määrässä eri lukumäärä. Kun tutkimme Raamattua huomaamme, että kysymyksessä ei kuitenkaan ole ristiriita.

2 Sam 8:
3 Samoin Daavid voitti Hadadeserin, Rehobin pojan, Sooban kuninkaan, kun tämä oli menossa ulottamaan valtaansa Eufrat-virtaan.
4 Ja Daavid otti häneltä vangiksi tuhat seitsemänsataa ratsumiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja katkoi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet; ainoastaan sata vaunuhevosta hän niistä säästi.

1 Aik 18:
3 Samoin Daavid voitti Hadareserin, Sooban kuninkaan, Hamatin suunnalla, kun tämä oli menossa lujittamaan valtaansa Eufrat-virran rannoille.
4 Ja Daavid otti häneltä tuhat vaunuhevosta, seitsemäntuhatta ratsumiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä, ja Daavid katkoi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet; ainoastaan sata vaunuhevosta hän niistä säästi.

Tässä kohtaa on kysymys kopiointivirheestä. Heprealainen Raamattu on alunperin kirjoitettu eläimen nahasta tehtyyn kääröön ja papyrukselle (papyruskaislasta tehtyä paperia), jotka kuluivat käytössä ja sen tähden kirjanoppineiden tuli käsin kopioida uusia kopioita vanhojen tilalle. Tämä kopiointityö tuli tehdä huolella ja niin se tehtiinkin. Mutta muutamassa kohdassa on kopioijille tapahtunut inhimillinen virhe ja eritoten numeroiden lukumäärien kohdalle on sattunut näitä kopiointivirheitä. Onneksi Raamattu on kirjoitettu siten, että monet tapahtumat ja asiat on kerrottu useammassa kohdassa. Tällä tavoin kopiointivirheiden mahdollisuus vähenee ja voimme tarkistaa sen miten asia on oikein tapahtunut. Jumala antoi sanansa ihmisten kirjoitettavaksi ja uskon, että Jumala tiesi kuinka ihminen voisi tehdä virheen Hänen sanaansa, siksi Hän on antanut sanansa siten, että sama asia on kerrottu monta kertaa, että virheiden mahdollisuus jäisi minimiin.

Kun tutkimme toisen Samuelin kirjan ensimmäisen aikakirjan kuvausta samasta asiasta, niin huomaamme, että tapahtumat ja asiat ovat aivan samoja, ainoastaan yhteen lukumäärään on tullut kopiointivirhe, joka ei muuta mitenkään itse asiaa ja tapahtumaa, joka on tapahtunut juuri siten kuin Raamattu sitä kuvaa toisessa Samuelin kirjassa ja ensimmäisessä aikakirjassa. Kyseessä ei siis ole ristiriita, vaan kopiointivirhe, joka ei kuitenkaan tee tyhjäksi itse asioita ja tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet juuri siten kuin on kerrottu.

Tärkeää tietoa Raamatunkäännöksistä: Linkki; Raamatunkäännökset 33/38 ja 1992

Petri Paavola

Kuoliko Aatami syödessään hyvän- ja pahantiedon puusta? 1 Moos 2: 16 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, 17 mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".