RAAMATTU JA TOTUUS
KATEKISMUS JA VALHE

 

 

 

Katekismuksen tekijät esittelevät katekismuksen valmistusvaiheet seuraavin sanoin:

 

”Kirkolliskokous pyysi 7.5. 1993 piispainkokousta ryhtymään toimenpiteisiin uuden kristinopin laatimiseksi. Kirjoitusprosessi kesti kolme vuotta. Piispa Huoviselle nimettiin palauteryhmä, joka luki tekstiehdotukset, arvioi ne yksityiskohtaisesti kirjallisesti ja kokoontui säännöllisin välein palautekeskusteluun. Palauteryhmän sihteerit teol.lis. Matti Poutiainen ja toimittaja Leena Huima toimivat kirjoitustyön avustajina. Ehdotus jätettiin piispainkokoukselle 21.1. 1998 piispainkokous teki sen pohjalta oman ehdotuksensa kirkolliskokoukselle syksyllä 1998. Kirkolliskokous hyväksyi piispainkokouksen ehdotuksen muutamin muutoksin lopullisesti 12.11. 1999. Kristinopin nimeksi tuli katekismus. ”

 

Vuoden 2000 lopulla Suomessa jo jaettiinkin melkein jokaiseen kotiin uusi katekismus. Lihavoidulla ja kursivoidulla tekstillä esiintyy kaikki Raamatun kohdat tässä tutkimuksessa ja kursivoituna on kaikki katekismuksen lainaukset. Alkutekstin mukainen sana on merkittynä kursiivissa sulkumerkein.

Mitä usko on?

 

Katekismuksen s:lla 5 on otsikointi lukijalle. Tämän sivun alussa on kirjoitettu näin:” Katekismuksen tarkoitus on sanoa lyhyesti ja selkeästi, mitä kristillinen usko on. Sen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme”. Sivun loppuun on kirjoitettu, “Katekismus on kodin hengellinen käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön. Se puhuttelee ja tukee meitä keskellä jokapäiväistä elämäämme. Voimme yhä uudelleen miettiä, mitä se haluaa sanoa juuri meille.

 

Näin katekismus esittelee itseään, että se kertoo selkeästi, mitä kristillinen usko on. Katekismuksen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan. Katekismus on “hengellinen” käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön. Katekismuksen tulee puhutella meitä keskellä jokapäiväistä elämäämme. Meidän tulisi miettiä, mitä katekismus haluaa sanoa juuri meille. Katekismus toimii uuden kristinopin tienviittana.

 

Haluan viedä sinut lukijani Raamatun maailmaan katsomaan onko katekismus onnistunut tehtävässään “ohjata meidät elämään uskossa Jumalaan” ja ilmaiseeko katekismus “Raamatun keskeisen sisällön”. Syy  tähän tutkimukseen on siinä, että Raamattuun on kirjoitettuna vakava varoitus Kristuksen evankeliumin vääristämisestä  ja toisenlaisen evankeliumin julistamisesta. Toinen evankeliumi on kirouksen alaista opetusta Jumalan sanan mukaan. Kirjoitan tämän tutkimuksen arkana ja kunnioitusta tuntien Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Kirjoitan tämän myös siksi, että Jumalan sana asetettaisiin sille kuuluvalle paikalle. Toivonkin sinun lukijani tutkivan ja koettelevan Jumalan sanalla tämän tutkimuksen. Ihmiset kysyvät mikä on totuus? Jeesus vastaa sanassaan; “ Minä olen tie, totuus ja elämä. Sen tähden olen laittanut paljon Jumalan Sanan kohtia tähän tutkimukseen, sillä tarkoituksemmehan on tutkia Jumalan Sanasta Hänen ilmoituksensa. Kuuluuhan Jumalan suuri armo ja Jumalan äärettömän suuri rakkaus ja pelastus kaikille ihmisille. Minäkin olen kyllä vain vajavainen ihminen enkä omista kaikkea Raamatun tietoa, enkä halua tällä tutkimuksella lyödä ketään. Haluan vain tuoda Jumalan Sanan totuuden esille, koska olen saanut Jumalan suuresta armosta kohdata Pelastajan ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen.  Ja onhan Raamatussa seuraava varoituksen sanakin:

 

Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,  joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu, Gal 1: 6-8.

 

Toisenlaisen evankeliumin julistaminen, joka on vastoin Kristuksen evankeliumia johtaa julistajansa kirouksen alaiseksi. Jos kuulemme toisenlaista evankeliumia, joka on vastoin Kristuksen evankeliumia ja vastaanotamme tällaisen evankeliumin olemme mekin kirouksen alaisia. Galatiassa oleville uskoville Paavali toi tämän varoituksen sanan, koska juutalaiset yrittivät  saada uskovat pois Kristuksesta ympärileikkauttamaan itsensä, joka ei kuulunut pakana-uskoville. Samalla tavalla meidänkin ajassamme olevat toisenlaiset evankeliumit on hylättävä. Jeesuskin puhuu meille niiden eksyvän, jotka eivät tunne kirjoituksia (Jumalan Sanaa). “Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa”, Matt 22:29.  Jeesus kertoi ihmisten eksyvän sen tähden etteivät he tunteneet kirjoituksia ( Jumalan Sana) Ja Jumalan voimaa( Pyhä Henki). Raamatun kirjoitusten tunteminen estää meitä eksymästä sivupoluille Jeesus tieltä. Ja jos emme tunne kirjoituksia, emme voi myöskään tuntea Jumalan voimaa. Sen tähden onkin tärkeää tutkia Raamattua Jumalan Sanaa.

 

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima, 1 Kor 1:18

 

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili, Hebr 4:12-13.

 

Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet  sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut,

2 Tim 3:14-17.

 

Raamatussa on täydellinen Kristuksen ja Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle. Raamattu  itse opettaa olevansa Jumala sana, joka on ainut oppi-kirjamme, josta löytyy totuus sekä Raamattu itse selittää itsensä. Katekismus  asettaakin itsensä korkealle, sanoohan se olevansa kristinopin hengellinen käsikirja, jossa opetetaan elämään uskossa Jumalaan sekä, jossa on Raamatun keskeisin sisältö. Raamatulla on vain itsellään  se arvovalta, joka opettaa meidät elämään uskossa Jumalaan ja Raamattu itse on ainoastaan hengellinen Jumalan sanan kokonaisvaltainen ilmoitus.

Vesikaste vai evankeliumi Jeesuksesta armon antanaja?

 

Nyt lähdemmekin vertaamaan katekismuksen oppia ja Raamatun oppia miten ne ilmoittavat Jumalan lapseksi tulemisen. Menemme katekismuksen sivulle 84, jossa käsitellään Luterilaisen kirkon sakramentteja. Sivulla  on otsikointina “PYHÄ KASTE” ja teksti kuuluu: “Jumala jakaa armoansa sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Kristus on itse asettanut kasteen ja ehtoollisen. Ne ovat sakramentteja, sillä niissä Jumalan sana on yhdistynyt aineeseen: veteen, leipään ja viiniin. Sakramentit ovat armon näkyviä merkkejä, joihin voimme tarttua uskolla. Kasteessa ja ehtoollisessa Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla meidän keskellämme. Kastevesi on tavallista puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä. Lähetyskäskyssään Kristus kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja lausuu: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumalan nimeen vetoaminen osoittaa, että kaste on Jumalan työ, jota meidän ei tarvitse ansaita.

 

Katekismus väittää: “Jumala jakaa armoansa sanansa ja sakramenttiensa välityksellä”.

 

Raamattu opettaa Jumalan jakavan  armoansa näin:

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen,

 Room 3:23-26.

 

mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut- ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi, Ef 2:4-9.

 

Jumalan armo ja lahjavanhurskaus annetaan Jeesuksen kuoleman ja ristin lunastus työn kautta niille, joilla on  usko Jeesuksen vereen ja ristin sovitus-työhön. Eikä Raamatusta löydy hakemallakaan katekismuksen opettamaa sakramentin armo oppia. Se on isien perinnäissääntöjä, joka tulee hylätä epäraamatullisena opetuksena, jonka tehtävänä on eksyttää ihmiset pois Jumalan ilmoittamasta armon tiestä.

Sana yhdistyy aineeseen?

 

Katekismus väittää:

Jumalan sanan yhdistyvän aineeseen: veteen, leipään ja viiniin. Ja tuo sanan yhdistyminen aineeseen tekee siitä sakramentin. Sakramentit ovat armon näkyviä merkkejä, kaste ja ehtoollinen, joihin voimme tarttua uskolla.

 

Mistään Raamatusta emme löydä tällaista sanan yhdistyvän aineeseen opetusta, vaikka kävisimme Raamatun kannesta kanteen läpi. Raamattu ei opeta, että kaste ja ehtoollinen ovat kirkon sakramentteja. Raamatusta ei löydy näin ollen mitään oppia sakramentin-armon näkyvistä  merkeistä, jotka ovat kaste ja ehtoollinen katekismuksen opin mukaan. Raamattu sen sijaan puhuu meille todellisesta Jumalan armon näkyvistä merkeistä näin.

 

Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta, Joh 1:17

 

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme,

Room 5:8 

 

ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha,

1 Piet 1:2.

 

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen,

Gal 5:22

 

Kristus Jeesus on kirkkain Jumalan Sanan armon ilmaus ja merkki, onhan Jumalan armo tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala osoittaa  rakkautensa ihmistä kohtaan siinä, että Kristus kuoli ristillä syntisten ihmisten edestä.  Jumalan Sanan osoittamalla  tavalla uskoontulleet  ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja näille kuuliaisille sitten lisääntyy Jumalan armo, joka tulee näkyviin Jumalan Hengen tuottaman hedelmän kautta. Todellinen Jumalan vaikuttama usko ja armo ilmenee siitä, että ihminen elää elämänsä Jumalan sanalle kuuliaisesti. Katekismus on vääristänyt Jumalan todellisen armon omalla epäraamatullisella sakramentti opillaan, tehden sakramentista armon välineen, joka välittää Jumalan armon. Raamatun opetus Jumalan näkyvästä armosta on Jeesus ja Hänen lunastustyönsä Golgatan ristillä.

Onko Kristus läsnä havaittavalla tavalla vesikasteessa ja ehtoollisessa vaiko Pyhässä Hengessä?

 

Katekismus väittää:

Kasteessa ja ehtoollisessa Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla meidän keskellämme.

 

Raamattu opettaa:

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan, Joh 14:23

 

Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa, Room 8:9

 

Joka rakastaa Jeesusta ja pitää Hänen sanansa, niiden tykö tulee Isä ja Poika ja ne, jotka eivät ole lihan vallassa, vaan Hengen niissä asuu Jumalan Henki. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Katekismus opettaa Jeesuksen olevan todellisella ja havaittavalla tavalla läsnä, eli meidän keskellämme kasteessa ja ehtoollisessa. Jumalan sana opettaa Kristuksen asuvan niissä, jotka pitävät Hänen sanansa. Katekismus osoittaa suunnan näkyviin toimituksiin ja Raamattu osoittaa suunnan sisäiseen ihmiseen, jolla on koko ajan yhteys Kristuksen Jeesuksen kanssa Pyhän  Hengen kautta. Silloin kun ei ole sisäistä Hengen todistusta tarvitaan näkyviä merkkejä(sakramentti) Jumalasta. Raamattu opettaa, että Henkensä kautta  Jeesus Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla läsnä niissä, jotka Häneen uskovat.

 

Kastevesi pelastavaa vettä?
 

Katekismus väittää:

Kastevesi on tavallista puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä.

 

Raamattu opettaa:

Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista ,ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista te olette tämän todistajat, Luuk 24: 46-48

 

Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, Apt 16:31

 

 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä, 1 Joh 1:9

 

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, 1 Piet 3:18-21

 

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon,

Sananlaskut 28:13

 

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;  sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.  Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta , Room 10:9-17

 

Jeesuksen ristinkuolema ja usko Jeesukseen  on syntien anteeksisaamisen edellytys.   Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Jeesuksen nimessä. Parannuksen tekemisen jälkeen vasta Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi. Syntien anteeksiantamus saadaan lahjana vasta sen jälkeen kun ihminen on ottanut vastaan Herran Jeesuksen sekä Jumalan sanan.  Parannus (metanoeoo = ajatella toisin, muuttua mieleltään ja katua). Parannuksen tekeminen tarkoittaa syntien tunnustamista ja katumista, niin kuin Raamattukin sanoo:” Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”. Parannuksen tekemisen ajatuksena on myös synnin hylkääminen ja  ihmisen elämän muuttuminen Jumalan Sanan mukaiseksi. Jos me suullamme tunnustamme ja sydämellämme uskomme, niin silloin me pelastumme Raamatun opetuksen mukaan. Suun tunnustus ja sydämen usko tarkoittaa sitä, että haluamme julkisesti elää todeksi Raamatun Sanan, Kristuksen opetuslapsina.

 

Lut. kirkko opettaa kasteen pelastavan ja kirkko käyttää mielellään 1 Piet 3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa tukemaan tätä kirkon opetusta. Tämä Raamatun kohta opettaa vertauskuvan Nooasta, joka uskossa rakensi arkkia kuivalle maalle, kun Jumalan pitkämielisyys odotti ihmisten tekevän parannuksen elämässään ja kääntyvän Jumalan puoleen. Ja kahdeksan sielua uskoivat Jumalaa ja menivät uskossa arkkiin ja sen jälkeen tulvavesi pelasti ja erotti heidät jumalattomista ihmisistä. Mutta tuo pelastava vesi hukutti ne, jotka eivät uskoneet Jumalaa. Tässäkin näkyy selvästi Jumalan järjestys, ensin usko ja sitten vesikaste.  Vesi koituikin niille kuolemaksi, jotka eivät usko Jumalaan. Tämä onkin vakava varoitus kaikille ihmisille, että Jumalan luokse tullaan uskon kautta. Mutta kaikilla muilla tavoilla yrittäen, käy  samalla lailla kuin Nooan päivinä, eli hukutaan.  Kirjoittihan Pietari aivan selvästi ettei vesikaste poista lihan saastaa, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää omaatuntoa. Vain ihminen, joka on uskossa ottanut vastaan Jumalan haluaa pyytää hyvää omatuntoa Jumalan edessä. Hyvän omantunnon pyytäminen tarkoittaa sitä, että ihminen, joka on tehnyt parannuksen haluaa puhdistua synneistään.  Ei vesikaste puhdista ketään, vaan se kun ihminen pyytää Jumalalta puhdistusta synneistään. Vaikka kastetaan sylivauvana tai aikuisena ei se puhdista ketään, tulee olla usko ensin sitten vasta kaste. Kastevesi ei pelasta ketään, vaan Raamatun osoittama pelastus-tie, jota edellä käsittelimme.

 

Uusi käännös v:lta 1992 on halunnut vahvistaa epäraamatullista lapsikastetta kääntämällä 1 Piet 3:21:n näin; “tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä , vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus”. On käännetty pahasti väärin;” teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä”. Kreik. tekstissä on kirjoitettuna;  kaste- joka ei ole lihan saastan poistamista. Pyytäminen sanakin on vaihdettu liitto sanaan, jotta saataisiin tukea kirkon kasteen armo liitto opetukselle. Kreikkalaisessa Raamatussa tuo sana on (eperootema), joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä. Septuagintassa esiintyy muutaman kerran sana (eperootema) ja se on käännetty  VT:ssa v:n 33/38 käännöksessä aina sanoilla kysyä ja pyytää. Sana (eperootema) tulee kääntää kysyä tai pyytää ja 33/38 käännös on kääntänyt tämän jakeen ihan oikein. Kreikassa on sana kuvaamaan liittoa ja se on (diatheekee); joka esiintyy UT:ssa 30:tä kertaa ja on lähes aina käännetty  sanalla liitto muutaman kerran se on käännetty sanalla testamentti. On täysin selvää, että kääntäjät ovat kääntäneet tämän sanan (eperootema) väärin.

 

(Novum osa 5, s.357, selvitetään tarkasti sanan eperooteema merkitys joka kuuluu näin: Tätä sanaa on käytetty myöhemmän ajan klassisessa kreikassa lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen päätöksen tai lausunnon pyytämistä. Sanalla tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka sisälsi myös toivomuksen.  Sen merkitys voi olla myös innokas etsiminen, tärkeä toivomus tai jonkin kaipaaminen,. Se ilmaisee myös vaatimusta tai vetoomusta. UT:ssa substantiivi eperooteema esiintyy ainoastaan 1 Piet 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli opettaa kasteesta. Hän sanoo kasteen olevan hyvän omantunnon pyytämistä (eperooteema) Jumalalta. Sana voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys, joka on kasteen edellytyksenä, antaa ihmiselle hyvän omantunnon). 

 

Uusi käännös on yrittänyt istuttaa kasteen armo liitto käsityksen Raamattuun, mutta niin kuin tutkimme on Raamatussa toinen sana joka tarkoittaa liittoa (diatheekee) ja sana (eperootema) tarkoittaa tässä Pietarin kirjeessä pyytämistä niin kuin 33/38 käännös oikein kääntääkin. Lut. kirkon käännös v:lta 1992 on törkeästi kääntänyt tämän Pietarin kirjeen  jakeen väärin, jotta epäraamatullinen vesikasteen sakramentti saataisiin näyttämään raamatulliselta. Tämä kohtahan on selvästi täysin väärin käännetty, jotta kirkonmiehet voivat nyt näyttää Raamatusta sakramentti-uskon perustuvan Raamattuun. Ei törkeillä väärin käännetyillä jakeilla saada syrjäytettyä Raamatun totuutta. Tällaiset väärennökset kolahtavakin  omaan nilkkaan ja vain selvemmin paljastavat väärän opetuksen. Kirkkoraamattu v:lta 1992 ei olekaan alkukielelle uskollinen käännös, vaan siinä on satoja pahoja käännösvirheitä. Suosittelenkin 33/38 käännöstä, Aapeli Saarisalon UT:tia, Toivo Koilon kääntämää Uutta Testamenttia, Raamattu kansalle ry:n UT:n käännöstä v. 1999.

Hyvän omantunnon pyytämistä sanan alkukielen merkitys eperotema tarkoittaa myös vastausta sekä pyytämistä. Kreikankielisessä VT:ssa (Septuaginta) eperotema sana esiintyy vain kerran, jonka erilaiset käännökset kääntävät merkitsemään mm. käsky, vaatia ja tuomio. Eperotema sana on käännös arameankielen sanasta shela, joka tarkoittaa lain kysymystä, lain päätöstä, kysyä, ja pyytää. Tätä taustaa vasten ymmärrämme myös, että vesikasteen ottaminen uskoontulon jälkeen on Herran käsky uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, sillä uskon kuuliaisuus tuo hyvän omantunnon Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämeen. 

 
Kastamalla opetuslapsia?
 

Katekismus väittää:

Lähetyskäskyssään Kristus kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla.

 

Raamattu opettaa:

Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, .Mark 16:15-16

 

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,  ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen  käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. Matt 28:19

 

Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi, 1 Kor 1:17

 

Raamatusta käy selvästi ilmi Kristuksen kehotus, että kun tuli tehdä opetuslapsia,  tarkoitettiin ensin evankeliumin saarnaamista ja sitten  niiden kastamista, jotka olivat tulleet uskoon. Ja uskoon tulleita sitten alettiin opettamaan pitämään kaikki minkä Jeesus sanassaan käskee. Kirjoittaahan Paavalikin, ettei Jeesus lähettänyt häntä kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan ja sitten ne, jotka ottivat Jumalan sanan vastaan ne kastettiin. Lut. kirkko tekeekin asian toisin päin se kastaa ensin ja sitten alkaa opettamaan ihmisiä, jotka eivät ole tehneet parannusta, pitämään kirkon perinnäissäännöt.

Pappi valaa kastettavan päähän kolme kertaa  vettä?

 

Katekismus väittää:

Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja lausuu: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

 

Raamattu opettaa:

Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan, Apt 2:38

 

sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen, Apt 8:16

 

Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet, .Apt 8:36-38 

 

"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä, Apt10:47-48

 

Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin , Apt 18:8

 

Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, Apt 19:5

 

Apostolit kastoivat uskontulleet pelastajansa Jeesuksen nimessä. Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että “kirkon pappi “ saa vain kastaa, vaan Raamatussa evankelista Filippus ja apostolit kastoivat uskoontulleet, upottamalla heidät kokonaan veden alle. Raamattu ei ensinkään määrittele kuka saa kastaa ja kuka ei.  Raamattu ei opeta missään kohdassa, että kastettavan päähän tulee valaa kolme kertaa vettä.  Sanat jotka tarkoittavat kastetta, (baptidzoo, baptisma  ja baptismos) merkitsevät, upottaminen ja kastaa upottamalla.  Kastettavat tulee upottaa kasteen hautaan kokonaan, niin kuin Raamatussakin tehtiin.

Kasteen lahja?

 

Katekismus sivulla 86, otsikointina “KASTEEN LAHJA”: Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.

 

Katekismus väittää:

Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.

 

Raamattu opettaa:

Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta , 2 Tim 1:8-10

 

 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; 1 Piet 2:9

 

vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi,

1 Piet 1:15

 

 Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois, Matt 19:14-15

 

Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä, Mark 10:14-16

 

Jumalan kutsu tulee Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumin kautta, kun Hän ihmisen pimeydestä (synnin harjoittaminen) kutsuu valkeuteensa. Kutsun tehtävänä on muuttaa ihmisen elämä Jumalan Sanan mukaiseksi. Raamattu ei opeta Jumalan kutsuvan ihmistä luokseen kasteen sakramentissa, niin kuin olemme huomanneet Raamatussa ei ole ollenkaan koko sakramentti-käsitettä. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, jotta Hän voisi siunata heidät, eikä kastaa heitä. Lähetyskäskyssään (Mark 16:15-16) Jeesus käski ensin saarnata Jumalan sanaa ja sen jälkeen ne, jotka tekivät parannuksen heidät kastettiin. Sylivauvan on vaikea tehdä parannus synneistään katua niitä ja muuttaa mielensä ja alkaa ajattelemaan uudella Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Raamattu opettaa, että ensin on tehtävä parannus ja sitten vasta kasteen hautaan. Uskossa Jeesukseen tarvitaankin paljon lapsenmielisyyttä, siksi Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten.

Kummi kastetilaisuudessa?

 

Katekismus väittää:

Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan.

 

Raamatun opetus:

Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.

 

Raamatusta ei löydy koko sanaa kummi. Kummin ja vanhempien tulo sylivauvan kirkolliseen kastetoimitukseen  onkin kirkon perinnäissääntö eikä Raamatun opetus.

 

Kaste tekee opetuslapsia?

 

Katekismus väittää:

Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä.

 

Raamattu opettaa:

Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan, Apt 14:21

 

Ja hän sanoi  heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, Mark 16:15-16

 

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".  Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa,  Apt 2: 36-42

 

Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset, Apt 17:4

 

Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha! Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen, tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella-niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne- ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa, 1 Tess 1.1-7

 

Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät, Hebr 11:6

 

Evankeliumia tuli julistaa ja ne, jotka tekivät parannuksen heistä tuli opetuslapsia, jotka kastettiin. Parannuksen tekemällä kun ihminen uudestisyntyy ja vastaanottaa Jumalan Sanan, tullaan Jumalan seurakunnan, se on Kristuksen ruumiin jäseneksi. Parannuksen teon jälkeen mennään kasteelle ja pysytään Jumalan Sanan opetuksen alla ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa. Tämä on sitä Jumalan sanan mukaista seurakunta-elämää. Lapsi- kaste tekee ihmisistä kirkon jäseniä ja opetuslapsia, muttei Jumalan seurakunnan jäseniä, siihen vaaditaan parannuksen tekeminen. Eihän lapsikasteen kautta tulla sisälle Jumalan seurakuntaan. Uskon kautta tulemme sisälle Jumalan seurakuntaan. Raamatun selvä opetus on, että parannuksen tekemisen jälkeen Jumalan Sanan vastaanottaneet yhdistetään Kristuksen ruumiin jäseniksi, se on seurakunta. Tulihan ennen kastetta olla usko. Mutta jos opetetaan lapsikasteen liittävän seurakuntaan, niin siitä seuraa pakkoliittäminen, ilman ihmisen omaa valintaa. Onhan Raamatun opetus selvä siitä, että ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on. Raamattu edellyttää Hänen luokseen tulevalta henkilökohtaista uskoa Jumalaan. Tämä sulkee pois kaikki kirkolliset traditiot esim. lapsikasteen pelastuksen, koska siinä kummi uskoo (jos uskoo) lapsen puolesta, tulihan olla omakohtainen usko. Katekismuksen opetus on toinen evankeliumi.

Kaste syntien anteeksisaamiseksi?

 

Katekismus väittää:

kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen.

 

Raamattu opettaa:

Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista, te olette tämän todistajat, Luuk 24: 46-48

 

Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, Apt 16:31

 

 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä, 1 Joh 1:9

 

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon, Sananlaskut 28:13

 

eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla, Apt 15:9

 

Parannuksen tekemisen jälkeen kun me tunnustamme syntimme,  Jumala antaa meille synnit anteeksi, niin kuin Raamattu selvästi opettaa. Usko Jumalaan puhdistaa meidän sydämemme eikä kaste. Katekismuksen opetus on toista evankeliumia, vastoin Kristuksen evankeliumia.

Kasteen lupaukset?

 

Katekismus väittää:

Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.

 

Raamattu opettaa:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,

1 Piet 1:3

 

te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta, 1 Piet 1:23

 

Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset,

Jaak 1:18 

 

että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen, Gal 3:14

 

 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Ef 1:13

 

 Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä, 1 Tim 6:12

 

Ensin kuultiin totuuden sanaa ja sitten parannuksen teon jälkeen uskosta saadaan luvattu Henki, jolla tartutaan sanan lupauksiin ei kasteen lupauksiin. Uskovan tulee tarttua kiinni iankaikkiseen elämään, joka tarkoittaa Jumalan armosta käsin vaikuttavaa uskon elämän kilvoitusta (elää todeksi Jumalan sanan omassa elämässään).  Onhan Jumalan Sanan opetuksen mukaista, että Jumalan armo vaikuttaa parannuksen tehneissä Jumalan lapsissa ja kasvattaa meitä  siten, että hylkäämme jumalattomuuden (synnin) ja maailmalliset himot (synnin), ja eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa;

 

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee , Tiit 2:11-14.

Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen?

 

Katekismuksen s:lla 88 on otsikointina KASTEEN MERKITYS; Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään. Kaste velvoittaa luottamaan yksin Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti. Joudumme kuitenkin joka päivä tunnustamaan, että uuden ihmisen rinnalla meissä elää itsekäs, vanha ihminen, joka vetää meitä pois Jumalan luota. Kerran saatu kaste kantaa koko läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.

 

Katekismus väittää: Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

 

Raamattu opettaa:

Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä, Mark 1:5

 

Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua, Apt2:41 

 

Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan, Apt 2:38 

 

Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset, Apt 8:12

Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä  ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?"  Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä, Apt 10:45-48

 

 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi,  1 Kor 1:17

 

Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, Room 6:3-5

 

 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,  jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut, 1 Piet 3:18-22

 

ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,  jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista,  Fil 3:9-11

 

Parannuksen teon jälkeen uskon kautta Jeesukseen ja Pyhän Hengen voiman vaikutuksen vaikuttamana meidät liitetään Kristuksen kuolemaan ja meillä on tämän tähden  ylösnousemustoivo. Parannuksen teon jälkeen otettiin vastaan Jumalan Sana ja sitten vasta mentiin kasteelle. Kasteessa meidät haudataan Kristuksen kuolemaan tarkoittaa sitä, että kun olemme ottaneet Sanan vastaan ja tulleet uskoon ja kastettu,  niin silloin me saamme Jumalan armosta elää uskon kautta uutta elämää. Ja saamme vaeltaa tuossa uudessa elämässä Jumalan sanan mukaisesti. Eihän sylivauvalta, joka ei ole tehnyt parannusta eikä ottanut Jumalan Sanaa vastaan voi odottaa Sanan mukaista elämää eikä tarvitsekaan odottaa. Kuuluihan kaste vain niille, jotka olivat tulleet uskoon. Kun Pietari julisti Jumalan Sanaa ja pakanat tulivat uskoon  niin Pietari kysyi “Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta  vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?”. Oli selvä kielto olla kastamatta niitä, jotka eivät olleet tulleet uskoon. Mutta kun nämä pakanat olivat nyt tulleet uskoon, niin heidät voitiin kastaa. Lut. kirkko opettaa Pyhän Hengen saamisen tapahtuvan kasteessa. Mutta Apt 10:45-48:n mukaan pakanat saivat Pyhän Hengen ennen kastetta. Lut. kirkon opin mukaan he eivät voineet kuitenkaan saada Pyhää Henkeä, koska se lut. kirkon opetuksen mukaan annetaan lapsikasteessa.

 

Saamme Pyhän Hengen uskon kautta niin kuin sanakin opettaa; Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen, Gal 3:13-14. Katekismuksen sakramentti-oppi on toista evankeliumia.

 
Kasteen luottamus?
 

Katekismus väittää:

Kaste velvoittaa luottamaan yksin Kristukseen

 

Raamattu opettaa:

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, Hebr 10:19

 

sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme,  jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö , Ef 3:11-12

 

Jeesuksen sovitustyön kautta ja uskon kautta Jeesukseen on Jumalaan uskovalla luottavainen pääsy Jumalan tykö. Usko Jeesukseen velvoittaa meidät luottamaan Jeesukseen, eikä vesikaste. Katekismus syrjäyttää ristin ja uskon ja asettaa kasteen niiden paikalle. Lut. Kirkon oppi pyöriikin kasteen ympärillä antaen sille sen sisällön, että se on pelastuksen ja kristillisen elämän keskus, joka pelastaa ja pyhittää. Mutta niin kuin olemme Raamatusta tutkineet, niin Jeesuksen kuolema, ylösnousemus ja usko Jeesukseen  ovat pelastus ja elämä Raamatun mukaan. Katekismus julistaa toista evankeliumia.

Kasteen armo kantaa?

 

Katekismus väittää:

Kerran saatu kaste kantaa koko läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta.

 

Raamattu opettaa:

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh 3:36

 

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä, Joh 6:47

 

 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut, Joh11:25

 

mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä, Joh 20:31

 

Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi, 1 Tim 1:16

 

 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat ! Jaak 1:12

 

Usko kantaa meitä koko elämämme ajan Raamatun opetuksen mukaisesti. Uskon kuuliaisuus on tärkeä tekijä, joka kantaa uskovia koko elämän. Tämä kuuliaisuus onkin suurta Jumalan armoa sillä armohan  auttaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja kasvattaa uskovia elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti. Raamatusta ei löydy kasteen armoon turvautumis-oppia, vaan meidän tulee uskossa turvautua Jeesukseen ja Hänen sovintoverensä armoon. Katekismus opettaa, että kun turvaamme kasteen armoon ”meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta”.  Omin voimin ei voi kukaan tehdäkään parannusta eikä omin tarvitsekaan tehdä parannusta, sillä sanoihan Jeesus, että se on Jumalan teko kun te uskotte Minuun. Mutta kun lut. kirkon opin mukaan sille ei kelpaa Jumalankaan tie parannukseen, eikä se tahdokaan tehdä parannusta, niin se uskoo ja luottaa sakramenttien voimaan, jotka antavat “pelastuksen” jokaiselle, joka osallistuu kirkon sakramentteihin. Luterilaiset opukset opettavat, että uskoa ei tarvita sakramentissa, riittää vain kun sakramentti oikein toimitetaan. Raamattu kuitenkin edellyttää kaikessa uskoa Jumalaan ja Hänen sanaansa eikä Raamatussa ole ollenkaan kirkon sakramentti-oppia se on pimeyden ja valheen oppi, jonka tarkoitus on johtaa harhaan ihmisiä joita Jumala rakastaa. Mutta kiitos Jumalalle, että meillä on Hänen Sanansa, joka paljastaa pimeyden polut ja kirkastaa ja valaisee Kristusta ja Jumalan Sanan totuutta.

 
Kaste vaikuttaa rohkeutta?
 

Katekismus väittää:

Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.

 

Raamattu opettaa.

Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto, Fil 1:21

 

Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti, Apt 4:31

 

Raamatun opetuksen mukaan Kristus on elämä ja elämä Kristuksessa kukistaa kuoleman. Pyhä Henki antaa voiman ja rohkeuden ei vesikaste. Katekismus toistuvasti syrjäyttää Raamatun ilmoituksen ja tunkee kasteen selvän Sanan ilmoituksen tilalle. Katekismuksen oppi on toinen evankeliumi.

Ehtoollinen Kristuksen ruumis ja veri

 

Katekismuksen s:lla 90 on otsikointina “HERRAN PYHÄ EHTOOLLINEN”; Ehtoollinen eli alttarin sakramentti on Jeesuksen asettama pyhä ateria. Siinä hän antaa meille ruumiinsa ja verensä syötäväksi ja juotavaksi. Ehtoollisen leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Vaikka emme voi ymmärtää tätä salaisuutta, voimme luottaa Vapahtajan omiin sanoihin, jotka on talletettu pyhään Raamattuun. Kuolemaansa edeltävänä yönä Jeesus jakoi siunaamansa leivän opetuslapsilleen ja sanoi:”Tämä on minun ruumiini.” Samalla tavalla hän antoi myös viinin, joka hänen sanojensa mukaan on liiton veri, hänen oma verensä. Näille Jeesuksen sanoille uskollisina me vietämme ehtoollista hänen muistokseen. Alttari on Jumalan läsnäolon paikka, jonka ääreen kristillinen seurakunta kokoontuu rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa, kuulemaan hänen sanaansa ja vastaanottamaan ehtoollisen sakramentin. Yhteisestä jumalanpalveluksesta saamme voimaa elämäämme ja toimintaamme.

 

Katekismus väittää:

Ehtoollinen eli alttarin sakramentti on Jeesuksen asettama pyhä ateria. Siinä hän antaa meille ruumiinsa ja verensä syötäväksi ja juotavaksi. Ehtoollisen leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Vaikka emme voi ymmärtää tätä salaisuutta, voimme luottaa Vapahtajan omiin sanoihin, jotka on talletettu pyhään Raamattuun. Kuolemaansa edeltävänä yönä Jeesus jakoi siunaamansa leivän opetuslapsilleen ja sanoi; ”Tämä on minun ruumiini.” Samalla tavalla hän antoi myös viinin, joka hänen sanojensa mukaan on liiton veri, hänen oma verensä. Näille Jeesuksen sanoille uskollisina me vietämme ehtoollista hänen muistokseen

 

 

Raamattu opettaa:

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".  Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;  sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi, Matt 26:26-28

 

 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini". Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä. Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä,

 

Mark 14:22-24 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee." Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan, Luuk 22:17-20

 

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni". Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.  Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen, 1 Kor 11:23-27

 

Ehtoollinen on Jeesuksen asettama ateria Hänen muistokseen. Raamatussa ei Jeesus, eikä Paavalikaan opeta ehtoollisen olevan alttarin sakramentti. Raamatussa ei edes kertaakaan esiinny sanat: alttarin sakramentti. Tällainen opetus on isien perinnäissääntöjä, joka kumoaa Jumalan Sanan ja eksyttää  pois totuudesta. Jeesus siunasi leivän ja viinin ja antoi sen opetuslapsilleen, eikä ehtoollinen kuulukaan muille kuin uskoville. Lut. kirkko jakaa surutta ehtoollisen kaikille kirkossa oleville uskoville ja uskottomille. Viini kuvaa Kristuksen verta ja leipä kuvaa Kristuksen ruumista. Eihän viinimalja ja leipä kuollut ristinpuulla, vaan Jeesus ja Hänen ruumiistaan vuoti ristillä sovituksen ja syntien anteeksiantamuksen veri niille, jotka uskovat Häneen. Jeesuksen ristillä vuotama veri on syntien anteeksisaamiseksi, jota viini kuvaa. Katekismus syrjäyttää Jeesuksen veren ja asettaa tilalle ehtoollisviinin syntien anteeksisaamiseksi. Onhan tämä kirkon sakramentti-toimitus kirkon mukaan syntien anteeksisaamisen sakramentti, joka antaa synnit anteeksi. Ja tämän sakramentin alle alistetaan usko Jumalaan. Kirkon usko onkin aina alistettu sakramenttien alle ja niiden maagiseen voimaan, joka tuo pelastuksen. Tällainen sakramentti- usko ei pelasta ketään, vaan kadottaa, koska se on  toista evankeliumia, joka on vastoin Jeesuksen evankeliumia.

Alttari

 

Katekismus väittää:

Alttari on Jumalan läsnäolon paikka,

 

Raamattu opettaa:

Puhu israelilaisille ja ota heiltä, kaikilta heidän ruhtinailtansa, sauva kutakin sukukuntaa kohti, heidän sukukuntiensa mukaan, kaksitoista sauvaa. Kirjoita kunkin nimi hänen sauvaansa, mutta Leevin sauvaan kirjoita Aaronin nimi, sillä tämänkin sukukunnan päämiehellä olkoon sauvansa. Pane ne sitten ilmestysmajaan lain arkin eteen, missä minä teille ilmestyn, 4 Moos 17:2-4

 

niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin, 1 Kun 8:11

 

Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani, .2 Kor 6:16

 

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä ? 1 Kor 3:16

 

Vanhan liiton aikana Jumala asui ja ilmestyi ilmestysmajassa sekä myöhemmin temppelissä. Jumalan läsnäolo on siellä missä hänen Henkensä on. Uudessa liitossa Jumala asuu Pyhän Henkensä kautta niissä, jotka uskovat Jeesukseen. Kirkko asettaa Jumalan läsnäolon kirkon alttarille ja Raamattu opettaa Jumalan olevan läsnä Henkensä kautta niissä, jotka uskovat Jeesukseen. Taas katekismus opettaa väärin vastoin Raamattua. Parannuksen tekemällä ja ottamalla vastaan Jumalan Sanan ja Hänen Henkensä, vain siten saadaan kokea uskon kautta Jumalan läsnäoloa. Kirkollisten sakramenttien kautta ei pelastuta eikä saada kokea Jumalan läsnäoloa. Sen tähden kun ei ole sisällä Hengen elämää, uskotellaan ja siirretään pelastus ja Jumalan läsnäolo kirkon lapsikaste-sakramenttiin ja ehtoollisen sakramenttiin. Sakramentti-oppi on toista evankeliumia.

Ehtoollisen lahja

 

Katekismuksen s:lla 92 on otsikointina “EHTOOLLISEN LAHJA”; Ehtoollisessa muistamme Jeesuksen ristinkuolemaa. Golgatan ristillä Jumalan ainoa poika, Jumalan karitsa, vuodatti verensä ja kuoli koko maailman puolesta. Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille. Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: “sinun puolestasi annettu”. Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan  leivän ja viinin ,nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Sitä vietetään yhdessä taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa. Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä. Kristuksen ruumis, elämän leipä, ruokkii ja vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää. Kristuksen veri, kuolemattomuuden lääke, parantaa meitä ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän. Ehtoollinen ennakoi taivaallista juhla-ateriaa, jolle Kristus kerran kokoaa kaikki omansa.

 

Katekismus väittää:

Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille. Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: “sinun puolestasi annettu”.

 

 

Raamattu opettaa:

kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi  itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr 9:14  

 

Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,  ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.  Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.  Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";  ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista". Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, Hebr 10:11-19

 

 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän  avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'  Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja, Apt 2: 17-20

 

Raamattu puhuu yhdestä ainoasta uhrista, jonka Kristus antoi Golgatalla siinä on pelastus ja syntien anteeksisaaminen. Paavali opettaa, että uskomalla Jeesukseen saa synnit anteeksi. Katekismus siirtää Jeesuksen ristinkuoleman kirkon ehtoollisen sakramenttiin siten, että ehtoollisen sakramentin välityksellä ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille! Tällaista oppia ei opeta Raamattu ja tällainen oppi on toista evankeliumia. Katekismuksen oppi tuo pelastuksen välittäjäksi ehtoollisen sakramentin, jonka suorittamisen jälkeen vasta Golgatan ristinkuolema on voimassa. Kirkko uskoo sakramenttiin ja sakramentti on kirkon pelastuksen välittäjänä.  Tällainen oppi ei paljon eroa katolisen kirkon opista, jossa joka kerta messu-uhrissa uhrataan Kristus uudelleen verettömällä tavalla. Messu-uhri on katolisen katekismuksen mukaan voimakkain sovitusuhri. Molemmissa opeissa kirkon ehtoollis-sakramentti toimii pelastuksen ja syntien anteeksisaamisen ehtona ja edellytyksenä. Nämä lapsi- ja ehtoollis- sakramenttiopit ovat toista evankeliumia, jotka eivät tuo elämää niille, jotka niitä suorittaa, eivätkä niille, jotka niihin uskoo.

 

Jumalan Sanan opetus lepää Golgatan ristinkuolemassa, syntien anteeksisaamisen paikkana. Ristinkuolema ei tuo ihmiselle automaattisesti syntien anteeksisaamista. Ensin julistettiin ristinsanomaa ja ne, jotka tekivät parannuksen ja ottivat Sanan vastaan ja uskoivat Jeesukseen, niille on risti syntien anteeksisaamisen paikka. Niille jotka eivät tee parannusta eivätkä usko Jeesukseen, niille risti  julistaa kuolemaa ja kadotustuomiota. Syntejä ei saada syömällä eikä juomalla anteeksi, vaan Raamatun opettamalla selvällä tavalla.

 
Ehtoollinen uudistaa?

 

Katekismus väittää:

Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan  leivän ja viinin ,nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme.

 

Raamattu opettaa:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä, Room 12:2

 

 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, Tiit 3:5

mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu,

Room 5:5 

 

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi  tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa  juonissa;  vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,  josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on, Ef 4:11-16

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri  puhdistaa meidät kaikesta synnistä, 1 Joh 1:7

 

Raamatun opetuksen mukaan Jumalan Sanan tutkiminen Pyhässä Hengessä ja Sanan vastaanottaminen muuttavat ja uudistavat meitä.  Tiit 3:5, lut. kirkko opettaa tämän jakeen tarkoittavan  lapsikasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä. Siitähän tässä jakeessa ei ole ollenkaan kyse. Tuo peso sana on (lutron), joka  tarkoittaa pesua ja kylpyä. Kaste sanat taas ovat (baptisma, baptidzoo ja baptismos), jotka tarkoittavat  kastaa upottamalla.  Tässä jakeessa ei puhutakaan mitään kastamisesta, vaan  uudestisyntymisen peso tarkoittaa sitä, kun Jeesuksen veri pesee puhtaaksi Häneen uskovat. Kristuksen Golgatalla vuodattama sovintoveri puhdistaa ne synnistä, jotka tekevät parannuksen ja haluavat vaeltaa Jumalan Sanan valkeudessa omassa elämässään. Jumalan rakkaus vuodatetaan Pyhän Hengen kautta niiden sydämiin, jotka uskovat Häneen ja tämä rakkauden Henki yhdistää meidät Kristukseen. Jumalan Henki ja totuuden Sanan noudattaminen yhdistää Jumalan seurakunnan jäsenet toisiinsa. Katekismus vääristää Jumalan Sanan väärillä opeillaan koko ajan toistuvasti. Katekismus väitti siis, että kirkon ehtoollinen uudistaa meidät ja lisää meille rakkautta ja ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Katekismuksen opetus on toista evankeliumia.

Ehtoollista nauttimalla pysyy Kristuksessa?

 

Katekismus väittää:

Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä

 

Raamattu opettaa:

Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani ; Joh 8:31

 

Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät, 1 Kor 16:13

 

ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,  jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa  luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut, Kol 1:20:-23

 

Raamattu opettaa uskon kautta pysymään Jumalan Sanassa ja sillä tavalla ollaan totisesti Jeesuksen opetuslapsia ja pysytään Hänessä ja Hän pysyy niissä, jotka Häneen uskovat. Katekismus opettaa, että ehtoollisen sakramenttiin osallistumalla pysymme Kristuksessa ja Hän meissä. Kirkon sakramentit, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon opin mukaan yhtä kuin pelastus, syntien anteeksisaaminen, Pyhän Hengen saaminen, Jumalan lapseksi tuleminen, seurakuntaan liittyminen, Hänessä pysyminen ym. Lut. kirkko korvaa kaikki selvät Raamatun opetukset kahdella maagisella sakramentilla, kasteella ja ehtoollisella. Kirkkojen sakramentti-opit eivät pelasta ketään. Nyt kehotan sinua, joka olet uskossa, mutta kiinni lut. kirkossa jäsenenä, lähde ulos baabelista ettet tule osalliseksi baabelin synneistä. Suomen kansan ja kirkkojen jäsenten, niin “pastoreiden” ja “maallikoiden” on saatava tietää totuus, siksi kirjoitin tämän tutkimuksen. On myöskin kysymys sinun iankaikkisesta elämästä ja pelastuksesta, joka et vielä tunne Jeesusta. Raamattu Jumalan Sana ohjaa sinut Jeesus tielle, jolla on totuus ja iankaikkinen elämä. Vain Jeesus voi sinut pelastaa synnin ja kuoleman vallasta. Jeesus rakastaa sinua ja haluaa pelastaa sinut, ota vastaan Jeesus syntiesi sovittajana.

Ehtoollinen vahvistaa kasteessa alkanutta elämää?

 

Katekismus väittää:

Kristuksen ruumis, elämän leipä, ruokkii ja vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää.

 

Raamattu opettaa:

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, Joh 1:12

 

Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua, Apt 2:41

 

Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta, Room 10:14-17

 

Jumalan Sanan kuuleminen ja sen vastaanottaminen uskossa aloittaa hengellisen elämän. Sanan vastaanottamisen jälkeen vasta mennään kasteelle. Usko tulee siis Jumalan sanan kuulemisesta, kun Jumalan Sana otetaan vastaan. Katekismus laittaa uskon alun lapsikasteen sakramenttiin, vastoin selvää Raamatun opetusta. Eedenin paratiisissakin Jumala julisti ilosanoman, ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. Eihän käärmekään paratiisissa sanonut, ettei Jumalaa ole olemassa, vaan ettei ihminen suinkaan kuole jos ottaa kielletyn puun hedelmiä. Käärme vain siirsi syrjään sen mitä Jumala oli sanonut ja asetti oman sanansa Jumalan Sanaa vastaan. Käärme julisti toista evankeliumia sanoen;” ette suinkaan kuole”, valitettavasti Aatami ja Eeva vastaanottivat toisen evankeliumin. Toinen evankeliumi siirtää aina Kristuksen evankeliumin totuuden syrjään ja asettaa oman oppinsa sen tilalle. Kirkon sakramentti-oppi on toinen evankeliumi, joka ei pelasta ketään.

 

Katekismuksen s:lla 94 on otsikointina “EHTOOLLISEN MERKITYS”; Jokainen ehtoollisen vastaanottaja saa Kristuksen sanan mukaisesti hänen ruumiinsa ja verensä. Ehtoollisen olemus perustuu Kristuksen työhön, ei ehtoollisen jakajaan tai vastaanottajaan. Oikean ehtoolliselle osallistumisen edellytys on usko, joka merkitsee Kristuksen sanaan luottamista. Voimme heikollakin uskolla turvautua siihen, että Kristuksen ruumis ja veri on annettu juuri meidän puolestamme. Ehtoolliselle voi osallistua, vaikka sen merkitystä ei täysin ymmärtäisikään. Kristuksen ruumis ja veri on kuitenkin erotettava muusta syömisestä ja juomisesta. Ehtoolliselle osallistuville lapsille on sopivalla tavalla selitettävä sen merkitys. Konfirmoitu seurakunnan jäsen voi itsenäisesti käydä ehtoollisella, koska hän  on saanut opetusta ehtoollisesta ja tunnustautunut kirkon uskoon. Ehtoollinen on tarkoitettu jokaiselle kristitylle. Kun tutkimme itseämme, joudumme myöntämään, että olemme epäuskoisia ja rakkaudettomia. Tarvitsemme tätä ateriaa. Kristus kutsuu pöytäänsä erityisesti niitä,  jotka tuntevat itsensä syntisiksi.

 

Katekismus opettaa:

Oikean ehtoolliselle osallistumisen edellytys on usko, joka merkitsee Kristuksen sanaan luottamista.

 

Selvennys:

Oikea opetus osittain, mutta Lut. kirkon opettama usko on sakramentti-uskoa, joka merkitsee sitä ettei luoteta Kristuksen sanaan, vaan epäraamatulliseen sakramenttiin. Uskova ei tunnustaudu minkään instituution edustamaan uskoon, vaan siihen uskoon, jonka Jumala vaikuttaa ja josta Raamattu opettaa.

 

Katekismus väittää:

Konfirmoitu seurakunnan jäsen voi itsenäisesti käydä ehtoollisella, koska hän  on saanut opetusta ehtoollisesta ja tunnustautunut kirkon uskoon.

 

Totuus:

Kirkon usko on monessa kohdin epäraamatullista sakramentti-uskoa, joka kumoaa Jumalan Sanan ja on näin toista evankeliumia, joka ei pelasta ketään.

 

Sakramentti usko

 

Katolisen ja ortodoksisen ja luterilaisen kirkon oppi on sakramentti-oppi uskoa. Kaikilla näillä kirkoilla on hyvin samanlainen opetus näiden kahden sakramentin kasteen ja ehtoollisen sisällöstä. Kaikissa näissä kirkoissa nämä kaksi sakramenttia toimivat pelastuksen välittäjinä vastoin Jumalan sanaa.  Ja kaikkien näiden kirkkojen opetukset on alistettu kirkollisten sakramenttien alle. Tällaisella sakramentti-uskolla ei pelastuta, vaan se on toista evankeliumia. Katolisilla ja ortodokseilla on molemmilla seitsemän sakramenttia ja luterilaisilla kaksi.

 

Katekismuksessa on toinen käsky  kokonaan väärin, joka on katekismuksessa; “ ÄLÄ KÄYTÄ VÄÄRIN HERRASI JUMALAN NIMEÄ”. Roomalaiset, jotka “kääntyivät kristinuskoon” palvoivat omassa uskonnossaan jumalan kuvia, joka oli yleistä kaikilla uskonnoilla, paitsi ei juutalaisilla. Raamattuhan kieltää kuvainpalvonnan ja jumalankuvanteko kielto onkin kirjoitettuna toiseen käskyyn.  Tämä käsky koitui kuitenkin ongelmaksi roomalaisille, jotka olivat tottuneet tekemään ja palvomaan jumalankuvia. Tämän seurauksena katolinen kirkko poisti alkuperäisen toisen käskyn ja puolitti kymmenennen käskyn puoliksi, jotta heillä olisi kymmenen käskyä. Ja näin katoliset raivasivat pois toisen käskyn, jotta he saivat jatkaa kuvienpalvomista.  Oikea käskyjen järjestys on juutalaisilla käytössä  ja niillä uskovilla, jotka uskovat Jumalan Sanaan.

 

1500-luvulla vaikuttanut uskonpuhdistus poisti viisi sakramenttia, mutta kyllä tuo puhdistus työ jäi kuitenkin keskeneräiseksi. Olisihan tuon puhdistustyön myös pitänyt kyetä erottamaan seurakunta ja maailma toisistaan, eikä se korjannut tätä  virhettä, joka koskee kymmentä käskyä. Uskonpuhdistus ei myöskään kyennyt poistamaan  luterilaisesta kirkosta näitä kahta epäraamatullista sakramenttia. Ja katolisena perintönä jäi myöskin luterilaisille ja ortodokseille sama käskyjen järjestys kuin on katolisella kirkolla.  Oikea käskyjen järjestys on seuraava;   2 MOOS 20:1-17;

 

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

 

2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa,  älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

 

3. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä,   joka hänen nimensä turhaan lausuu.

 

4. Muista pyhittää lepopäivä (Sapatti). Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi,  joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

 

5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

 

6. Älä tapa.

 

7. Älä tee huorin.

 

8. Älä varasta.

 

9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

 

10. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."

 

 

Mistä sakramentti on peräisin?

 

Piispa Juha Pihkala on tallettanut ajatuksensa  kirjaansa; Johdatus dogmatiikkaan. Pihkalan kirjan teksti on tässä seuraavaksi kursivoituna ja huomion arvoiset kohdat olen lihavoinut . 

 

Sakramentit

 

 

Termi sakramentti on johdettu latinankielisestä sanasta sacramentum, joka puolestaan on kreikankielisen mysterion sanan vastine. Viimeksi mainittua käytettiin antiikin aikana yleensä monikkornuodossa ja sillä tarkoitettiin aluksi  yksinomaan niin sanottujen mysteeriuskontojen (Eleusiin, Attiksen, Dionyksioksen, Isiksen ym. mysteerit)  Jumalanpalveluksen ulkopuolisilta salattua sisältöä.  Sitä ei ollut lupa opettaa opillisin käsittein (mathein),  eikä sitä voitu kuvata sanojen avulla.  Mysteereihin vihittävän (eli mystin oli tuo sisältö itse koettava (pathein). Käyityään lävitse vihkimyksen hän ei saanut kertoa siitä niille, joita ei ollut vihitty Jumalanpalveluksen  eli kultin sisältö ja muodot oli ehdottomasti pidettävä salassa. Juuri se, mistä oli vaiettava, oli Mysteeri.  Salaisuus yhdisti mysteiksi vihityt  siteellä joka ylitti kaikki sosiaali- ja sukupuolirajat. Sen sijaan ”ulkopuolisiin” raja oli jyrkkä.

 

Mysteereihin vihityt ovatkin aikoinaan pitäneet  lupauksensa hämmästytävän hyvin: noiden uskontojen keskeisimpiä asioita ollut niukkojen viitteiden vuoksi erittäin vaikea rekonstruoida. Se kuitenkin tiedetään, että osassa niistä on ollut olennaista ajatus elä­män täydellisestä uudistumisesta. Sen on saanut vihkimyksessä tapahtuva ”kuolema ja ylösnousemus” sekä yhdistyminen jumaluuteen. On kuljettu pimeyden lävitse valoon.

 

Mvöhemmassä Kreikan kielessä mysterion sana on maallistunut.  Filosofisess kielenkäytössä sillä on (noin 300 luvulta eKr. lähtien tarkoitettu totuuden (aletheia) tavalliselle tarkastelutavalle avautumatonta sisäistä olemusta. Arkikielessä se on sittemmin aI­kanut merkitä myös aivan tavallista tai yksityistä tai yhteisiä salai­suuksia

 

Sana esiintyy myös Vanhan testamentin kreikankielisen kään­nöksen (Septuaginta eli LXX) myöhäisissä,l hellenistiseltä ajalta peräisin olevissa osissa (Damelin kirja ja ns. apokryfikirjat). Apo­krvfikirjoissa se tavataan kolmessa asiayhteydessä. Ensinnäkin se kuvaa pakanallista jumalanpalvelusta. joka torjutaan (esim Viis. 14:15, 23), toiseksi tavallisia maallisia ”salaisuuksia” (Judit 2:2, Iob 12:7,11 Sir. 22:22, 27:16-17,21 sekä 2 Makk 13:21) ja kolmanneksi uskonnol1ista ”salaisuutta”, joka liittyy ennen kaikkea Jumalan luomistyöhön (Viis 2: 22. 6:22). Sitä ei kuitenkaan ole tar­koitettu salassa pidettäväksi, vaan nimenomaan maailmalle julistettavaksi. Danielin kirjassa sana “salaisuus” liittyy Nebukadnessarin  uneen: uneen on kätketty Jumalan ilmoitus tulevista. Ju­malan itsensä määräämistä tapahtumista. Unen ”salaisuuden” voi vain Jumala itse paljastaa (Dan. 2:18—19, 27. 28—30. 47. 4:9). Täs­sä “salaisuus” esiintyy ensi kertaa eskatologisia. lopun ajan tapah­tumia kuvaavassa yhteydessä. Vanhan ja Uuden testamentin väli­maastoon sijoittuvassa ilmestyskirjallisuudessa (apokalyptiikka) tämä on jatkuva käytäntö.

 

Uusi testamentti ja mysterion

 

Uudessa testamentissa sana mysterion esiintyy vain 28 kertaa. Sitä ei käytetä kertaakaan tavallisessa “maallisessa” merkityksessä. mutta ei myöskään ilmentämään jumalanpalveluksen muotoa ja si­sältöä (niin kuin mysteeriuskonnoissa). Kysymys on aina Jumalan aikaisemmin salattuna olleesta, ihmiskunnan menneisyyden, ny­kyisyyden ja tulevaisuuden kattavasta pelastussuunnitelmasta joka on nyt  Uuden testamentin aikana ilmoitettu Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Salaisuus (mysterion) tarkoittaa — kuten edellä on todettu -- Uuden testamentin yhteydessä erityisesti Kristusta, sekä hänen persoo­naansa että hänen tekojaan. Salaisuus on siis ensisijaisesti  Kristus itse kaikkine lahjoineen. Tästä keskeisestä näkökulmasta käsin on tarkasteltava myös myöhäisempää ja tavallaan ahtaampaa sakramenttikäsitettä. Sitä ovat kehitelleet erityisesti Tertullianus (200- luvulla) ja Augustinus (400-Iuvulla).

 

Koska Uudessa testamentissa  ei sakramentteja määritellä, vaan sakramentti on siinä läsnä elävänä todellisuutena, kirkollisiin toimituksiin kytketty sakramenttikäsite on mvöhäisempi rajaus. Uudessa testamentjssa ei sanota, että sakramentteja (siinä merkityksessä kuin ne nyt ymmärretään) on kaksi, eikä myöskään, että niitä on seitsemän tai sitten jotain siltä väliltä. Kaikki myöhemmät määrälliset ja sisällölliset rajaukset ovat kirkollista — eivät silti mielivaltaista - tulkintaa. Tämä koskee myös luterilaista sakramentti oppia.

 

Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan varsinaisen sakramentin tunnusmerkit ovat seuraavat: sakramentti on_pyhä toimitus, jonka

 

1. Kristus on asettanut (asetussanat), 

2. jonka olennainen osa on näkyvä aine ja joka 

3. välittää Jumalan armon

 

Sakramentti liittyy siis välittömästi kristillisen uskon ytimeen, joka on Jeesus Kristus ja hänen pelastustekonsa (Johanneksen evankeliumin mukaan hän itse on Jumalan Sana meille). Sen vuoksi sakramentti voi toimituksena olla vain Kristuksen itsensä asettama ja sen on oltava välittömästi tekemisissä pelastuksen kanssa. Asetussanoihjn on toisin sanoen sisällytettävä pelastuksen lupaus.

 

Näkyvä aine taas osoittaa sakramentissa, että Jumala on todellisesti läsnä luomakunnassa ja kohtaa ihmisen itse luomassaan aineellisessa todellisuudessa. Tämän hän osoitti aikaisemmin tulemalla ihmiseksi Kristuksessa (inkarnaatio). Pelastus on siis tullut koko ihmiselle, ei vain hänen ”henkiselle” ulottuvuudelleen.  Sakramentissa tapahtuu jotakin hyvin samankaltaista. Sana tulee siinäkin lihaksi,

Sakramentin asetussanoissa on pelastuksen lupaus. Pelastus on sitä, että ihminen pääsee osalliseksi Jumalan armosta.

 

Pihkalan esitys paljastaa ettei mysterion-sakramentti sanaa käytetä ilmentämään UT:ssa Jumalanpalveluksen muotoa ja sisältöä. Mutta sanaa mysterion-sakramentti käytetään pakanauskontojen jumalanpalvelusjärjestyksessä. Pihkala jatkaa ettei UT:ssa ei sakramentteja määritellä, vaan sakramentti on siinä  läsnä elävänä todellisuutena, kirkollisiin toimituksiin kytketty sakramenttikäsite on myöhäisempi rajaus eli myöhäisempi lisäys. Uudessa testamentissa ei sanota, että sakramentteja (siinä merkityksessä kuin ne nyt ymmärretään) on kaksi, eikä myöskään, että niitä on seitsemän tai sitten jotain siltä väliltä. Kaikki myöhemmät määrälliset ja sisällölliset rajaukset eli lisäykset ovat kirkollista tulkintaa..

 

Pihkalan todistus on totta, sillä sakramentti-opin alkujuuri on pakanallinen ja Pihkala itsekin kirjoittaa, että sakramenttikäsite on myöhemmin kytketty kirkon opetukseen ja koko sakramenttikäsite on kirkon tulkintaa.

 

Kirkko on luonut sakramentti käsitteen kreik. sanasta mysterion, joka tarkoittaa salaisuutta. Latinaksi salaisuus on sacramentum. Sana mysterion eli salaisuus tarkoittaa salaisuutta, eikä sitä voida käsitellä  sakramenttina, koska sanan tarkoittaa salaisuutta. Sakramentti on väännös latinan sanasta sacramentum, joka myös tarkoittaa salaisuutta. Sakramentti käsite on tullut pakanuudesta, jossa pakanauskonnollisten rituaalien kautta tultiin sisälle näihin pakanauskontoihin pyhien toimitusten kautta..

 

Minulla on erään uskovaisen veljen tarkka tutkimus ja selvitys sakramentti sanan alkujuurista ja sen sisällöstä, jonka tuon tässä lyhyesti tiivistelmänä.

 

“Kielellisesti sana “sakramentti” on johdettu latinan sanasta sacramentum (salaisuus), josta hakuteokset yl. esittelevät alkumerkityksenä vala: kirkollisena merkityksenä, perustelematta - kuin itsestäänselvyytenä - “pyhä toimitus”. Näin esim. Facta osa 8, s. 251, v. 1974. Latinan kielessä sana sacramentum on vastine kreikan sanalle mysterion (salaisuus). Tämä vala tarkoitti tarkemmin ottaen roomalaisen sotilaan lippuvalaa, mikä puolestaan oli uskollisuudenvala keisarille ja armeijalle. Vala oli luonteeltaan salaisuus, johon liitettiin maagisia voimia = mysterion eli “sakramentti”. Alkuperäl­tään sakramentti on kuitenkin pakanauskonnollinen rituaali. Myös vanhoihin mysteeriuskontoihin käytiin sisälle sakramenttien kautta. Mm. Iisis-Osiris-Horus, mithras kulteissa-kulteissa ja samoin myös Eleusiin, Attiksen, Dionysioksen ym. palvonnassa. Sakramentti oli mysteeri, salaisuus, jota ei voitu kuvata sanoin, eikä sitä ollut lupa opettaa opillisin käsittein. ym. palvonnassa. “Sakramentti” oli mysteeri, salaisuus, jota ei voitu kuvata sanoin, eikä sitä ollut lupa opettaa opillisin käsittein. Mysteeri yhdisti sakramentissa mysteiksi vihityt toisiinsa ja “ jumaluuteen”. Olennaista oli elämän täydellinen uudistuminen, jonka sai aikaan sakramentin vaikuttama kuolema ja ylösnousemus. Sakramentti oli kuljettanut vihityn pimeyden läpi valoon. Sakramentin välityksellä tultiin sisälle kaikkien maailmanvaltojen valta-uskontoihin, ja kaikkien niiden ytimenä oli eri nimillä muinaisen Baabelin/Babylonian uskonnon Taivaan kuningatar-Äiti-lapsikultti. Ja sellaisena se oli myös viimeisessä, Uuden Liiton alkuseurakunnan aikana vaikuttaneessa rooman maailmanvaltakunnassa, josta se sekoitettiin kristinuskon kanssa alkuseurakunnan turmeltuessa ja enemmistön luodessa seurakunnan rinnalle kirkkolaitoksen, lopullisesti 300-luvulla jKr. Siitä lähtien myös “kristinuskontoon” on tultu sisälle kulttipapin toimittaman “sakramentti” - riitin välityksellä. Ensimmäisiä merkkejä löytyy jo toiselta vuosisadalta jKr., heti apostolien jälkeiseltä ajalta. Kristinusko ja sakramentti eivät tietenkään liity Raamatussa toisiinsa mitenkään. Näin jo siitä yksinkertaisesta syystä, että Raamatussa ei ole koko sakramenttikäsitettä. Se, että UT:ssa (joitakin kertoja myös VT:n kreikannoksessa, Septuagintassa) esiintyy kreikan mysterion = salaisuus, esim. “Kristuksen salaisuus”, ei tietenkään merkitse yhteyttä “Sakramenttiin”, joka selvästi saa kaiken merkityksensä pakanallisista mysteereistä ja magiasta Sakramentin mysteeri on sidottu kirkkoon. Tässä on tehty kehällinen oppirakennelma, jossa Jumalan Sanan väitetään asettaneen sakramentit, sakramentit luovat kirkon ja sakramentteja käyttää kirkko. Raamatun sanaan ja uskoon tämä liitetään kirkon opeissa lisäksi siten, että Jumalan sanotaan asettaneen sakramentin ja kirkollisen papinviran hoitamaan sakramenttia. Myöskin luterilainen uskonvanhurskausoppi, jota kirkko markkinoi “ yksin uskosta, yksin armosta” - tunnuslauseella, on tosiasiassa aivan puhtaaksiviljeltyä katolista sakramentalismia ja magiaa, uskonnollista okkultismia, joka on täydellisesti puhdistettu Jumalan Sanasta ja Raamatullisesta uskosta. Uskosta, joka itsessään vanhurskauttaa (so. julistaa syyttömäksi), Room 10:10. Etymologia eli se, mistä jokin sana on muodostunut, ei tietysti ole sama asia, kuin sanan merkitys tänä päivänä, mutta kiistaton tosiasia on, että sekä Sakramentti- että Kirkko-sanojen alkumerkitykset ovat syvästi pakanallisia ja demonisia. Ne ovat Raamatulle tuntemattomia sanoja ja käsitteitä, eikä niiden sisältö tänäkään päivänä ole irrallaan niiden pakanallisista alkumerkityksistä, vaan ne ovat yhä edelleenkin, itseasiassa hämmästyttävänkin suorassa, yhteydessä alkuperäänsä. Vuosisadat ja -tuhannetkin ovat vierineet, mutta merkillisen uskollisesti noiden sanojen ja käsitteiden sisältö on pysynyt alkuperälleen uskollisena ja pakanallisena. Asia ei muutu sillä, että noita valjaita on - enemmän taikka vähemmän - vetämässä myös Jumalan Hengestä syntynyttä kansaa.”. Tässä tämä lyhyt tiivistelmä erään veljen tutkimuksesta. Jos sinua kiinnostaa alkuperäinen dokumentti, niin ota yhteyttä minuun, niin saat alkuperäisen tutkimuksen itsellesi.

Ole Berean juutalaisten kaltainen!

 

Olen joutunut kirjoittamaan avoimen suorasti, jotta sakramentti-usko oppi tulisi paljastetuksi ja tiedän, että monia kirjoittamani satuttaa ja loukkaa.  Mutta tärkeämpää on Jumalan sanan totuus ja Raamatullinen pelastus kuin isien perinnäissäännöt, jotka tulevat niihin  uskoville, kadotukseksi. Tarkoitukseni on paljastaa Raamatun rakkauden Jumalan valmistama pelastustie, joka on kirkkaana Hänen sanassaan. Lut. kirkko on korvannut evankeliumin sakramenteilla ja niihin uskominen tekee tyhjäksi todellisen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumin. Sakramentti-oppi kasteen ja ehtoollisen kautta tapahtuvasta pelastuksesta on toista evankeliumia,  koska ihminen pelastuu Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta, jos uskoo sydämessään Jeesukseen.

 

Kaikki ylimääräiset pelastustiet, jotka laitetaan ristinkuoleman ja ylösnousemuksen lisäksi on toista evankeliumia, joka ei tuo pelastusta niihin uskoville. Kun Jeesus aikoinaan puhui totuuden niille, jotka halusivat pitää kiinni isien perinnäissäännöistä, niin silloin tapahtui näin; ”Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen? Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat, Matt 15:12-14. Ja kun Apostolit julistivat sanaa omalla aikakaudellaan niille ihmisille, jotka ottivat Sanan vastaan niin kävi näin; “ Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.  Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet, Apt 17:10-12.

 

Olkaamme Berean juutalaisten  kaltaisia ja tutkikaamme Jumalan Sanasta miten asiat ovat. Näissä kirkkolaitoksissa on uskovia ihmisiä, jotka ovat pelastusrenkaan sisäpuolella. Mutta nämä ihmiset eivät ole pelastuneet sakramenttien kautta, vaan kun he ovat tunnustaneet syntinsä ja vastaanottaneet Jumalan sanan, he ovat vanhurskautettuja ja pelastettuja. Jokaiselle Jumalan lapselle, joka on kiinni näissä kirkkolaitoksissa kuuluu ilmestyskirjan kehotus; tulkaa ulos Baabelista minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.

 

Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika,

2 Joh 1:9 

 

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 2 Tim 4:3 

 

Sinua siunaten Jumalan rakkaudella tv: Petri Paavola maaliskuu 2003

 

 

E-mail; Anna palautetta