You are target of His love

Kalastajakylän tarina

Evankeliumin saapuminen

Olipa kerran pieni satamakylä kymenlaaksossa. Elämä kylässä oli epäjumalanpalveluksen kyllästämää, sillä siellä uskottiin maahisiin ja kaiken maailman metsänpeikkoihin. Elämä kylässä pyöri kalastuksen ympärillä, jossa turvattiin merenhaltijan Ahdin antamaan kalaonneen.

Sitten eräänä päivänä laiva lähestyi kylää. Laiva rantautui kylän satamaan tuoden Eestlandin maasta hienoja käsitöitä myyntiin kylälle sekä kalaa. Laivasta asteli maan kamaralle myös Johannes Pietarila. Johannes Pietarila päätti jäädä vähäksi aikaa asumaan kylään.

Johannes alkoi julistamaan Jumalan sanaa kyläläisille. Johannes julisti, että kaikki ihmiset ovat todellisen Jumalan kirkkautta vailla sekä kaikki ihmiset ovat vangittuina synnin ja saatanan orjuuteen, jonka seurauksena ihmiset joutuvat iankaikkiseen kadotukseen. Sitten Johannes julisti Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemasta sekä Kristuksen vuodattamasta uhriverestä ja ylösnousemuksesta. Johannes kertoi, että ihmisten tuli tehdä parannus synneistään ja kääntyä uskon kautta Kristuksen puoleen sekä uskoa Kristukseen syntien anteeksisaamiseksi sekä iankaikkisen elämän lahjan saamiseksi.

Raamatullinen uskoontulo

Niinpä useat miehet ja naiset sekä muutamat nuoret lapset katuivat syntejänsä sekä tekivät parannuksen ja uskoivat evankeliumin ja vastaanottivat pelastuksen kuultuaan pelastuksen sanan. Tämän sanan kuulemisen ja sen vastaanottamisen kautta nämä ihmiset tulivat uskoon Jumalan armosta. Näin Johannes järjesti kylän rannassa heti uskoontulleille kasteen ja kastoi jokaisen uskoontulleen upottamalla Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kasteelle menivät ainoastaan uskoontulleet. Sitten Johannes rukoili uskoontulleiden puolesta, jonka seurauksena he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja ylistivät Herraa Kristusta uusin kielin. Näin Raamatun sana toteutui, että uskon kautta saadaan Pyhä Henki.

Johannes rukoili kylässä ja monet tulivat terveiksi sekä muutamia riivaajia ajettiin ulos niistä kyläläisistä, jotka olivat riivaajan vallassa. Monien kyläläisten elämä muuttui Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta. Kylään oli syntynyt Jumalan sanan julistuksen kautta seurakunta. Johannes Pietarila opetti kylässä puoli vuotta ja asetti seurakuntaan vanhimmat johtamaan paikkakunnan seurakunnan työtä. Sitten eräänä päivänä Johannes asteli laivaan, joka oli tullut kylän satamaan. Johannes hyvästeli seurakunnan ja matkusti takaisin Estlandin maahan. Eräs uskoontullut kyläläisistä oli opettajana kylän koulussa. Hän käänsi Estlandin kielestä kymenlaakson murteelle Raamatun, joka sitten kylän ”kirjapainossa” painettiin useaksi Raamatuksi kylän uskoville. Jumalan työ menestyi hyvin kylässä ja uusia uskovia saatiin siunata seurakuntaan sekä kasteelle kuukausittain.

Kun sitten Johannes Pietarilan käynnistä kylässä oli kulunut 100 vuotta. Niin eräät seurakunnan jäsenet alkoivat opettaa, että pieniä vauvoja täytyy alkaa kastamaan, koska heidän mielestään nämä vauvat siten uudestisyntyvät sekä saavat Pyhän Hengen ja pääsevät osalliseksi seurakunnasta. Näin tuli hajaannus kylään seurakuntaan. Elävän uskon kannattajat jäivät seurakuntaa julistamaan Raamatullista evankeliumia Kristuksesta syntien anteeksisaamisesta parannuksen ja uskon tulon seurauksena.

Perinteen syntyminen

Sylivauva kasteen kannattajat rakensivat itselleen kirkon ja palkkasivat papin heitä johtamaan. Näin tämä pappi sitten kastoi kirkkonsa jäsenten lapset ja opetti, että tuossa kasteessa nämä sylivauvat uudestisyntyvät. Kirkon jäsenten sydämissä alkoi halveksunta ”parannus kristittyjä” kohtaan, jotka julistivat totuutta rakkaudessa. Kirkon jäsenet alkoivat opettamaan kasteen sekä ehtoollisen sakramentti oppia, joiden kautta Jumala toimi, vaikka sakramentin toimittaja sekä vastaanottaja eivät olisi olleet uskossa. Pappi opetti, että sakramentti synnyttää uudestiylhäältä, koska siinä oleva vesi ja asetussanat saavat aikaan uskon.

Kun kylän historiassa mennään sata vuotta eteenpäin, niin kylään tuli Roomasta Rooman kirkon edustajia, jotka opettivat että Maria Jeesuksen äiti synnyttää ihmiset kirkkoon. Nämä Rooman kirkon jäsenet myös ylenkatsoivat ”parannus kristittyjä”, jotka pysyivät totuuden rakkaudessa.

Kylän oman kirkon jäsenet sekä Rooman kirkon jäsenet yhdessä alkoivat pitää kylän seurakunnan jäseniä lakihenkisinä sekä rakkaudettomina, koska he eivät hyväksyneet kirkon harhaoppeja kasteesta eivätkä he hyväksyneet myöskään Rooman oppia Mariasta, Paavista sekä messu-uhrista jne. Kylän jumalaton väki ylisti kirkon väkeä sekä Rooman oppeja, sillä he eivät julistaneet parannusta kylälle, kun taas ”lahkolaiset” julistivat parannusta kylälle. Kirkon sisälle muodostui myös pieni määrä uskovia, jotka uskoivat evankeliumiin, mutta he olivat koko ajan kirkon uskonnollisen hengen pihdeissä, mutta olivat silti osa todellista seurakuntaa.

Ekumeeninen aika

Sitten kirkko ja Rooma päättivät aloittaa ekumeeniset neuvottelut, joiden tuloksena he sanoivat, että tämä on Kristuksen kirkon ykseyttä, ja meidän tulee kasvaa kohti syvempää uskoa keskinäisen dialogin kautta. He pyysivät mukaan ekumeeniseen työhön myös seurakuntaa, joka kieltäytyi kutsusta ja sai taas lahkolaisen leiman otsiinsa.

Kirkko ja Rooma kilvan keksivät uusia oppeja omantunnon kysymyksistä sekä muita oppeja. Kirkko ja Rooma alkoivat sanomaan seurakunnalle, jotta me hyväksymme teidän oppinne jos vain suostutte uskomaan, että ihminen uudestisyntyy vesikasteessa sekä Maria synnyttää kirkkoon ihmisiä. Seurakunta kieltäytyi tästä, koska Raamattu opettaa, että sitten kuin ihminen kuulee totuuden sanan, pelastuksen evankeliumin Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja tulessaan uskovaksi hän saa luvatun Pyhän Hengen sinetin. Koska uskova on uudestisyntynyt, ei katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Taas seurakuntaa syytettiin rakkaudettomuudesta sekä lakihenkisyydestä.

Seurakuntaa pidettiin harhaoppisina sekä rakkaudettomina lain kiivailijoina, koska he eivät suostuneet tukemaan ihmisten perinteitä sekä valhetta. Sitten kirkko ja Rooma alkoivat painostaa seurakuntaa, etteivät he saaneet puhua Raamatun totuudesta mitään. Vaan heidän tuli nyt käydä puhumaan omia mielipiteitä sekä omia tulkintojansa, koska Raamatun sanan totuuden tuominen ahdisti kirkkoa ja Roomaa.

Seurakunta rakasti Herraa sekä lähimmäisiään, mutta ei voinut hylätä rakkautta totuuteen eikä suostunut uskomaan kirkon ja Rooman harhaoppeja. Sitten kului muutama kymmenvuosi, kun ekumeeninen laki astui voimaan myös kalastajakylässä. Tämä ekumeeninen laki määräsi kaikkien hyväksyvän ja suvaitsevansa toisensa uskoivat he mihin ja miten tahansa. Ekumeeninen laki asetti Rooman kirkon ja osan kylän kirkon harhaoppeja uskonnolliseksi laiksi, joiden kautta tulee uskoa Raamattuun. Lopulta ekumenia julisti kaikkien uskontojen uskovan samaan jumalaan.

Luopumus

Osa seurakunnasta alkoi ihailla kirkon ihmisten ”viisautta” sekä suvaitsevaisuutta. Myös osa seurakunnan uskovista alkoi kylmetä uskossaan ja he päivä päivältä lähentyivät kirkon ihmisten ajatuksia. Tämä seurakunnassa oleva osa alkoi luopua totuuden rakkaudesta ja sen seurauksena ja ihailivat kirkon ”viisautta”, suvaitsevaisuutta jne. Nämä luopuneet alkoivat myös ivata ja pilkata niitä seurakunnasta, jotka pysyivät totuuden rakkaudessa. Nämä luopuneet uskovat alkoivat pikkuhiljaa samaistua ja sulautua ekumeniaan mukaan.

Herran tulemus

Ekumeeninen laki oli epäraamatullinen ja perustui pääosin ihmisten perinteisiin, siksi seurakunta pysyi totuudessa sekä rakkaudessa Herraansa kohtaan. Tämän seurauksena seurakuntaa alettiin vainoamaan maailmanlaajuisesti ja seurakuntalaiset julistettiin lainsuojattomiksi, joilla ei ollut oikeutta julkisesti kokoontua, sekä monia seurakuntalaisia laitettiin vankilaan lahkolais-syytteellä. Seurakunta edelleenkin rakasti Herraansa sekä eli totuutta noudattaen rakkaudessa Jumalaa kohtaan, sanaa kohtaan, sekä lähimmäisiään kohtaan. Kirkko ja Rooma ja luopuneet uskovat sekä kylän jumalaton väki kilvan ylistivät toistensa suvaitsevaisuutta. He halveksuivat ”lahkolaisia” ja pitivät heitä rakkaudettomina sekä lakihenkisinä. Mutta seurakunta oli loppuun saakka uskollinen Herrallensa. Eräänä päivänä Herra haki seurakuntansa Karitsan hääjuhliin. Seurakunta sai kokea maan päällä jumalattomien sekä uskonnollisten kirkkojen sekä luopuneiden ex-uskovien taholta pilkkaa ja halveksuntaa, mutta nyt seurakunta sai palkkansa Herraltansa ja sen seurauksena seurakunta eli elämänsä iankaikkisesti onnellisena rakkaan Herransa kanssa.

Aika näyttää hyvin pian tuleeko kylän tarinasta totta ja tämä kirjoitus tulee koetella Jumalan sanalla sekä tutkia ajan merkkien valossa. Vielä sinulla on aikaa tehdä parannus ja uskoa Herraan Jeesukseen, että saisit syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän.

Petri Paavola 2004