|
|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Jumalan voimallinen varjelus hirvikolarissa Olimme menossa vaimoni kanssa 29.10.2022 Teuvalle hengelliseen kokoukseen, jonne minut oli pyydetty puhumaan. Kun olimme ajaneet noin 120 kilometriä kotipihaltamme kohti Teuvaa, niin ajoin hirvikolarin. Saimme olla vaimoni kanssa aitiopaikalla todistamassa Jumalan suurta ihmettä ja varjelusta, kun tämä hirvikolari tapahtui. Haluan kertoa ja kirjoittaa tämän Jumalan kunniaksi, koska Hän ihmeen kautta varjeli meitä. Kirjoitan tähän aluksi muutamia asioita, jotka ovat tapahtuneet kauan ennen tätä 29.10.2022 tapahtunutta hirvikolaria, koska niilläkin on iso merkitys tässä kaikessa. Olen nähnyt autolla ajaessani vuosia sitten muutaman kerran silmieni edessä sellaisen näyn, missä valtavan iso hirvi seisoo takajalkojensa varassa ja tämän hirven pää ja etuosa olivat näyssä korostetusti takaosaa paljon suuremmat. Näyssä hirvi ikään kuin tuli minua kohti todella uhkaavasti (ehkä kirjoitan jotakin joskus myöhemmin, tästä mitä se uhka mahtoi tarkoittaa). Olen ajanut vuosikymmeniä paljon hengellisillä kokousmatkoilla Suomessa ja Venäjällä ja usein esim. kotiinpaluu kokouksista on tapahtunut illalla kesällä kesän ilta- ja yövalossa sekä syksyllä, talvella ja keväällä illan ja yön pimeän aikaan. Olen nähnyt monta kertaa hirven tien vieressä tulossa autoni eteen, mutta hirvi on jäänyt paikoilleen tai kääntynyt takaisin. Minä ja vaimoni olemme myös molemmat kokeneet joskus automatkan aikana sydämellä sanat hirvivaara ja silloin olen ajanut todella hitaasti ja muutamaan kertaan on silloin hirvi juossut tien yli kauempana. Näin on Herra Jeesus varjellut minua ja vaimoanikin monta kertaa hirvikolarista. 29.10.2022 voin sanoa, että Herra Jeesus varjeli vaimoani ja minua hirvikolarissa, niin ettemme vahingoittuneet ollenkaan, selvisimme naarmuitta.
Yläpuolella on karttakuva aika tarkasti siinä kohdassa missä törmäys hirveen tapahtui. Karttakuvassa on törmäyskohta merkitty punaisella ruksilla Petäjänvedentie 23 kohdalla. Törmäyspaikasta seuraava tienristeys oli Kannulanperä (Kintaus) ja risteykseen oli (tämä on arvio) arviolta muutamia satoja metrejä, voi olla, että muutamia kymmeniäkin metrejä. Törmäyspaikan läheisyydessä oli bussipysäkki, johon ajoin auton törmäyksen jälkeen. Kun auto törmäsi hirveen, niin sen Kerron nyt yksityiskohdat miten hirveen törmäys tapahtui.
Hirvi tuli metsästä tuon yläpuolella olevan nuolen kohdalta. Kun edessäni oleva auto ajoi hitaanpuoleisesti niin lähdin jo tuossa heti tienmutkan alussa ohittamaan edessä olevaa autoa, koska näin kuinka edessä oli pitkä pätkä suoraa tietä. Heti kun pääsin takaisin omalle kaistalleni, niin silloin hirvi rysähti tuulilasiin. Ajoin auton edessä olevalle bussipysäkille. Huomaa se, että tuo kuva vääristää sen kuinka kaukana oli törmäyspaikka, seuraava risteys ja bussipysäkki. Kun tulin heti siihen mutkan alkuun, niin sen mutkan ansiosta näin, että edessä oli suora osuus eikä ketään tule vastaan, ei ole vaaratilannetta. Mutta toisin kuitenkin kävi, kun hirvi tuli metsästä auton eteen. Kerron nyt tästä eteenpäin yksityiskohtaisemmin. Olimme ajaneet Sysmästä kohti Pohjanmaalla sijaitsevaa Teuvaa, olimme menossa kokoukseen ja olimme tehneet matkaa noin 129 kilometriä ja ohittaneet jo Jyväskylän. Kun ajoin Petäjävedentie 23:lla oli edessäni auto muistaakseeni 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella. Edessä oleva auto ajoi hitaanpuoleisesti (minua hitaammin), joten ohitin edessäni olevan auton. Minä ohitan aina auton nopeasti, etten jää roikkumaan sen ohitettavan auton vierelle hitaasti ohittaen, vaan nopeasti, että pääsen mahdollisimman nopeasti auton ohi. Silloin joutuu hetkellisesti kiihdyttämään nopeaan vauhtiin. Mielestäni hitaasti tehtävä auton ohitus ei ole turvallista ja fiksua, vaan auto tulee ohittaa reippaasti, että pääsee mahdollisimman nopeasti omalle kaistalle. Kun olin ohittanut edessäni olevan auton ja nopeutta minulla oli ohitustilanteessa ja hetkellisesti sen jälkeen noin 90 km tai hiukan yli (tämä on arvio, sillä en katsonut nopeusmittaria, voi olla vähemmänkin) ja olin palannut ohitustilanteen jälkeen omalle kaistalleni, niin yhtäkkiä näin kuinka tien oikealta puolelta oli tien yli juoksemassa valtavan iso täysikasvuinen hirvi. Hirvi oli siinä yhtäkkiä melkein aivan auton vieressä. Kun näin hirven huuhdahdin voi ja aioin sanoa, että voi nyt tulee hirvi, mutta suusta päästyi vain voi sana. Nyt jälkeen päin ymmärrän, että kun näin tämän hirven, niin se näytti olevan samassa asennossa kuin näyssä näkemäni hirvi. Kun näin hirven mikä törmäsi autoomme, niin näin oikealta puolen hirven pään ja etuosaa, mutta en nähnyt hirveä ihan kokonaan. Toisin sanoen autoon tulleiden lommojen todisteiden kautta näyttää siltä, että hirvi ei rysähtänyt koko ruhollaan päin tuulilasia ja takajalat eivät ilmeisesti törmänneet autoon. Repsikan puoleisessa etuvalossa oli pieniä halkemia (ei näy yläpuolella olevassa kuvassa). Konepellissä oli lommo. Katossa repsikan puolella oli lommo ja hirven karvoja. Katolla oli myös jonkinlaista nöhjää sellaista likamössöä, en tiedä oliko tullut hirvestä, oliko hirvessä savea, multaa jne. tai hirven ulostetta, en tiedä. Repsikan puoleinen sivupeili lähti kokonaan irti. Tuulilasi painautui sisäänpäin (mutta ei hajonnut eikä tullut auton sisälle) suurelta osin repsikan puolelta, kuten kuvasta näkyy. Repsikan puoleisessa etuikkunassa on naarmun jälkiä, joten hirven takajalat ja jonkinlainen ruhon takaosan kontakti on voinut tullut tähän ikkunaan, mutta se ei ole ollut kovin rajua, koska ikkunassa on vain ikään kuin raapaisun aiheuttamaa naarmun jälkeä. Voi olla niinkin, että repsikan puoleinen sivupeili, tai sivupeili yhdessä hirven ruhon kanssa sai aikaan repsikan puoleisen ikkunan naarmuuntumisen. Arvioin kuitenkin, että todennäköisesti sivupeili sai aikaan naarmutusjäljet, sillä hirven jalat tai takaruho olisi todennäköisesti tehnyt pahemmat jäljet repsikan puoleiseen auton osaan kuin mitkä jäljet siihen jäivät. Tämäkin puoltaisi sitä, että hirvi lensi auton yli, niin että suurin osa ruhosta törmäsi autoon, ja ruhon takaosa jalkoineen oli hirven ilmalennon aikana auton ulkopuolella. Auton vaurioiden ja sen kauan sitten näkemäni näyn perusteella arvioin (tämä on siis vain minun arvioni), että hirvi oli loikkaamassa eteenpäin ilmassa siten että takajalat ja hirven takaosa ei osunut autoon, kuin ehkä raapaisivat repsikan puoleista ikkunaa, mutta pää ja etuosa ja suurin osa hirven ruhoa osui autoon. Auton etumaski puskureineen oli täysin ehjä, joten hirven etujalkojen on täytynyt olla ilmassa törmäyshetkellä, koska muuten puskuri ja etumaski olisivat rikkoutuneet, mutta ne jäivät ehjiksi. Etujalat osuivat "pehmeästi" repsikan puoleiseen etuvaloon, koska siinä oli vain pieniä halkeamia. Tästä hirvi on kiepsahtanut nopeasti repsikan puoleiseen konepellin osaan johon jäi lommo (ei näy yläpuolella olevassa kuvassa) ja siitä hirvi osui pääasiassa repsikan puoleiseen tuulilasin osaan ja osui myös heti tuulilasin jälkeen alkavaan katonosaan, koska siinä katon yläreunassa oli lommo ja hirvenkarvoja. Tästä hirvi joko lensi automme yli taaksepäin tai sitten lensi tien sivuun auton taakse. Jatkan tästä kertomusta eteenpäin. Kun ymmärsin, että nyt ilmeisesti rysähtää ja pahasti, niin painoin kaasua pohjaan ja yritin vielä päästä vastaantulevien kaistalle, että jos olisin voinut ikäänkuin kiertää hirven. En huomannut että ihan lähellä olisi vastaantulijan kaistalla autoa olisi tullut vastaan. Kun olin kääntämässä autoa vastaantulijoiden kaistalle, niin silloin rysähti ja ajattelin, että se tulee ikkunasta sisään. Jostakin tuli mieleeni (ei siinä paljon ehdi ajattelemaan mitään), että kun tuo hirvi on tuossa jo ihan tien vieressä ellei jo tien reunassa, niin ajattelin kaasuttaa, että olisi päässyt sen ohi, eikä se olisi törmännyt autoomme, mutta en ehtinyt. Jos olisin jarruttanut, niin juuri ohittamani auto olisi voinut ajaa peräämme ja hirvi olisi voinut lentää takaa tulevan auton päälle ja silloin olisi voinut käydä tosipahoin, kun takaa tuleva auto olisi törmännyt meidän autoomme. Herraan Jeesukseen uskovana ihmisenä ajattelen näin, että Jumala auttoi ja vaikutti niin, etten jarruttanut äkkijarrutusta, koska silloin olisi käynyt pahasti, kun takaa tuleva auto olisi törmännyt meihin. Vaikka se voi kuulostaa hassulta, niin nyt jälkeenpäin siinä tilanteessa kun näin hirven ihan auton vieressä, niin ainoa mahdollisuus oli kaasuttaa ja pyrkiä vastaantulijoiden kaistalle, koska siinä ei ollut ihan lähellä autoa, en nähnyt ollenkaan autoa edessä vastaantulokaistalla. Kun kaasutin ja yritin kiertää hirven, niin siksi se ei osunut koko ruhollaan tuulilasiin, jos näin olisi käynyt Herra on tietenkin silloinkin voimallinen varjelemaan, mutta auto olisi hajonnut paljon pahemmin. Kun törmäsimme hirveen, niin hirvi lensi ja ikään kuin kiepsahti automme yli ja automme taakse tai lensi automme sivulta taaksepäin, jossa lähellä oli ohi ajamani auto. Ajoin auton tiensivuun bussipysäkille. Törmäystilanteessa en painanut ollenkaan jarrua, vaan kiihdytin auton nopeutta, että olisin päässyt kiertämään hirven, mutta hirvi tömähti aika lailla repsikan puolelle autoa ja lensi siitä yli. Minulle ja vaimolle ei käynyt yhtään mitään, ei mitään muuta kuin, että vaimon jalkaan kengän sisälle lennähti pieniä lasinsiruja, jotka hän ravisteli pois. Mutta naarmuja ei hänellekään tullut. Kun se hirvi rysähti konepellin kautta valtavalla voimalla tuulilasiin, niin turvatyynyt eivät lauenneet ja minulle ja vaimolleni ei käynyt mitään oli kuin olisimme ajaneet hirveä päin ja se vaan lensi automme yli osuttuaan konepellille ja tuulilasiin. Tuulilasi meni pahasti säröille, mutta pysyi paikoillaan, eikä tullut auton sisään, ainoastaan pieniä irtosäikeitä lensi kojelaudalle repsikan puolelle. Kun se törmäys tapahtui, niin ihan muutaman sekunnin ajan mieleeni tuli, että mitä ihmettä nyt tapahtui, mutta välittömästi tämän hetkellisen ajatuksen jälkeen koin kuinka Jumala sanoi minulle kiitä Herraa, kiitä kaikissa tilanteissa. Niin aloin kiittämään Herraa ja kiitin siitä, että Jumala salli minulle tällaisen kokemuksen. Jumalan rauha valtasi sydämeni ja sain vain kiitellä Herraa, sillä ilman Herran varjelusta hirvi olisi tullut autoon sisään juuri siihen kohtaan missä vaimoni istui ja jokainen tietää ja ymmärtää mitä siitä olisi seurannut. Kun tämä törmäys hirveen alkoi tapahtumaan ja kaikki kävi nopeasti, niin kiitos Jumalalle olimme koko ajan rauhallisia vaimoni kanssa emmekä kummatkaan pelästyneet, emme menneet paniikkiin, vaan saimme olla ihmeellisen rauhallisia. Kun ajoin auton tiensivuun bussipysäkille ja menin autosta ulos, niin ohittamani auton kuski sellainen n. 70-vuotias oli myös pysähtynyt tien viereen ja hän oli aika peloissaan, näin hänen silmistään suuren pelon. Hän todella pelästyi. Hän näki minun takanani ajaessaan kuinka hirvi lentää autoni yli kohti hänen autoaan, mutta kuin ihmeen kaupalla hirvi ei tömähtänyt hänen autoonsa eikä hän törmännyt hirveen, koska hirvi lähti todella nopeasti menemään tieltä metsään. Kävin tutkimassa tietä ja ympäristöä, enkä nähnyt verta missään, joka olisi vuotanut hirvestä. En tiedä mitä hirvelle tapahtui vahingoittuiko se vai ei. Paikalle tuli ihan minuutin tai kahden päästä hirviporukka, joka ilmeisesti ajoi takaa juuri tätä hirveä. Se ohittamani auton iäkäs mies tunsi paikallisia hirvimiehiä ja soitti heidät paikalle ja he tulivat jahtiasut päällään noin minuutissa tai kahdessa paikalle. Siihen pysähtyi myös muutamia autoja. Hirvimiehiä siinä taisi olla kaksi sekä se vanha mies ja muutama muu. He kaikki kysyivät kävikö teille mitään, niin sanoimme, että meille ei käynyt yhtään mitään, emme vahingoittuneet millään tavalla, olemme täysin ehjiä, ei naarmuakaan tullut, eikä hirven törmäys saanut aikaan minkäänlaista vahinkoa istuimme ihan turvallisesti turvavöissä niin kuin mitään ei olisi sattunut. Toinen hirvimiehistä sanoi olevansa ensihoitaja ja ihmetteli sitä kun turvatyynyt eivät lauenneet. Kerroin kaikille, että uskoimme Herraan Jeesukseen ja Hän auttoi ja varjeli meitä, totisesti, kiitos Herralle. Koin ja näin pientä ihmetystä heissä. Herran teot ovat ihmeellisiä. Törmäys tapahtui eilen noin klo 13. Poliiseille soitettiin ja kerrottiin mitä on tapahtunut, hinausauto soitettiin paikalle. Soitimme myös taksin taisi olla jokin Keski-Suomen alueen Jyväskylän alueen taksi mihin soitettiin, mutta sitä taksia tilattiin jonkin keskuksen kautta. Pääsimme lähtemään kolaripaikalta taksilla noin klo 15 kohti Teuvaa. Soitin pari kertaa sinne aluekeskus taksiin (tai johonkin tällaiseen) ja kerroin, että olen matkalla Teuvalla ja missä olemme nyt, ja on tapahtunut hirvikolari ja tarvitsemme taksikyydin, koska minun pitäisi olla Teuvalla puhumassa, sillä siellä on minulla kaksi puhetta. Taksin aluekeskus (menikö puhelu Helsinkiin vai minne) sanoi, että lähettää taksin paikalle. Sitten se aluekeskus ilmoitti etteivät saa nyt lähetettyä taksia paikalle, ja että meidän taksin tilaus peruutetaan, eli eivät lähetä taksia. Saimme sitten siitä läheltä parin kilometrin päässä asuvan (vaimo löysi netistä) taksimiehen kiinni ja hän lupasi tulla niin pian paikalle kun ehtii. Hinausauto ja taksi saapuivat meidän luokse peräkanaa ajaen siis yhtä aikaa, tästäkin kiitos Herralle, sillä eilen oli kylmän koleaa ja sateista. Jos hinausauto olisi tullut paikalle ennen taksia viemään autoamme, niin olisimme joutuneet seisomaan pysäkillä kylmän kolealla sadesäällä ison valkokankaan, kameralaukun, videotykkilaukun, kameranjalustan ja videotykkijalustan kanssa. Mutta hinausauto ja taksi tulivat yhtä aikaa paikalle, kiitos Herralle. Meillä oli vielä matkaa törmäyspaikalta Teuvalle kokoukseen 212 kilometriä. Ennen hinausauton ja taksintuloa soitin eräälle Alavudella asuvalle uskonveljelle ja kysyin onko hän tulossa Teuvalle kokoukseen, hän sanoi ettei nyt pääse paikalle, kun on muita asioita. Kerroin kolarista hirven kanssa ja hän sanoi, että ajakaa taksin kanssa hänen Alavuden pihaansa, jonne oli kolaripaikalta noin 100 kilometriä, niin hän antaa heidän toisen autonsa lainaksi, että pääsemme vielä sitten Teuvalta kotiin, kiitos Herralle, Hän järjesti tämänkin hienosti. Kun astuimme taksin sisään, niin aluksi puhuimme kolaristamme ja kerroin kuinka Herramme Jeesus varjeli meitä ihmeellisesti. Sain koko matkan kertoa taksimiehelle evankeliumia ja Jumalan sanan totuutta. Mies kuunteli tarkasti ja sanoi, että todella mielenkiintoista ja nämä asiat voivat olla totta, ei hän sitä kiellä. Kun aloimme saapumaan Alavudelle uskon ystäväni kodin lähelle, niin kerroin taksimiehelle, että olin kiitosmielellä Jeesusta kohtaan ja Hän salli tämän, että saisin kertoa pelastuksen evankeliumia sinulle, koska sinä olet se mies, joka haki meidät sieltä kolaripaikalta taksiisi. Sanoin, että meille uskoville ei mikään ole sattumaa, ja nyt on näin, että näiden tapahtumien kautta Herra järjesti niin, että minä olen tässä sinun taksissasi, sillä Jumala kutsuu sinua pelastukseen. Annoin taksimiehelle vielä 20 euroa ylimääräistä rahaa taksimatkasta ja sanoin, että olin niin iloinen ja kiitollinen Herran hyvyydestä annan sinullekin nyt ylimääräistä rahaa. Taksimies sanoi, että lähti niin kiireessä meidän luokse, että housutkin repesivät, mutta koki ettei nyt ole aikaa vaihtaa edes housuja ja tuli nopeasti luoksemme. Jos taksimies luet tämän, niin sinullekin kiitos, kun tulit niin nopeasti paikalle meitä auttamaan. Muista myös se, että Herra Jeesus haluaa pelastaa sinut ja me emme tiedä milloin on meidän lähtömme vuoro pois tästä maailmasta, siksi olisi tärkeätä nyt ja tässä vastaanottaa pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen. Kun aloimme siinä Alavudella uskon ystäväni pihalle viemään taksista tavaroitamme siihen toiseen autoon, niin samalla sanoin taksimiehelle, että Jeesus haluaa pelastaa hänet ja hän sanoi, että niin onhan sitä aikaa vielä tehdä se (uskoa Jeesukseen) sanoin ettei välttämättä ole, koska kukaan meistä ei tiedä milloin meidän lähtömme hetki tästä maailmasta koittaa se voi tulla jo huomenna. Iso kiitos Herralle ja kiitokset uskon veljelle, joka antoi autonsa meille lainaksi ja sanoi, että voimme lainata autoa, niin pitkään kun saamme oman auton korjaamosta pois. Automme selvisi niin vähin vaurioin, että en usko sen menevän lunastukseen (voin olla tässä väärässäkin), sillä minusta auton vauriot olivat todella vähäisiä siihen nähden mitä tapahtui, kun hirvi rysähtää tuulilasiin. Tämän veljen auton lainaaminen on sitä todellista uskoa ja toisen rakastamista, siitä kiitos Herralle. Vaimo oli jo valmistautunut ajamaan pyörällä 11 kilometriä töihin ja toiset 11 kilometriä takaisin, mutta Herra auttoi, niin että vaimo pääsee nyt autolla töihin. Alavudelta oli Teuvalle kokoukseen enää jäljellä vähän yli 100 kilometriä. Ajoimme loppumatkan Teuvalle Herraa kiittäen. Kun pääsimme Teuvalle kokoukseen, niin kerroin heille päivän tapahtumista ja yhdessä kiitimme Herraa Jeesusta. Pidin Teuvalla kaksi Raamatun opetusta. Kerron vielä sen mitä mitä koin Herran puhuvan ja opettavan minulle. Kun ajattelin silloin kun hirvi rysähti tuulilasiin, että mitä ihmettä nyt tapahtui, niin siinä samassa Jumala puhui minulle lempeästi ja rauhallisesti kiitä Herraa, kiitä kaikissa tilanteissa. Ymmärsin, että nyt tulee vain kiittää Herraa Hänen varjeluksestaan ja hyvyydestään ja että Herra salli kolarin hirven kanssa mutta samalla näytti varjelevan voimansa, niin että minulle ja vaimolleni ei käynyt mitenkään, selvisimme ehjiin nahoin, minkäänlaista vahinkoa ei tapahtunut meille. Kun hirvi rysähti tuulilasiin ja lensi automme yli, niin en tuntenut minkäänlaista törmäyksestä aiheutuvaa tärähdystä tai mitään muutakaan, vaikka tuulilasiin tuli painauma repsikan puolelle ja lasi meni säröille, niin auto jatkoi kulkuaan pehmeästi eteenpäin törmäyksestä huolimatta, minkäänlaista nykäystä tai tärähdystä emme havainneet vaimoni kanssa, vaan auto meni ihan normaalisti eteenpäin, vaikka täysikasvuinen hirvi rysähti noin 90 kilometrin tuntinopeudessa tuulilasiimme (nopeus on arvio, sillä en katsonut nopeusmittaria). Minä koin sydämessäni kuinka Jumala puhui, kuinka Hän varjeli meitä ja auttoi ja ettei meille käynyt mitenkään, ei edes kolarissa hirven kanssa kun Hän on meidän kanssamme, kun etsimme ensin Hänen kuningaskuntaansa ja vanhurskauttansa. Jumala puhui myös, että kun tulevina päivinä vainot alkavat, niin me uskovat saamme kohdata pahempia tilanteita kun tämä hirvikolari, mutta Herra varjelee meitä ja meidän tulee vain sydämestämme kiittää Herraa ja samoin kuin säilyin vahingoittumattomana hirvikolarista, niin samoin Hän varjelee meitä ja on meidän kanssamme myös vainon ajassa. Valtava kiitos Herralle. Käytän sanoja pehmeä törmäys hirven kanssa, koska vaikka tuulilasi rikkoutui, niin kaikki tapahtui pehmeästi auton sisällä kameralaukku, videotykkilaukku ja takapenkillä oleva läppäri olivat millilleen siinä samassa kohdassa, mihin ne laitoin kun lähdimme kotipihalta. 180-200 cm pitkä valkokangas oli etupenkin puolelta vaimon ihan jalan vieressä aina lähes takalasiin asti ihan samassa kohdassa mihin sen laitoin, kun lähdimme kotipihaltamme. Vaikka valtavan iso hirvi rysähti ikkunaan, niin autossa irti olevat esineet pysyivät omilla paikoillaan ja mitään törmäystä emme tunteneet ja kun irtoesineetkin olivat samoilla paikoillaan niin se kertoo sen, että törmäys tapahtui pehmeästi auton sisällä, vaikka tuulilasi meni rikki, mutta ei tullut auton sisälle. Minä ja vaimoni emme kokeneet minkäälaista törmäyksen vaikutusta auton sisällä, vaikka näin olisi pitänyt käydä kun iso hirvi rysähtää tuulilasiin. Vaikka täysikasvuinen hirvi rysähti tuulilasiin n. 90 kilometrin nopeudessa (arvio, en katsonut nopeusmittaria), niin turvatyynyt eivät lauenneet, sillä Herra varjeli törmäyksen, niin että se oli pehmeä auton sisällä, vaikka tuulilasi rikkoutui ja tuli muutama lommo autoon, mutta ei pahoja lommoja. Emme tunteneet minkäänlaista törmäysvaikutusta auton sisällä, koska Herra suojeli ja varjeli meitä, olimme ihmeellisessä Jumalan suojassa, kiitos Herralle. Tämä oli valtava uskon vahvistus minulle. Ne monet ihmiset, jotka vastustavat minua varmaankin ajattelevat tätä Jumalan tuomiona tai kostona minulle, mutta mitään tällaista Jumala ei ole minulle puhunut, vaan päinvastoin kuinka Hän rakkaudessaan suojeli meitä, eikä edes hirvikolari vahingoittanut meitä millään tavoin, ei tullut edes pientä naarmua, säilyimme täysin ehjinä, koska Jumala rakkaudessaan suojelee ja auttaa. Olen aina ajatellut ja uskonut, että useasti näkemäni hirvinäky tarkoittaa sitä, että minua varjellaan etten aja kolaria hirven kanssa, mutta ei se sitä tarkoittanutkaan. Itse uskon ja ajattelen nyt kaiken tämän tapahtuneen jälkeen, että tämä useaan kertaan näkemäni hirvinäky tarkoitti sitä, että Jumala salli minulle ja vaimolleni, että tämä hirvikolari tapahtui, mutta Herra varjeli meidät, niin ettemme saaneet naarmun naarmuakaan ja näin Herra näytti oman ihmeellisen voimansa. Minä tyydyn siihen mitä Herra sallii ja mikä on Hänen tahtonsa, tämä kokemus ainakin vahvisti suuresti uskoani ja vaimonkin uskoa. Meidän tehtävämme on kiittää Herraa kaikissa tilanteissa ja hyväksyä se mitä tapahtuu silloin kun olemme etsimässä Jumalan tahtoa ja viemässä Hänen sanomaansa eteenpäin. Ihmeellisesti kaikki asiat järjestyivät kolarin jälkeen, niin että saimme auton lainaksi ja pääsimme perille Teuvaan ja sieltä kotiin. Jos olisimme kuolleet, niin uskon, että olisimme päässeet Jumalan armosta parempaan paikkaan kun tämä maailma on, joka on kuoleman ja kärsimyksen vaikutuksen alla. Kiitetään Jumalaa Herran Jeesuksen verestä ja sovitustyöstä ja kaikesta Jumalan hyvyydestä, amen kiitos Herralle. Laitan tähän lopuksi muutaman kuvan autostamme hirvikolarin jälkeen:
Petri Paavola 31.10.202 2
|
|
