Mitä Herra Jeesus teki tuonelassa? Tässä kirjoituksessa aion tutkia sitä mitä tarkoittaa Jeesuksen saarnaaminen tuonelassa vankeudessa oleville hengille. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan avulla rukouksen kera.

Matt 12:40 Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

1 Piet 3:
18 ¶ Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

Raamattu kertoo Jeesuksen olleen kuolemansa jälkeen kolme päivää ja yötä maan povessa, jonka aikana Hän kävi tuonelassa. Saarnata sana on Pietarin kirjeessä kreik. kerysso, joka tarkoittaa jonkun tapahtuman tiettäväksi tekemistä, jotakin mitä on tehty. UT:ssa kerysso liitetään lähes aina  (ei aina) Jeesuksen sovitustyöhön, jossa kerrotaan Jeesuksen kuolleen ja ylösnousseen. Silloin kun UT:ssa käytetään sanaa kerysso evankeliumin julistamisesta syntien anteeksisaamiseksi, niin siihen liitetään sanat parannus tai evankeliumi; eli saarnata parannusta tai saarnata evankeliumia, joka tarkoittaa pelastussanoman julistamista. 1 Piet 3:19:ssa ei ole sanaa parannus tai evankeliumi, vaan pelkkä saarnata, eli ilmoitus tapahtuneesta. Otan tähän kohtaan muutaman asiaa valaisevan esimerkin.

Ilm 5:2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti (kerysso): "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

Ilmestyskirjan kohdassa käytetään sanaa kerysso, kuvaamaan julkilausuman kuuluttamista (asian tiettäväksi tekemistä). Eikä tuossa kohdassa ole kysymys evankeliumin julistamisesta, vaan asian kertomisesta ja kuuluttamisesta. Kerysso sana ei siis aina tarkoita pelastussanoman julistamista.

Matt 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan (kerysso) ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

Luuk 24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava (kerysso) hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Matt 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (kerysso) kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.

Matteus luvut 4 ja 24 sekä Luukas 24 osoittavat hyvin kuinka kerysso sanan yhteydessä esiintyy sana parannus, eli kutsu mielenmuutokseen. Luukas 24 ja Matteus 24 osoittavat myös sen että kerysso sanan lisäksi esiintyi sanat parannusta syntien anteeksisaamiseksi sekä valtakunnan evankeliumi tulee saarnata (kerysso) kaikessa maailmassa. 1 Piet 3:19:ssa ei ole muuta kuin saarnata, eli ilmoittaa tapahtunut, mutta ei kutsua pelastukseen. 1 Piet 3:18-20 ei siis opeta, että ihminen voi vielä pelastua kadotuksessa, niin kuin esim. universalistit väärin opettavat. Herra Jeesus ei julistanut tuonelassa pelastuksen evankeliumia synteihin kuolleille ihmisille, vaan kertoi sen mitä oli tapahtunut, eli Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta synteihin kuolleet tulevat saamaan tuomionsa viimeisenä tuomiopäivänä.

1 Peter 3:19 and in this form he went and made a proclamation to the imprisoned spirits, Complete Jewish Bible - CJB

Juutalainen CJB Raamattu kääntää 1 Piet 3:19 Raamatun kokonaisopetuksen sekä alkutekstin sanojen valossa oikealla tavalla sanoen Hänen (Jeesus) menneen ja tehneen julkilausuman vankeudessa oleville hengille. Kyseessä ei ollut evankeliumin pelastussanoman julistaminen, niin että tuonelassa olevat synteihinsä kuolleet ihmiset Nooan aikana olisivat voineet vielä pelastua, vaan asian kertomisesta ja kuuluttamisesta miksi he olivat tuomittuja iankaikkiseen kadotukseen. Herran Jeesuksen tuonelassa käynti ei ollut merkityksetön, vaan sillä oli merkitystä, koska Hän kertoi siellä Nooan aikaisille ihmisille heidän tuomiostaan, mutta ei missään nimessä julistanut heille pelastuksen evankeliumia, koska synteihinsä kuollut jumalaton ei voi enää kuolemansa jälkeen pelastua

Herra Jeesus ei julistanut heille pelastuksen evankeliumia, vaan kertoi tulevasta tuomiosta, joka heitä kohtaa. Se miksi Jumala toimi näin, niin sitä emme voi varmuudella tietää, eikä meidän tarvitsekaan tietää. Me voimme arvuutella, että ehkä he kapinoivat siitä miksi olivat joutuneet tuomittavaksi ja ristinkuoleman jälkeen Jumala päätti antaa Jeesuksen käydä kertomassa sen heille. Minulle kuitenkin riittää se, että Jeesus kävi tuonelassa, mutta ei julistanut heille pelastuksen evankeliumia, eikä minun tarvitse tietää tarkkaa syytä siihen miksi Jeesus meni heille puhumaan heidän tulevasta tuomiostaan. Minä uskon sen mitä sana opettaa, mutta minun ei tarvitse tietää kaikkea. Jumalan sana ei voi mennä ristiriitaan, koska muualla Raamatussa tuodaan selkeästi esille ettei synteihinsä kuollut voi pelastua enää kuolemansa jälkeen ja silloin se tarkoittaa sitä kaikkien kohdalla ilman poikkeuksia.

1 Piet 4:
4 ¶ Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi (euaggelidzo), että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

Yllä olevaa Raamatun kohtaa tulkitaan ja ymmärretään usein väärällä tavalla. Kun ymmärrämme Raamatun kokonaisopetuksen, niin saamme selvän siitä mitä 1 Piet 4:6 tarkoittaa. Kuolleille evankeliumin julistaminen ei tarkoita pelastuksen evankeliumin julistamista tuonelassa oleville kuolleille ihmisille, niin kuin jotkut opettavat, vaan sitä että hengellisesti kuolleille ihmisille on julistettu evankeliumia. Hengellisesti kuollut ihminen on sama asia kuin jumalaton ihminen.

Hengessä olisi elämä tarkoittaa sitä ettei ihmisen sielu kuole koskaan, vaan jatkaa elämää ruumiin kuoleman jälkeen joko iankaikkisesti Jumalan luona tai iankaikkisesti erossa Jumalasta (kadotus), riippuen siitä onko ihminen uskonut Raamatun Jumalaa tai ei.

Sen tähden 1 Piet 4:6 sanoo, että he olisivat tuomitut lihassa, niin kuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä. Tämä tarkoittaa sitä, että jumalattomat hengellisesti kuolleet ihmiset tuomitaan maan päällä tekemiensä tekojensa mukaan kadotukseen, jossa he elävät iankaikkisesti kadotettuina syntiensä tähden, koska he eivät halunneet nöyrtyä ja tehdä parannusta sekä uskoa Raamatun Jumalaan.

1 Piet 4:6 ei opeta, että ihminen voisi pelastua vielä ruumiillisen kuoleman jälkeen, eikä tämä Raamatun kohta opeta, että ihmisille julistetaan pelastuksen evankeliumia tuonelassa. Raamattu opettaa selkeästi, että ihmisen on tehtävä parannus ja uskonratkaisu maan päällä eläessään, eikä hän voi sitä tehdä enää tuonelassa:

2 Kor 5:10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

Hebr 9:
24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
25 Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan,
26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.
27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,
28 samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.

Ilm 20:
11 ¶ Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Raamattu opettaa selkeästi, että ihmisen on uskottava maan päällä eläessään Raamatun Jumalaan, eikä hän voi enää pelastua tuonelassa ollessaan. Synteihinsä kuollut ihminen, joka ei ole uskonut Jumalaa joutuu kuolemansa jälkeen tuonelaan ja hänet tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen tekojensa mukaan viimeisenä tuomiopäivänä.