|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Tarina alkaaDa Vinci-koodin tarina alkaa siitä kun Louvren museon intendentti Jacques Sauniére tapetaan museon lattialle. Sauniére piirsi ennen kuolemaansa omalla verellänsä kehoonsa kuvan pentagrammista. Paikalle hälytetään Robert Langdon, joka on Harvardin yliopiston uskontosymbologian professori. Tästä tapahtumasta alkaa kirjan tarina, joka on täynnä jännitystä ja vauhtia sekä symboliikkaa ja salaseuroja sekä Graalin etsimistä. Pentagrammi
Dan Brown kertoo kirjassaan pentagrammista:
Tämä naiseuden korostus osuu myös kuin nenä päähän tähän aikaan, jossa luopumukset tuulet puhaltelevat voimakkaasti kristikunnassa. Naispappeus jossa seurakunnan paimenuuden viitta on asetettu myös naisten harteille saa Brownin kirjasta yhden "voimakkaan ja vaikutusvaltaisen" puolestapuhujan. Raamattu opettaa seurakunnan paimenuuden olevan miesten tehtävä, ei naisten, eikä kysymyksessä ole naisten alistaminen tai sortaminen, vaan Jumalan tahto. Samoin Dan Brownin kirja on kuin tilaustyönä tehty ajassamme elävälle feminismin korottamisen buumille. Naiset ovat upeita Jumalan luomuksia, eikä heitä tule alistaa ja syrjiä. Mutta meidän tulee myös kunnioittaa Jumalan säätämää järjestystä koskien seurakunta elämää. Seurakunnan johtaminen on kovan paineen alla oleva palvelutehtävä, sillä tämän maailman ruhtinas hyökkää kaikella valheen voimalla Jumalan sanan totuutta sekä todellisia Jumalan palvelijoita vastaan. Jumala on armossaan hyväksi nähnyt säästää naisen tästä paineesta ja on säilyttänyt sen paineen miehen vastuulle. Eli Jumalan valinta on naista ajatteleva, ei alistava. Mies on rakennettu siten, että hänen osaansa kuuluu toimia myös "roskatunkiona ja painekattilana" ja se osa heille suotakoon Jumalan armosta. Kirkkolaitos Dan tuo kirjassaan esille sen kuinka ennen kirkon aikaa oli vallalla perinteinen jumalattarien palvonta; kuinka Konstantinus käännytti maailman matriarkaalisesta pakanuudesta patriarkaaliseen kristinuskoon ja leimasi pyhän naiseuden saatanalliseksi. Samoin Dan kirjoitti, että kirkon kampanja naiseutta vastaan oli kestänyt kolmesataa vuotta. Todellisuudessa kirkko luopui osaksi pakanuudesta, mutta säilytti osan pakanuudesta sen tähden, koska he toimivat siten kuin piru lukee Raamattua, ja sen tähden koska he perustivat uskonnollisen instituutio uskonnon eikä seurakuntaa. Kirkko ei ole Jumalan seurakunta, siksi kirkko todellakin ajautui sortamaan naisia. Kun Rooman valtakunta syntyi ja kehittyi niin Rooman uskonnollista elämää johti ylipappi (Pontifex Maximus). Rooman valtakunnan laajentuessa, roomalaiset alkoivat palvomaan valloitettujen kansojen jumalia. Roomalaisten uskonto sekoittui kreikkalaisten, egyptiläisten, syyrialaisten, persialaisten ja babylonialaisten uskontojen kanssa. Rooman valtakuntaan syntyi täydellinen uskontojen sekoitus (synkretismi). Uskonnollisen elämän ollessa niin monen kirjavaa, roomalaiset järjestivät pakolliseksi keisarinpalvonnan, joka teki keisarista jumalallisen ja näin Roomaankin tuli sakraalinen kuninkuus (keisarius). Roomalaiset uskoivat jumalien vaikuttavan ja hallitsevan Rooman seitsemällä kukkulalla ”De septem montibus virum”. Tästä muodostui roomalaisille käsite; ylhäinen seitsemän kukkulan kaupunki, joka hallitsee koko maailmaa. Roomalaiset uskoivat, että heidän tuli hallita koko maailmaa Jupiterin ylipapin (Pontifex Maximus) johdolla. Symmachus, joka oli Rooman ylipappi (Pontifex Maximus) kutsui itseään seitsemän vuoren mieheksi. Tämä nimitys seitsemän vuoren miehestä on jäänyt historiankirjoihin sen tähden, kun sen aikaisista kirjeistä on löydetty ylipappia (Pontifex maximus) kutsuttavan tällaisella nimellä. Roomalaisten mielestä maailmaa voi vain johtaa se, joka hallitsee Roomassa, seitsemän kukkulan kaupungissa. Julius Caesar sai Pontifex Maximus arvonimen ja näin keisarit alkoivat myös käyttää itsestään tätä arvonimeä. Keisarit johtivat valtiota ja myös Rooman uskonnollista elämää, olihan keisari uskonnon päämies, ylipappi (Pontifex Maximus). Konstantinus suuri ”kääntyi” kristinuskoon v. 312jkr ja hän ylipappina (Pontifex Maximum) otti käyttöön nimen Vicarius Christi (Kristuksen sijainen). Konstantinuksen uudesta uskonnosta tuli Rooman katolinen (yhteinen, yleinen) kirkko. Rooman kansalaisista tehtiin kristittyjä ilman katumusta ja kääntymystä. Osa alkuseurakunnastakin eksyi mukaan tähän katoliseen uskontoon, josta tuli Rooman uusi uskonto. Kirkon johtajana Konstantinus rakennutti ”kristityille” kirkkoja, mutta samalla hän myös toimitti vihkimyksiä pakanatemppeleille. Konstantinuksen katolisessa uskonnossa oli aluksi paljon vapautta ja se hyväksyi paljon erilaisuutta, mutta pikku hiljaa katolinen kirkko ujutti yhä enemmän pakanallisia oppeja ja riittejä ns. Rooman katoliseen kristinuskoon. Rooman katolinen kirkko syntyi siis kolmesataa vuotta myöhemmin kun alkuseurakunta näki päivänvalon. Rooman katolinen kirkko on surkeast ja läpinäkyvästi toteutettu valhejäljitelmä Jumalan seurakunnasta. Mikä olisikaan saatanalle mieluisampaan kun luoda oma kirkko, jonka sanoo olevan Jumalan seurakunta, vaikka todellisuudessa se on kirkkoinstituutio pakanuuden asuun puettuna, joka on vääristänyt totuuden ja tehnyt totuudesta valheen ja valheesta "totuuden". Eikö tällainen suunnitelma ja toteutus olisi saatanallinen "mestariteos", joka eksyttäisi paljon ihmisiä kadotukseen? Kyllä olisi ja on, sillä juuri tuollainen instituutio on katolinen kirkko. Kirkkolaitos toteutti aikoinaan ristiretkiä tappaen ihmisiä. Koska monet ihmiset luulevat kirkon olevan Raamatun ilmoittama seurakunta, niin he virheellisesti luulivat Jeesuksen opetuslasten suorittavan nuo hirmuteot. Mutta noiden hirmutekojen takana olivat uskonnolliset pyövelit, eli Jumalan seurakuntaa jäljittelevä kirkkolaitos. Todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei osallistu miekkalähetyksen kaltaisiin veritöihin. Kun maailma valheellisesti luulee katolisen kirkon olevan Jumalan seurakunta, niin katolisen kirkon todellinen isäntä saa kaikella valheen voimalla mellastaa kirkossa vaikuttaen sen papeissa pedofiliaa ja muita seksiskandaaleja ym. Maailma osoittaa sormeaan ja sanoo, että vai uskovia, hyi, hyi. Saatana myhäilee saadessaan kaiken kirkossa tapahtuvan perversion ja synnin kautta maailman ihmiset karttelemaan uskoa ja Jumalaa. Mutta nämä karttelevat ihmiset eivät tajua, että kirkko onkin kuin Babylonialaisen pakanuuden museo, joka tarjoaa kirkon jäsenille pakanuuden riittejä kirkkoveroja vastaan. Se on surullista, että joku maksaa pääsystä kadotukseen, yhtä surullista on se, että iso joukko on menossa sinne ilman veromaksuja. Seurakunta vai kirkko? Kreikankielen seurakunta sana ekklesia merkitsee ulos kutsuttuja sekä seurakuntaa. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tässä on kutsu tulla ulos pimeydestä ja synnin orjuudesta ja Jumalan armosta syntyä uudestiylhäältä Jumalan seurakuntaan, ekklesiaan. Kyriakos, Kyriakon merkitsee Herraa. Kirkkoinstituutio opettaa, että sanasta Kyriakos, Kyriakon tulee kirkko sana, joka tarkoittaa seurakuntaa, Herran omia.
Uskonnollinen kirkkolaitosinstituutio ei kutsu ulos ihmisiä maailmasta, vaan ilman parannusta vesikasteella toimittavat sisään kutsun kirkkoonsa. Seurakunta sana on Raamatussa ekklesia, joka tarkoittaa seurakuntaa. Kyriakon tarkoittaa Herraa, ei seurakuntaa, jolla on oma sana ekklesia. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa:
1 Kor 11:20 Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon) aterian nauttimista,
Kyriakon sana esiintyy sanana Herran, joka tarkoittaa Jeesus Kristusta ei seurakuntaa. Ilm 1:10 Minä olin hengessä Herran (Kyriake) päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
Sana Kyriake tarkoittaa Herraa eli Jeesusta Kristusta ei seurakuntaa. Rooman katolisen kirkon opettama kirkko käsite, jolla se tarkoittaa seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu eikä se siis tarkoita seurakuntaa eikä Herran omaa, vaan sana Kyriakos tarkoittaa Herraa kahdessa kohdin Uudessa Testamentissa. Kun UT puhuu seurakunnasta silloin UT käyttää sanaa ekklesia, ei Kyriakos.
Katolinen katekismus opettaa kirkosta seuraavaa; ”Jeesus Kristus perusti maailmaan, katolisen apostolisen Rooman kirkon. Kirkko on näkyväinen yhteys, johon kuuluvat kaikki oikeauskoiset kristityt maan päällä yhden ainoan päämiehen, Rooman paavin ja häneen yhdistettyjen piispojen alaisina. Rooman piispa on Jeesuksen Kristuksen maallinen sijainen, koko kirkon näkyväinen ylin pää, joka erehtymättömästi opettaa uskottavat ja tehtävät.”
Raamatussa ei ole ollenkaan tuollaista opetusta, eikä katolisen kirkon kirkko käsitettä löydy hebr. tai kreik. teksteistä. Raamattu opettaa Jumalan seurakunnan olevan Jeesukseen Kristukseen uskovien joukko, jotka kokoontuvat yhteen, rakentumaan yhteisestä uskosta. Kirkkolaitos on taas sellainen, johon liitetään ihmistekoisen lapsikasterituaalin kautta. Kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Rooma julisti kristinuskon vuonna 381 Rooman valtion viralliseksi uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä yli kolmesataa vuotta aikaisemmin ennen Rooman kirkkoa.Baabelin torni ja nykyinen luopumus Dan Brown korostaa kirjassaan pyhää naiseutta sekä naisjumalatarta. Danin kirjan sanoma pyhästä naiseudesta sekä jumalattaresta on se sama julistus, jota muinaisessa Babyloniassa julistettiin. Baabelin tornia rakennettiin Sinearin maassa, kun kaikessa maassa oli yksi kieli. Baabelin tornin ja tämän ympärillä pyörineen uskonnon tarkoituksena oli saada koko maailma mukaan tähän epäjumalanpalvelukseen. Baabelin uskonto oli vedenpaisumuksen jälkeen maailman pääuskonto ja se onkin maailmassa olevien väärien uskontojen alkuperäinen alkulähde. Sen tähden Jumala sekoitti kansojen kielet ja hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, ettei koko maailma saastuisi tästä saatanan uskonnosta. Baabelin torni oli omistettu epäjumalan palvonnalle. Baabelin tornissa harjoitettiin uskontoa, jossa palvottiin aurinkoa. Nimrod oli Baabelin valtias ja hänen kuolemansa jälkeen hänen äitinsä alkoi johtamaan Baabelin uskontoa. Babylonialaiset harrastivat innokkaasti tähtitiedettä ja he pyhittivät sunnuntain auringonpäiväksi i(sunday) ja maanantain kuunpäiväksi ja muut viisi päivää he pyhittivät muille kiertotähdille. Semiramuksen johtaessa Baabelin uskontoa hän alkoi opettamaan, että Nimrodista oli tullut auringon jumala eli Baal. Semiramuksen tullessa raskaaksi hän synnytti pojan, jolle hän antoi nimen Tammus, jota palvottiin auringon jumalana. Semiramus alkoi myös opettamaan, että hän oli neitsyt. Tämän seurauksena Semiramis kehitti äiti-lapsi kultin, jonka symboliksi tuli äiti (Semiramis), jolla oli käsivarsillaan lapsi (Tammus). Äidin pään päälle asetettiin kuu ja lapsen pään päälle auringon sädekehä. Semiramis korotti itsensä tässä Baabelin uskonnossa taivaan kuningattareksi ja häntä tuli rukoilla ja palvoa taivaan kuningattarena, jonka kautta ihmiset pelastuivat. Babyloniassa siis palvottiin äitijumalatarta ja taivaan kuningatarta, joka oli kapinaa Jumalaa vastaan. Jumala on ilmoittanut itsensä Isänä sanassaan, myös Jeesus puhui Jumalasta Isänä. Saatana käänsi asiat päälaelleen Babyloniassa (tietysti ensimmäiseksi saatana eksytti paratiisissa langettaen ihmisen syntiin), jossa hän eksytti ihmiskunnan palvomaan äitijumalatarta Isä Jumalan sijasta. Tämä on saatanan taktiikka ja metodi, eli kääntää asiat päälaelleen ja tehdä valheesta "totta" ja totuudesta valheen. Ihmiskunnan ensimmäinen uskonto, jolla saatana eksytti ihmiskunnan oli äitikuningatar uskonto (taivaan kuningatar). Raamattu profetoi Jeesuksen tulevan takaisin, jolloin Hän hakee oman kansansa pois maan päältä, jonka jälkeisissä mainingeissa tämä nykyinen maapallo tuhoutuu. Ihmiskunnan viimeinen eksytys tulee olemaan myös äitikuningatar uskonnon nouseminen maailmanlaajuisesti eksyttämään ihmiskuntaa. Tätä taustaa vasten Dan Brownin kirja oli kuin syvyyden ja pahuuden painosta tilattu juuri nykyiseen maailmanaikaan. Minä en usko sattumaan, vaan siihen että Da Vinci-koodi kirja toimii omalla tavallaan luopumuksen ja pahuuden äänitorvena tässä syntisessä maailmassa. Naisen alistaminen Dan Brown tuo kirjassaan esille, että kirkon opettama kuva Eevasta, joka joutuu sovittamaan iankaikkisesti paratiisin syntiä on katolisen kirkon (ja varsinkin Opus Dei) luoma kuva, josta johtuu naisten alistaminen kirkossa. Tosin hän toteaa, että suurin osa katolisista on siirtymässä oikeaan suuntaan suhteessa naisten oikeuksiin. Tässä Dan Brown osuu oikeaan, sillä roomalaiskatolisessa kirkossa on todellakin ollut rajulla tavalla naista halventavia käsityksiä, mm. pohdinta onko naisella sielua, nainen viettelijättärenä ja naisten roviolla polttaminen noitina ja paljon muuta. Mutta se tulee ymmärtää, että roomalaiskatolinen kirkko on uskonnollinen instituutio, eikä Jumalan sanan opettama seurakunta. Sen tähden katolinen kirkko ja sen edustamat arvot ovat alistaneet naisia. Raamatun opetuksen mukaan jokaisen aviomiehen tulee rakastaa vaimojaan samalla tavalla kuin Kristus rakastaa seurakuntaa. Samaten Raamattu osoittaa Jeesuksen ja apostolien arvostaneen ja kunnioittaneen naisia. Raamatullinen usko osoittaa siis suurta kunnioitusta naisia kohtaan, mutta ei tietenkään opeta mitään jumalattaren palvonnasta. Isä vai äiti? Hepreankielisessä Raamatussa on nimi El SHADDAI (Kaikkivaltias). Hepreankielen sana shad tarkoittaa rintaa (naisen) ja tästä jotkut ovat vetäneet sellaisen johtopäätöksen, että Jumala on nainen tai edustaa naisjumalatarta. Itse asiassa Shaddai sana tulee hepreankielen sanasta shadad, jonka kuvaannollinen merkitys on voimakas. Shaddai sana tulee sanasta shadad, ei sanasta shad. Täten äiti Jumala käsite yhdistettynä Raamatun Jumalaan, jolla on naisen rinnat on valheellinen väite. Raamattu ei opeta Jumalaa miehenä eikä naisena, vaan Jumalana, Luojana sekä Isänä, joka on Henki. Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, johon kuuluu mies ja nainen, mutta Jumala ei ole kumpikaan eikä myöskään yhdistetty mies-nainen tai nainen-mies, vaan Jumala, Henki, joka on paljon korkeampi kuin ihmispersoona. Jumalaa ei voi kuvata ihmispersoonan tavoin, sillä Jumala on aina olemassa ollut Henki, joka on luonut ihmisen ja ihmiselämän. Jumala kutsuu itseään Isäksi useasti vanhan testamentin kirjoituksissa, samoin Jeesus kutsui Jumalaa Isäksi. Jumala on siis halunnut kutsua itseään Isäksi ja siksi on synti ja vääryys kutsua Häntä jumalattareksi. Jumalalla ei ole mitään hampaankolossa naisia vastaan eikä miehet ole Hänen erikoissuosikkejaan, vaikka Hän itseään kutsuu Isäksi. Raamattu opettaa, että Aabrahamin kupeista, eli hänen siemenestään on tuleva suuri kansa ja siunaus. Aabrahamin kupeiden siemen siirtyi Saaran kohtuun, josta sitten syntyi Iisak, jonka jälkeen monien sukupolvien päästä Aabrahamin jälkeläisistä syntyi suuri siunaus: Herra Jeesus Kristus. Ehkäpä tässä on syy miksi Jumala haluaa itseään kutsuttavan Isäksi, sillä isän kupeista siemen siirtyy äidin kohtuun, eli elämän alku ja syntyminen lähtee miehestä (isästä), josta se siirtyy naisen kohtuun. Kysymys ei siis ole naisten syrjinnästä Jumalan puolelta, vaan Jumalan valinta symbolisoimaan (Isänä) elämän alkuunpanoa ja sen laittajaa, isää ja isän siementä. Jumala (Isä) on itse kaiken elämän alkuunpanija, siksi Hän valitsi sanan Isä osoittamaan Hänen asemaansa elämän alkuunpanijana. Eikä kysymys ole miesten halusta alistaa naisia ja toteuttaa patriakaalista valtaa, vaan Jumalan omasta valinnasta ja tahdosta. Dan Brown korostaa kirjassaan pyhää naiseutta, jossa naisen kohtu toimii elämän antajana. Tällä korostuksella se lyö myös korville sitä totuutta, että Isä Jumala on todellisuudessa elämän synnyttäjä ja sen Luoja, joka käyttää kohtua yhtenä työkaluna ihmiselämän alkuunpanossa. Naiseus
Naiseus ja naisena oleminen ei ole sen
pahempi tai parempi asia kuin miehuus ja miehenä oleminen.
Raamattu opettaa, että molemmat niin nainen kuin mies
lankesivat syntiin paratiisissa, eli kumpikaan ei ole toista
huonompi tai parempi, vaan molemmat ovat yhtä syntisiä
Jumalan edessä. Petri Paavola 2013
|
|