Apostolit

Apostoli ja kreik. sana apostolos (lähetetty, lähetti ja lähettiläs). Apostolos sana tulee sanasta apostelloo ( lähettää, lähettää menemään ) ja sana apostelloo tulee sanasta stelloo ( laittaa valmiiksi, varustaa, lähettää). Jotta uuden liiton seurakunta syntyisi niin tarvittiin ensin Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus. Ja sen jälkeen Jumalan voitelemat apostolit lähtivät julistamaan evankeliumia Jeesuksesta. Seurakuntien syntyessä apostolilla oli tärkeä tehtävä, johon keskitymme seuraavaksi. Apostoli oli ja on Herran varustama ja voitelema henkilö, jonka tehtävänä on kulkea ja kiertää julistamassa pelastuksen evankeliumia Jeesuksesta. Hänen tulee myös opettaa Jumalan sanaa syntyneissä ja olemassa olevissa seurakunnissa. Apostolit eivät johtaneet yksin seurakuntaa, vaan he usein käynnistivät työn jollakin paikkakunnalla  ja antoivat alkuopetuksen ja asettivat vanhimmat johtamaan Jumalan seurakuntaa tällä paikkakunnalla, apostolitkaan eivät näin ollen ole seurakunnan vanhimpien yläpuolella.

Jumala on säätänyt sanaansa tarkasti tällaisen järjestyksen, jotta Hän itse voisi johtaa seurakuntansa työtä. Sen jälkeen kun seurakunta oli syntynyt ja apostolit olivat järjestäneet seurakunnan niin he lähtivät ja jättivät seurakunnan Jumalan armon haltuun. Apostolit eivät perustaneet seurakuntaa, vaan he järjestivät paikkakunnalle syntyneen seurakunnan toimimaan seurakuntana kuten Raamattu opettaa. On tärkeätä ymmärtää, että Jumala on perustanut Uuden Liiton seurakunnan ja Jumalan valitsemat uskovat, eli apostolit järjestivät seurakunnan toimimaan siten kuin Raamattu opettaa seurakunnasta Uuden Liiton järjestyksen mukaan. Apostolit palasivat myös vahvistamaan olemassa olevia seurakuntia Jumalan sanalla. Apostolit eivät kuitenkaan alkaneet johtamaan seurakuntaa, vaan he tulivat vahvistamaan ja opettamaan seurakuntaa. Apostolin ollessa oman paikkakuntansa seurakunnassa, hän toimii yhtenä vanhimpana muiden vanhinten kanssa. Apostolin työ ja toimenkuva on moninainen. Seuraavaksi tutkimmekin, miten apostolit tekivät hengellistä työtä.

Pietari, Paavali ja Barnabas apostoleina

Paavali ja Barnabas olivat molemmat apostoleita, he saivat kutsun tähän palvelutehtävään ollessaan Antiokian seurakunnassa. Niin he yhdessä lähtivät julistamaan evankeliumia, tässä on selvästi näkyvissä, että apostolit toimivat myös pareina eli kaksi apostolia teki yhdessä työtä. Kun Paavali ja Barnabas olivat Salamiissa oli Johannes niminen uskovainen  myös heidän kanssaan. Paavali ja Barnabas kävivät myös antiokian seurakunnassa, jossa he opettivat ja julistivat Herran sanaa useiden veljien kanssa. Paavali ja Barnabas julistivat yhdessä myös Derbeessä Jumalan sanaa. Apostolit myös kiersivät vahvistamassa seurakuntia. Apostolit julistivat sanaa yhdessä ja tekivät hengellistä työtä usean veljen kanssa yhdessä, eli he muodostivat ryhmän ja tekivät yhdessä tiimityötä. Todellinen apostoli kykenee tiimi työskentelyyn ja sallii myös muiden kuin itsensä julistavan ja opettavan Herran sanaa. Se tarkoitti sitä, että Paavalikin kuunteli apostolina muiden apostolien ja sananpalvelijoiden opetuksia ja sananjulistusta ja hän myöskin rakentui näiden muiden opetuksista. Tänä päivänä on vallalla liian paljon sellaista käytäntöä, että sananpalvelijat tai ”apostolit” kiertävät julistamassa yksin Jumalan sanaa. Tällainen toiminta onkin usein merkkinä siitä, etteivät nämä julistajat siedä toista julistajaa lähellensä, koska he ovat niin täynnä itseänsä, eivätkä ymmärrä Kristuksen ruumiin ”tiimin” pelisääntöjä.

Kun Paavali ja Barnabas menivät Attaliasta Antiokiaan niin sinne tuli Juudeasta eräitä, jotka opettivat, että elleivät Antiokialaiset ympärileikkauta itseään, niin kuin Mooses on säätänyt, he eivät voi pelastua. Tämän seurauksena syntyi riita seurakunnassa ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät näitä veljiä  vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin. Jerusalemin seurakunnassa oli muutamia uskoontulleita fariseuksia, jotka vaativat Antiokiassa olevia pakanauskovia ympärileikkauttamaan itsensä. Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä riitakysymystä. Kun he olivat paljon väitelleet niin Pietari nousi ja sanoi:

” Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin, eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.  Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?  Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.” 

Pietari puhui Pyhän Hengen voimassa ja painotti, ettei pakanauskovia oltu istutettu lihan ympärileikkausliittoon, vaan sydämen ympärileikkauksella Kristukseen Jeesukseen. Apostolin tulee kyetä erottamaan seurakuntaa uhkaavat harhaopit, joiden tarkoitus on repiä ja saada aikaan hajaannusta Jumalan seurakunnassa. Pietarin puheen jälkeen Jaakob sanoi:

” Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista.' Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.”

Jaakob vahvisti Pietarin puheen, jottei pakanauskovia ole oksastettu lihan ympärileikkausliittoon, vaan sydämen ympärileikkauksella Kristukseen Jeesukseen. Käsky ympärileikkauksesta koski vain juutalaisia ei pakanoita sen tähden pakanauskovia ei tarvitse eikä saa ympärileikata. Näiden tapahtumien jälkeen apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana. He kirjoittivat heidän mukaansa kirjeen jossa luki:

"Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin, niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"

Juudeasta oli lähtenyt eräitä veljiä kiertämään seurakuntia ja heillä oli mukanansa, tämä oppi pakanauskovien ympärileikkaamisesta. Mutta, Jerusalemin seurakunta ei ollut lähettänyt näitä veljiä opettamaan ympärileikkauksesta, vaan he olivat lähteneet omissa nimissään eksyttämään muita seurakuntia. Sen tähden Paavali ja Barnabas menivät Jerusalemiin, koska väärä opetus oli sieltä lähtenyt, eikä sen tähden, että Jerusalemin seurakunta olisi ollut alkuseurakunnan hallintokeskus. Kirjeen sanoma Antiokian seurakunnalle oli; että heidän tuli karttaa epäjumalille uhrattua lihaa ja verta ja lihaa, josta ei oltu laskettu verta ja myöskin haureutta. Jerusalemin seurakunnan johtajien lähettämä kirje ei ollut seurakunnan hallintokeskuksen käskykirje, vaan se oli Pyhän Hengen ja Jumalan sanan mukainen ohje ja opetus Antiokian seurakunnalle. Jerusalemin seurakunnassa olevat apostolit eivät olleet Paavalin ja Barnabaan esimiehiä. Paavalin ja Barnabaan esimiehenä toimi Jeesus Pyhän Hengen kautta.

Apostolin tunnusmerkkejä

Jumalan seurakuntaan yritti myös tunkeutua valheapostoleja, jota seurakunta joutui sitten koettelemaan, ettei eksyttävät opetukset olisi päässeet turmelemaan Jumalan seurakuntaa. Raamattu opettaa meille mitkä ovat apostolien palvelutehtävän tunnusmerkit. Apostolin tunnusmerkkejä ovat;

Seurakuntien syntyminen ja oikeiden vanhimpien asettaminen seurakuntaa johtamaan. Heillä on näky järjestää ja toimia niin, että Raamatun mukainen seurakunta elämä eri palvelutehtävineen johtaa pyhien keskinäiseen rakentumiseen. Apostolit eivät sallineet eriseuroja eikä erinimisiä uskovien puolueita, jotka olisivat hajottaneet Raamatun yhden seurakunnan periaatteen. Uskovat täyttyivät Pyhällä Hengellä apostolien rukoillessa heille Pyhän Hengen täyteyttä. Apostolit olivat kestäviä kaikissa tilanteissa. Sairaat parantuivat apostolien rukoillessa heidän puolestaan. Apostolit rukoilivat riivattujen puolesta, joista lähtivät riivaajat ulos ja apostolit  rukoilivat kuolleiden puolesta, jotka heräsivät henkiin.

Apostoleja ei saa sekoittaa lähetyssaarnaajiin, koska apostoli ja lähetyssaarnaaja on ihan eri asia. Apostolin palvelutehtävää ei ole lakkautettu, vaan se kuuluu kaikkien aikakausien seurakunnille. Tänäkin päivänä apostolin palvelutehtävän kuuluisi ja kuuluu olla voimassa. Seurakunnan hajaannus ja eri nimisten uskovien puolueiden päämiesten väärä asema onkin korvannut apostolin tehtävän niille, jotka ovat uskoneet tämän valheen, että jonkun kirkkokunnan johtaja on apostoli. Apostoli rakensi aina yhtä paikallista seurakuntaa ja ymmärsi ykseyden merkityksen ja tärkeyden, eikä apostolit sallineet eri nimisten uskovien puolueiden syntymistä. Apostolit asettivat aina paikallista työtä johtamaan Jumalan voitelemat vanhimmat. Apostolin opetuksessa paikallisen seurakunnan vanhimpien yläpuolella on vain Jeesus, joka on Raamatun opettama ylipaimen. Tällä Raamatun perusperiaatteella kumoutuu tällainen epäraamatullinen opetus, jonkin nimisen kirkkokunnan tai herätysliikkeen johtajan asemasta ja siitä, että tällainen henkilö olisi apostoli ja toimisi kuin apostoli. Apostolit eivät ole seurakunnan hallintokeskuksen johtajia, eivätkä apostolit johda Jumalan seurakuntaa, vaan vanhimmat. Tietenkin apostoli on hengellisesti kypsä ja hänen opetuksensa ovat arvokkaita Jumalan seurakunnassa, mutta todellinen apostoli ymmärtää Jumalan asettaman järjestyksen ja tyytyykin olemaan paikkakunnallaan  yksi vanhimmista muiden vanhinten kanssa. Jumala asettaakin ennalleen nyt tässä lopun ajassa hajallaan olevan Kristuksen ruumiin ja kaikki palvelutehtävät  Kristuksen ruumiissa alkavat toimimaan Raamatun opetuksen mukaisesti, mukaan lukien apostolin palvelutehtävä.

Lähteet:
Raamattu 33/38
Novum Raamatun tietokirja 1981
Kari Kangasharju: Yksi seurakunta