Torstaiaamuna 29.09.1994 juuri, kun olin aikeissa ryhtyä erinäisiin

tutkimustöihin, sain epätavallisen selkeän ja yksityiskohtaisen

näyn. Tätä päivää oli edeltänyt ajanjakso, jolloin olin raskautetuin

mielin vuodattanut sydäntäni rukouksissa seurakunnan tilan tähden

Jeesukselle, taivaalliselle asianajajallemme. Näin suoraan edessäni

suuren, mustan ja sykkivän pilven, joka kantoi mukanaan paljon nokea

ja muita saasteita. Sen rikinkatkuinen löyhkä paljasti, että kyseessä

ei ollut mikään luonnollinen pilvi vaan juuri senkaltainen syövyttävä

`happopilvi', joka syntyy kemiallisen laitoksen tai öljynjalostamon

räjähdyksestä. Oman liikevoimansa kuljettamana tämä happopilvi

nopeasti suuntasi kulkunsa kohti vedetöntä erämaatasankoa, joka

sijaitsi muutaman kallioisen vuoren alapuolella. Tasankoa täytti

monenlaiset kansantyypit, joiden ymmärsin edustavan Englannin

kristittyä väestönosaa. Useimmat olivat tavanomaista valkoista

anglo-saksista väestöä, mutta joukossa oli myös eri etnisten

vähemmistöjenkin edustajia. He kuvastivat Englannin

siirtolaisväestöä.

NELJÄ RYHMÄÄ

Lähemmin tarkastellessani pystyin näkemään, että tämä suuri yhteen

kokoontunut joukko jakautui neljään pääryhmään. Ensimmäinen niistä oli

kaikkein lähimpänä pilveen nähden, ja mitä ilmeisimmin oli joutumassa

sen vaikutuspiiriin. Tätä erityistä ryhmää voidaan kuvata sanalla

"päihtyneet". Heidän takanaan läheisesti yhteen limittyneenä olivat

toinen ja kolmas ryhmä: näitä vastaavasti kuvataan sanoilla

`pelokkaat' ja `vihaiset'. Edelleen hieman taempana pienen matkan

päässä oli pienempi ryhmä, joka vuorostaan tunnetaan nimellä

`valmistautuneet'. Yksi asia oli kuitenkin ilmeistä: happopilvi oli

tulossa kaikkien neljän ryhmän ihmisten päälle huolimatta siitä,

halusivatko he sitä vai eivät.

Tällä kohtaa panin merkille, että tämä pilvi lähestyi lännen

suunnalta. Reaktiona tähän pilveen ensimmäinen ryhmä nauroi, karkeloi

ja lauloi. Muutamat ryhmästä lojuivat maassa joko kontallaan tai

pitkällään ja päästelivät monenlaisia eläimellisiä ääniä. Jotkut

olivat niin haltioituneita, että muodostivat jopa tanssikulkueen, joka

sitten congan tahdissa keinuen kiemurteli suoraan pilveen. Tämän

kaiken alkaessa tapahtua tajusin heidän virheensä. Jo valmiiksi

päihtyneenä niistä näkymättömistä kaasuista, jotka erittyivät pilven

etureunasta, tämä ryhmä virheellisesti otaksui, että saastepilvi oli

virvoittavan sateen pilvi, joka edusti Jumalan läsnäoloa. He eivät

onnistuneet huomaamaan, mikä sen todellinen luonne oli.

Seuraava uskovaisten ryhmä kyllä näki, mistä pilvi koostui, mutta

joutui sitten paniikkiin. Jotkut juoksivat karkuun ja kompastelivat

saaden itsensä pökerryksiin, kun toiset taas jähmettyivät paikoilleen

pälyillen puolelta toiselle. Kuten ensimmäisen ryhmän kävi, myös

heidät pilvi nielaisi. Heidän perustava virheensä oli joutua

pakokauhun valtaan, kun he huomasivat pilven pahuuden.

Samanaikaisesti kun tämä tapahtui kolmas uskovaisten ryhmä, joka myös

oli nähnyt pilven olevan uhka, asettuivat seisomaan sen eteen

heristäen nyrkkejään sille ja päästellen erilaisia vihaisia

ääniä. Jotkut potkivat pilveä jaloillaan. Edellisen kahden ryhmän

tavoin nämäkin olivat pukeutuneet kevyisiin ja ilmaviin

helleasusteisiin. Heidän virheensä oli yrittää taistella pilveä

vastaan omassa voimassa. Sen seurauksena hekin tulivat niellyksi

pilveen.

Tämän jälkeen, pilven syötyä jokaisen näistä kolmesta ryhmästä, tuli

hiljaisuus, jota seurasi korvia vihlovia tuskanhuutoja, jonka jälkeen

uudelleen hiljaisuus. Tämän keskeytti vain outo välillä taukoava

valitus tai pulputtava kurlausääni, joka kovasti muistutti minua

ensimmäisen maailmansodan aikaisesta kaasuhyökkäyksestä.

Neljännen ryhmän uskovaiset kuitenkin valmistautuivat kohtaamaan

uhkaa, jonka pilvi muodosti. Suurella kiireellä he sonnustautuivat

kemiallisiin suojapukuihin, kaasunaamareihin ja vankkoihin

suojakypäriin, joissa oli kirkas lamppu niinkuin kaivosmiehen

kypärässä. Lampun (joka kuvaa Pyhän Hengen valoa) takana lähellä

kypärän päälakea oli kirkkaanpunainen läiskä. Välittömästi ymmärsin

sen symboloivan Jeesuksen Kristuksen verta. Hänen merkkinsä oli tämän

ryhmän yllä. Kyljillään heillä oli hihnoilla kiinnitettynä valkoiset

punaisella ristillä merkityt ensiapulaukut. Niissä säilytettiin laajaa

valikoimaa lääketieteellisiä apuvälineitä niiden uskovaisten

auttamiseksi, joita pilvi oli polttanut. Oikeassa kädessä he kantoivat

lujarakenteisia läpinäkyviä mellakkakilpiä, kun taas vasemmassa

kädessään he kantoivat erityyppisiä aseita. Ne olivat mitä ilmeisimmin

suunniteltu taisteluun niitä tyypiltään erilaisia henkivaltoja

vastaan, jotka asustavat pilvessä. Yht`äkkiä Jumalan oman ajoituksen

mukaisesti he muodostivat rivin, liittivät kilpensä yhteen ja

marssivat hallitussa tahdissa suoraan pilveen. Mitä ilmeisimmin Herra

itse johdatti heitä tekemään näin. Oli myös selvää, että heidät oli

kutsuttu työskentelemään läheisesti toistensa yhteydessä. (Huomautus:

myöhemmin Richardille näytettiin, että tämän ryhmän strategiana oli

edetä Herran käskystä, taistella kestäväisesti, pelastaa ja hoivata

joitakin haavoittuneita ja sitten pysyä aloillaan odottaen seuraavaa

etenemiskehoitusta.) "

Hieman tämän näyn aiheuttamien johtopäätösten säikähdyttämänä ryhdyin

tietoisesti mielessäni soveltamaan 1 Joh 4:1-3. Yksinkertaisen

suorasukaisesti kysyin: `henki, joka toit tämän kuvauksen elävästi

mieleeni, tunnustatko suoraan, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut?'

”Kyllä, avoimesti tunnustan, että Jeesus on Kristus, lihaan

tullut”. ”Hyvä, entäpä miten suhtaudut vereen, jonka hän vuodatti

ristillä?” ”Veren kautta on syntien anteeksiantamus. Se on suoja

pahuutta vastaan aivan kuten karitsan veri ovenpäällisessä ja

pihtipielissä suojeli israelilaisia minun tuomioltani, joka kohtasi

Egyptin esikoisia”. ”Hyvä, ryhdytään nyt yhteiseen neuvonpitoon ja

keskustellaan järkevästi. Käymättä läpi uudelleen kaikkia

yksityiskohtia, mitä aiemmin minulle paljastit, lähettäisitkö, Abba

Isä, Pyhän Henkesi nyt saattamaan loppuun tämän näyn tulkitsemisen?"

Edelleenkin täysin halliten sen, mitä tapahtui, talletin hitaasti

muistiini, mitä Pyhä Henki puhui. Synnyttäen suuresti terästyneen

mielentilan, joka samalla auttoi älyllisiä toimintojani, Pyhä Henki

antoi minulle seuraavan selityksen:

Happopilvi ei kuvaa ainoastaan sitä, mikä nyt tunnetaan

Toronto-ilmiönä, vaan myös kaikkea sitä, mitä nousee tuosta

vaikutuksesta. Toronto-ilmiö on kuvainnollisesti sanottuna pilven

etureuna. Se avaa tietä sitäkin kärjistyneemmille paholaisen

manifestaatioille. Lyhyesti sanottuna `Toronto' voidaan käsittää

pikemminkin jonkun alkuna kuin itse päämääränä. Se, että pilvi liikkui

omalla liikevoimallaan, on osoitus siitä, että henki, jota voi

luonnehtia vain vieraaksi ja vihamieliseksi, asui siinä. Kyseessä on

pilvessä asuvien muiden henkien johtava henki. Kaiken lisäksi tämä

vieras henki on saanut Jumalalta luvan koetella tämän maan uskovaisten

uskollisuutta. Jyrkässä jakautumisprosessissa, joka tulee aiheuttamaan

monia haavoja, käy todella ilmi, ketkä seurakunnassa seisovat

Jeesuksen seurassa, ketkä eivät. Jotkut niistä, jotka kuuluvat kolmeen

ensimmäiseen ryhmään, tulevat saamaan vielä muutaman mahdollisuuden

tehdä parannus. Lyhyen hetken ajan tulee olemaan tilaisuus päästä

oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa.

Tasainen vedetön erämaa kuvaa Englannin yhteiskuntaa, josta Pyhä Henki

on erkaantunut. Tämä voi koskea muitakin Brittein saarten alueita,

vaikkakin sen ensisijainen merkitys on Englanti. Merkittävä huomio on

myös se, että jos Jumalan kansa olisi ollut kallioisten vuorten

huipulla (mikä tarkoittaa hakeutumista Jumalan läsnäoloon ja

läheisyyteen), he olisivat välttyneet happopilven

vaikutuksilta. Heidän sijaintinsa avoimella erämaatasangolla on

saattanut heidät toivottoman haavoittuviksi korroosion

vaikutuksille. Toisin sanoen, koska he ovat siellä, missä Jeesus

Kristus ei halua heidän olevan, seurakunnalta on riistetty monia

hengellisiä puolustuskeinoja. Sen sijaan, että mitenkään pukisi ylleen

Jumalan koko sota-asua, tällä joukolla on löysät, keveät

kesäasusteet. Edelleen autiomaassa oleminen on saanut monet uskovaiset

etsimään lievitystä janoonsa vääristä hengellisistä lähteistä.

Tämä on yksi syy, miksi ensimmäinen ryhmä tervehti pilveä niin

suurella innostuksella. Se näytti tarjoavan helpon tavan täyttää

heidän tarpeensa. Kuten aiemmin todettiin, tasangolla olevat ihmiset

olivat uskovaisia, pääasiassa karismaattis-evankelikaalisia

uskovaisia, mutta heidän joukossaan oli myös melkoinen joukko

perinteisistä kirkkokunnista. Juuri he pistivät silmään papillisine

lipereineen, kaapuineen ja itsetietoisine ilmeineen. Oli selvää, että

tällä pilvellä tulee olemaan laajalle ulottuvat vaikutukset. Kuten

näystä itsestään selvästi erottui, ne neljä ryhmää kuvaavat neljää

mahdollista reaktiota happopilveen. Ainoastaan viimeinen niistä oli

käsillä olevaan tilanteeseen nähden ajantasalla. Erityisesti ne, jotka

jähmettyivät paikoilleen pälyillen kahteen suuntaan, edustavat

kristittyjä johtajia, jotka yrittivät hakea soveltuvaa diplomaattista

ratkaisua tilanteeseen, joka oli itseasiassa mahdoton.

Ei ollut mitenkään yllättävää, että useimmat heidän seuraajistaan

hylkäsivät heidät pian ja jättivät heidät yksikseen pilven

nieltäväksi. Tässä yhteydessä koen Pyhän Hengen sanovan selvästi,

`kavahtakaa ihmistekoisia kompromisseja Toronto-ilmiön

käsittelyssä'. Seurakuntaa kohtaa ensisijaisesti hengellinen eikä

kultturellinen tai psykologinen ongelma. Tarvitaan hengellisiä aseita

sen käsittelemiseen.

Tämän neljännen, ja ainoan todella Jumalan tahdossa toimivan ryhmän

rooli oli kaksitahoinen. Ensiksi sen täytyi käyttää sille annettuja

hengellisiä aseita hyökätessään pilvessä olevia henkivaltoja

vastaan. Toiseksi sen tuli auttaa kuntoutumaan niitä kolmen

ensimmäisen ryhmän uskovaisia, jotka olivat loukkaantuneet

pilvessä. On hyvin valitettavaa, että jotkut uskovaiset heidän täytyy

sivuuttaa, koska he joko kieltäytyvät hoidosta tai ovat niin sekavassa

tilassa, että heitä on mahdoton käsitellä. Kaikki uskovaiset eivät

suinkaan selviydy pilven kohtaamisesta. Jotkut hylkäävät uskonsa,

toiset taas kokevat pysyvän fyysisen ja henkisen vammautumisen. 

On joitakin, jotka jopa menettävät henkensä siinä.

Aloin ymmärtää, että happopilvi oli myös Jumalan tuomion pilvi, jonka

täytyy käydä seurakunnan yli, kunnes pahuus voimallisesti poistetaan

siitä. Vasta happopilven tehtyä työnsä on seurakunta puhdistunut niin,

että se voi vastaanottaa Jumalan läsnäolon pilven. Tämä pilvi

vuorostaan saa aikaan syvempää puhdistautumista ja paljon kaivatun

herätyksen. Tämän toisen pilven tulemisen aika ei ole kuitenkaan

vielä. Kaikki toiveet välittömästä herätyksestä ovat siten

ennenaikaisia. Kokonaisuutena ottaen tämä tarkoittaa sitä, että

Toronto-ilmiö ei edusta virvoitusten aikaa, vaan ehkä pikemmin

ensimmäistä tämän maan seurakuntia koskevaa erittäin ankaraa tuomion

vaihetta.

Hyvin todellisella tavalla Jumalan omien joukot annetaan saatanan

haltuun lihan turmioksi. Vain ne, jotka ovat uskollisia Herralle

kaikessa, välttyvät tältä tuomiolta, vaikkakin he saattavat kohdata

ahdinkoa sen seurauksissa. Neljännen ryhmän haasteena on pysyä lujasti

yhdessä, eikä toimia eristyneinä yksilöinä. Lopuksi uskon, että Pyhä

Henki haastaa sinut, joka luet tätä dokumenttia, päättämään, mihin

ryhmään kuulut, joko päihtyneisiin, pelokkaisiin, vihaisiin tai

valmistautuneisiin. Suuri pahuus tulee kohtaamaan monia seurakuntia

tässä maassa. On vain vähän aikaa tehdä tämä päätös.